Hanki laukkailua

Ihanaa tämä talvinen maastoilu. Poni taisi tänään nauttia ainakin yhtä paljon kuin minä. Käytiin tänään maastoilemassa ihan kaksisteen ja pakkastakaan ei ollut niin paljon, niin ajattelin, että tehdään ihan reipas lenkki. Rilla sai tänään valita vauhdin ja se oli täysii. Hankilaukkaa rantatien päähän ja reippaalla ravilla takaisin. Rilla paineli harja hulmuten karvaiset korvat tötteröllä.
Nämä joulunpyhät tehdään vain kaikkea mukavaa ja katsotaan jos ensi viikolla palataan taas kenttätyöskentelyyn.

Lunta ja pakkasta

Kootaan nyt kokonaisen viikon asiat taas yhteen. Rillalla on ollut pieni maastoilu- ja lepokuuri kun itse olen potenut pientä flunssaa. Viime viikonloppuna Rilla sai toimia luotettavana maastoratsuna Niina-serkulle kun minä maastoilin Missillä. Rilla sai kehuja mukavasta luonteesta.

Viikolla Jaana ehti pitää meille tunnin. Rilla oli ihan super hyvä. Tehtiin ihan vain perusasioita, mutta ohjat laitettiin kauhukahvan läpi, joten käsi pysyi paikoillaan myös siirtymissä vaikka poni yritti vetää ohjaa kädestä. Hirmu hyvä tekniikka varsinkin silloin kun hevonen pääsee vähän turhan vahvaksi. Tunnin aikana ehti moneen kertaan miettiä, että kunpa tämän saisi videolle niin näkisi itsekkin kuinka hienosti se kulkee. Ravi ola rauhallista, pitkällä askelella ja muoto oli todella hyvä. Mahtavaa kokea taas näitä huippu hetkiä :)

Maastot on nyt huippu hyvässä kunnossa ja metsään Rilla onkin päässyt viimeksi tänään. Pakkasta oli -25 c ja kirkas aurinkoinen ilma. Ilma oli mitä mahtavin. Saatiin kaveriksi mukaan Maria ja Missi. Tällaisten maastolenkkien aikana sitä monesti miettii, että eihän sitä tämän parempaa harrastusta voi olla.

Rilla on löytänyt tallilta uuden kaverin. Mojra-kissa on muutenkin hirmu sosiaalinen ja pyörii jaloissa kun harjaan Rillaa karsinassa. Yksi päivä se päätti kokeilla kiivetä minun sylistä Rillan selkään kehräämään. Aluksi Rilla vähän ihmetteli, mutta eipä se suuremmin välittänyt. Nyt Mojra tulee lähes aina moikkaamaan Rillaa kun karsinassa on joku ihminen. Joulu on ystävyyden aikaa.

Rilla ja Mojra toivottavat Hyvää Joulua!

Hyvä fiilis

Kylläpäs tuli ratsastuksen jälkeen eilen taas todella hyvä mieli. Ollaan viimeaikoina vähän junnattu pakoillaan ja on tuntunut, että mikään ei onnistu. Suurin syy on varmaan ollut se, että kelien takia ei ole päässyt ratsastamaan niin täyspainoisesti. Rilla tuntuu keräävän itseensä melkoiset määrät energiaa jos ei pääse liikkumaan kunnolla.

Nyt on kentälle satanut sopivasti lunta ja päästiin työskentelemään ihan kunnolla. Tehtii käynnissä väistöjä molempii suuntiin mitkä tuntui menevän ihan hyvin vaikka viime kerrasta onkin ehtinyt vierähtää jo vähän aikaa. Ravissa poni taipui hienosti molempii suuntiin ja pidätteet meni läpi ilman suurempia erimielisyyksiä. Rilla tuntuu aina vähän innostuvan kun laukkoja nostetaan. Laukka on yleensä aina rauhallista, mutta ravi läukan jälkeen on yhtä kaahaamista kun pitää odottaa jos seuraavan laukan saisi jo nostaa. Laukka ravi siirtymissä onkin vielä paljon tekemistä, mutta nekin ovat jo parempia kuin aikaisemmin.

Alussa kun Rilla minulle tuli, oli oikea laukka selkeästi heikompi ja se oli huomattavasti vaikeampi nostaa. Nyt on käynyt niin kuin monesti nuorten kanssa käy, että siitä alussa vaikeammasta laukasta on tullut se vahvempi. Oikea laukka nousee rauhallisesti ja laukkaa pystyy säätelemään ja käännöksetkin onnistuvat. Vasen on toistaiseksi se heikompi ja varsinkin käännökset ovat huomattavasti vaikeampia. Näin se tilanne vaan muuttuu.

Tänään Rilla saa viettää hyvin ansaittua vapaapäivää ja jatketaan työnteolla taas huomenna. Karitan tunnille ei päästy mukaan, joten viikonloppu taitaa mennä maastoillessa :)

Pakkasta ja maastoilua

Kirjoittaminen on viime aikoina vähän tökkinyt netin puutteen takia, mutta yritän kertoa kuulumisi aina kun pystyn.

Pakkasten takia ollaan otettu viime vikko vähän rauhallisemmin ja maastoiltu paljon koska tie on ollut pakkasten jälkeen paras pohja. Rilla on ollu mielestäni oikein tyytyväinen maastokuuriin. Vaikka ollaan maastoiltu paljon niin ollaan yritetty työskennellä kuitenkin jonkin verran. Mastossa tehdään paljon taivutteluja ja siirymiä, jotta perusasiat pysyisivät edelleen hanskassa. Pakkanen ja lumi on Rillan mielestä tuonut kyllä mörköjä esille ja kivet näytävät lumen alta erityisen epäillyttäviltä.

Pari päivää sitten uskaltauduin ensimmäistä kertaa ratsastamaan myös ilman satulaa. Oma tasapaino oli taas koetuksella välillä, mutta selässä tuli pysyttyä :)
Karita on näillä näkymin tulossa 14-15.12. Katsotaan jos päästäisiin taas mukaan.

Rilla suomiputte toivottaa kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!

Kaksi askelta eteen, yksi taakse

Nyt on kyllä hetken tuntunut siltä, että ollaan otettu takapakkia Rillan kanssa ja jouduttu aloittaaan asioita taas ihan alusta. Harmitaa niin paljon kun neiti kehitty aluks niin huimaa vauhtia ja nyt tuntuu, että mikään ei toimi. Aika on tainnut kullata muistot mitä elämä nuoren hevosen kanssa on. Kun oikein rupeaa muistelemaan ei se elämä Mirrinkään kanssa viisi vuotiaana ollut helppoa.

Jaana piti meille tunnin viime viikolla ja pääsin pitkästä aikaa juttelemaan Jaanan kanssa fiiliksistä ratsastuksessa. Jaana lohdutti ja sanoi, että tällaista se on nuorten kanssa. Joskus joutuu ottamaan askelia taakse niin voi taas kehittyä. Joitakin asioita pitää takoa vaan vähän kauemmin. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu. Rilla olikin eilen jo ihan super kiva ratsastaa ja kulki niin hienosti ja tahdikkasti. pitää vaan muistaa itse ratsastaa tarkasti ja maltillisesti. Yritetään sovittaa Jaanan kanssa aikoja vähän yhteen niin ei tarvitse yksin pähkäillä viikko tolkulla, että mitä sitä tekis kun jokin asia ei vaan toimi.

Eilen Rilla oli niin hieno niin ajatelin palkita sen tänään jollain kivalla. Kanniskelin puomeja kentälle, että saadaan välillä vähän vaihtelua. Voi miten kivaa Rillalla olikaan. Ei olis ensimmäisen laukkapuomien jälkeen malttanu kävellä tai ravata enää ollenkaan. Miten minä satunkin aina löytämään näitä estehevosia vaikka kuinka kouluhevosta itselleni haluan :) Katsotaan jos Emma pääsisi vielä tulemaan kun kenttä on hyvässä kunnossa niin pääsisi Rilla hyppäämään oikein kunnolla.

Karitan valmennus

Vähän kirjottelen jälkijunassa kun on ollut oman muuttamisen kanssa vähän kiireitä.

Karita kävi siis lauantaina Öijassa pitämässä muutaman tunnin. Rillan kanssa käytiin ensimmäistä kertaa kokeilemassa Karitan oppeja. Rilla on muutenkin ollut vähän turhankin energinen ja hidastavat avut on ollut vähän hukassa. Kun alotettiin tunti niin Karita halusi, että ratsastaisin Rillan hyvään pyöreään muotoon jossa s rentoutuu paremmin. Käynnissä onnistu oikein hyvin ja Rilla esitti rentoa pitkää käyntiä. Kun yritettiin ravissa samaa en saanut ponia kuulolle ollenkaan. Juoksi alta ja rupesi kuuroksi jopa kääntävälle ohjalle. Rillan mielestä olis vaan ollut kiva mennä lujaa kun pohja piti taas pitkästä aikaa.

Karita totes aika pian, että voisi auttaa meitä paremmin jos saa kokeilla Rillaa pikkusen. Niinpä Hanna alas ja Karita selkään. Karita käveli hetken jonka jälkeen rupes ravaileen ympyrällä. Oli kyllä kiva nähdä Rilla pitkästä aikaa jonkun muun alla ja kylläpä se liikkukin hienosti. On se ravi kyllä vaan makee! Karitan ohje oli, että antaa sen liikkua reippaasti eteen jos se sitä haluaa, mutta se pitää saada pyöreämpään muotoon, joten paljon taivuttelua jonka myötä sais ulko-ohjan paremmin tuntumalle ja sen myötä ulko-ohjasta pidätteet läpi. Oman istunnan kanssa pitää myös olla tarkkana. Ylävartalo ei saa tulla liikaa eteen kevennyksessä koska silloin istunta ajaa liikaa eteen. Voimakas, hidas kevennys ylävartalo takana mikä todellakin oli hyvä vinkki johon pitää kiinnittää huomiota. Eikä pidä kuulemma pyytää liikaa hidastamaan vaan olla tyytyväinen heti pieneen temponmuutokseen ja kiittää siitä. Jatkossa voi ruveta pyytämään enemmän.

Pienen ratsastajan koulimisen jälkeen Rilla liikkui oikein hienosti ja hidastavat avut meni hyvin läpi. Hidasti ravia lopuksi jopa sillä, että vein ylävarataloa vain hiukan taakse. Hieno Rilla! Taitaa ratsastajalla olla enemmän opeteltavaa taas kun hevosella. Karitan mielestä Rilla oli todella mukavan oloinen nuori jolla on hyvä pää ja hyvä työmoraali. Nyt harjoittelemaan taas ja toivotaan että Karita tulisi pian uudestaan vierailulle.

Epäonnistumisen ja onnistumisen tunteita

Eilen pääsiin pitkästä aikaa kentälle työskenelemään vähän enemmn kun pohja oli taas hieman pehmeämpi. Ilma oli muuten todella kurja, kylmä ja tuulinen. Rilla oli muuntautunut taas pieneksi taskuraketiksi ja siirtymät oli taas aivan mahdottomia. Näistä siirtymistä on tullut nyt jankutettua jo pidemmän aikaa, mutta ne todella tuottaa meille päänvaivaa. On vaikea tehdä muita tehtäviä jos jarrut on hukassa. Tuli jo pieni epätoivontunne, että nyt on saatava jostain apua. Itselläni on aina ollut periaattteena, että apua pitää pyytää jos tuntuu siltä, että itse ei psyty ongelmia ratkaisemaan. Jaanakaan ei ole ehtiny pitämään meille tuntia pitkiin aikoihin kun meidän aikataulut ovat niin erilaiset. Karita Kotikulma on kuitenkin tulossa viikonloppuna niin ilmoittauduin mukaan. Toivotaan nyt vaan, että säät suosivat.

Tänään kenttä oli nimittäin taas kivikova, joten käyntityöskentelyksi meni. Tänään Rilla sitten kuunteli ihmeen hyvin istuntaa ja teki todella hyviä temponmuutoksia käynnissä. Ajattelin kokeilla taas pitkästä aikaa vähän väsitöjä ja nätisti neiti teki loivia pohkeenväistöjä sekä avoja molempiin suuntiin. Rilla tekee sille annetuja tehtäviä todella hienosti kun se vain malttaisi hetken kuunnella. Jatkamme siis kärsivällisyyden harjoittelua molemmin puolin ja toivotaan, että Karita osaisi antaa hyviä vinkkejä ralli ponin ratsastamiseen.

Ikävä maneesia

Näilla keleillä on kyllä tullut ikävä maneesia. Ollaan saatu vaan kävellä, kävellä ja kävellä. Kengittäjällä on ollut niin kiirettä saada kaikki talvikenkiin, että ei ole ehtinyt vielä meille käymään. Näillä näkymin saataisiin hokit kuitenkin ensi viikon alussa.

Paljon ollaan siis tehty työskentelyä käynnissä aina niinä päivinä kun maan pinta on näyttänyt sellaiselta, että olen uskaltanut selkään. Pysähdykset ovat olleet nyt meidän teema. Tärkeintä olisi saada Rilla odottamaan ja ymmärtämään, että ohjasta myötääminen ei tarkoita sitä, että saa ampaista taas matkaan. Toistojen kautta ollaan päästy kokoajan parempaan suuntaan. Kyllä se vielä joskus tulevaiduusessa jaksaa ja malttaa odottaa.

Kauhea hinku olisi vaan päästä tunneille ja saamaan taas uusia ideoita. Hyvää on tietenkin se, että ollaan pystytty keskittymään ihan perusasioihin, mutta edistyminen olisi myös mukavaa. Toivotaan, että saadaan kengät ja kenttä kuntoon pian.

Pakkolomailun jälkeen takisin töihin

Eipä ole ollut paljoa kirjoiteltavaa kun oli niin liukkaat kelit ettei lähes mitään päästy viime viikolla tekemään. Meille tuli tästä lomailusta vähän turhankin pitkä kun ensin kävetiin Rillan maan takia ja sitten jouduttiin käelykuurille kun poni oli kuin Bambi liukkaalla jäällä. Rillaa rupesi ihan selvästi vähän nyppimään tilanne kun ei päässyt tekemään mitään. Karsinassa piti keppostella kaikkea mitä vain mieleen juolahti. Eikä paikoillaan  voinut seistä missään tilanteessa.

Launataina päästiin onneksi mukavalle ja pitkästä aikaa myös reippaalle maastolenkille. Meinasi tyttö saada taas kerran vähän kyytiä ponilta. Rauhaasa käveltiin rantatietä kun rupesin kuuntelemaan tuleeko takaa auto. Automaattisesti käännyin katsomaan taakse ja irrotin samalla toisen käden ohjasta ja otin satulan takakaaresta kiinni. Autoa ei tullut, mutta käteni hipaisi Rillan takamusta ja siitäkös neiti sai hepulit ja sitten mentiin pomppien laukkaa hyvän matkaa eteenpäin. Ai miten niin ylimääräistä energiaa?!? Lopun matkaa tehtiinkin sitten töitä. Jarrut olivat tuntuneet kadonneen jonnekkin lomailun aikana, joten tehtiin paljon käyni-ravi siirtymiä ja malttoihan se lopulta kuunnella. Oikein mukava lenkki taas.

Sunnuntaina käytiin sitten vähän kentälläkin jo työskentelemässä. Siirtymillä jatkettiin kun se tuntui olevan edellisenä päivänä vaikeaa. Yritin tehdä mahdollisimman pienillä avuilla siirtymiä ja voi VAU miten hyvältä Rilla tuntui. Malttoi kuunnella ja keskittyi työntekoon todella hyvin. Laukanostot oli vaan ihan hirmu kivoja kun viimeisestä laukkakerrasta oli vierähtäny jo hyvä tovi. Ei työskennelty kovin pitkään ettei tule liikaa kerralla. Karvakin tuntuu olevan niin paksu, että hiki tulee vaikke kauaa työskennelläkkään.

Tänään Rilla sai sitten jolkotella liinan päässä vähän rennomman päivän. Tai no jolkotella ja jolkotella. Rillan mielestä vauhti oli taas valttia. Hienost se siinä juoksi ympyrää ja liikutti itse itsensä. Perjantaina aloitettiin taas uusi Psyllium kuuri. On se hienoa, että on noin ahne hevonen niin ei lääkkeiden syöminen tuota oneglmia.

Tässä teille Rillan taidonnäyte kuinka psyllium hävitetään.

Talven tulo yllätti ratsastajat

Eipä siis ole hokkikenkiä alla vaikka kelit sen vaatisi. Rillan mielestä asiahan ei ole mikään ongelma vaan kesäpopilla voi myös vetää tarhassa pukkipierulaukkaa. Itse en kuitenkaan uskaltanut lähteä selästä käsin ratsatelemaan kun hevosen jalat ei meinaa pysyä alla. Käytiin siis tänään talutellen kävelemässä maastossa. Rilla on nyt ihan selvästi sitä mieltä, että nyt ollaan kävelty ja otettu rauhassa jo ihan tarpeeksi kauan. Nyt pitäis päästä jo tekemään jotain. Mikäs on sen mukavampaa kun ottaa hyötyliikunnan kannalta ja kävellä metsässä ihanassa talvisäässä. Tuli ihan hiki pintaan kun sai talsia reipasta vauhtia ponin rinnalla.

Nyt pitää vaan katsella miten ilmat kehittyy ja toivotaan, että kelit olisi sutuisampia ratsastukselle tai sitten meidän pitää ottaa puhelu kengittäjä sedälle. Itse odotan jo kovasti, että päästäisiin takaisin työntekoon. Oltiin Rillan kanssa niin hyvässä vireessä ennen tätä paussia, että nyt pitäisi päästä taas jatkamaan ja kehittämään yhteistyötä myös selästä.

RPR is back

Uskaltaisin tämän päivän ratsastuksen perusteella todeta, että Rilla on terve. Ralli poni Rilla olis taas halunnu rallitella maastossa. En siten tiedä tekeekö viileämmät ilmat myös osan energiasta, mutta sitä oli näyttäny kertyneen. Ollaan nyt vaan maastoiltu ja eilen ravailtiinkin jo vähän, kun näyttää siltä, että Rilla liikkuu ihan mielellään.

Tänään oli päivälläkin pakkasta, joten maa oli aika kova kun käytiin lenkillä niin käveltiin vaan reippaasti. Oi kauheeta kun maailma näytti erilaiselta Rillan mielestä kun maa oli vaaleampi ja luntakin oli paikoitellen. Vesilätäkötkin oli jäätynyt ja ne näytti entistäkin pelottavammilta ja kamalaa ääntä ne piti jos sattu astumaan semmoiseen. Postilaatikot oli tosi nälkäsiä tänään ja olisivat voineet syödä kokonaisen pienen ponin, jos ei olisi ollut varuillaan. Auto venetraileri perässä ei sitten kuitenkaan ollut kovinkaan kummonen asia. Rilla varmaan vaan piristää päiviää "pelkäämällä" epäolennaisia asioita.

Pienen ponin sielunmaailmaa on välillä vaikea ymmärtää, mutta pääasia on että Rilla on taas pirteä oma itsensä.

Köpöttelyä ja HIHS ostoksia

Voi miten mukavaa oli tänään mennä tallille ja karsinan luukusta kurkki pirtsakan näköinen Rilla poni. Ihmeen nopeasti sitä vaan kiintyy uuteen hevoseen ja sitä on ihan sydän syrjällään jos poni on pipi. Kyllä se Rilla ihan omalta itseltää vaikutti kun jakso taas rundailla karsinassa kun yritin harjata ja suojia piti juosta karkuun kun yritin laittaa niitä jalkaan. On se kyllä aika höpö tapaus. Olisi pitäny jaksaa vaan rapsutella eikä tehä mitään muuta.

Ajattelin tänään uskaltautua jo selästä käsin kävelemään. Käytiin iltapimeässä maastossa kävelemässä melkein tunnin lenkki. Jaana ja Missi lähti meidän seuraksi. Missin pitäisi olla se vanhempi ja fiksumpi laumanjohtaja, mutta kappas miten välillä kävikään. Kun Missi näki mörköjä metsässä ja pysähteli tuijottamaan, Rilla käveli lähes korvaansa lotkautamatta ohi Missi hännässä kiinni. On se vaan fiksu! Vaikka ei tehty muuta, kun käveltiin, niin oli Rilla kyllä väsähtänyt kun päästiin tallin pihaan. Ihan ymmärrettävää ettei kunto ole ihan vielä kohdallaan. Aloitellaan nyt rauhallisesti ja mennään Rillan ehdoilla.

Rilla saa nyt syödä pieniä annoksia heiniä ja määrää saa nostaa pikkuhiljaa. Neiti saa syödä iltaheinät heinäverksta, jotta syöminen olis vähän hitaampaa. Tästäkös Rillan on vetänyt herneen nenäänsä. Seinät ja kalterit vaan kolisee kun neiti repii korsia verkosta. Psylliumia se saa pellavaan sekoitettuna iltaisin ja aamuisin. Psyllium kun sekoitetaan kahteen litraan vettä, tulee annoksesta melkoisen suuri. Ruokakuppi on puolillaan velliä. Rilla sitten reippaana tyttönä työntää turpansa kupin pohjalle asti niin, että sieraimetkin on pinnan alla. Poni selviää hikkaähkystä, jonka jälkeen päättää hukuttautua lääkkeisiinsä. Fiksua?

Pitää vielä hehkuttaa vähän Hihs ostoksia. Tai aloietaan siitä satulasta. Ostin meille yleissatulan, niin on Emmankin helpompi hypätä seuraavalla kerralla kun tulee. Satula on vanha Stübben ja istui ihan stübbenin lailla pyöreään selkään.

Satulaanhan piti siis ostaa satulavyö. Harmi etten löytänyt ruskeaa, mutta Chetakin musta, nahkainen vyö oli oikein kivan näköinen ja pehmeä.

Ja vihdoinkin löysin kunnon suitset meksikolaisella turparemmillä mistä ei tarvinnut maksaa itseään ihan kipeäksi. Olen taas syksyn tulle hurahtanut ihan ruskeaan, joten suitset saavat nyt tuoda vähän lämmintä väriä tähän syksyiseen elämään. Rilla sai myös ensi talveksi uuden toppaloimen. Ah, kun shoppailu teki taas pienen ihmisen onnelliseksi :)

Väliaikatietoja

Hannele, meidän vakio ell kävi vielä tänään tarkistamassa Rillan. Hannelen mielestä mahassa oli ihan selkeästi hiekkaa. Vähän oli poni päässy myös kuivumaan kun ei ole oikein ollut haluja juoda. Rilla sai siis seistä vielä tipassa että saatiin kroppa nesteytettyä. On se kyllä reipas tyttö kun kaiken ottaa vastaan mukisematta. Nyt ruvetaan vaan syöttämään psylliumia ja toivotaan, että hiekka tulee ulos. Itse lähdin matkalle kohti Helsinkiä ja Horse showta. Vähän tuntui kurjalta kyllä jättää neiti tuossa kunnossa, mutta eiköhän se selviä kun tilanne rupesi kuitenki näyttämään jo näinkin hyvältä. Rillasta pitää parin päivän ajan huolen Veera. Toivotaan parasta että voinnin suunta on vain ylöspäin.

Maha pipi

Keskiviikkona piti olla ilonen postaus meidän uudesta satulasta, joka näytti sopivan vielä hyvin selkään. Rilla vaikutti ihan pirteältä kun tulin tallille keskiviikkona. Ehdittiin jalat pestä, jonka aikana Rilla oli ihan oma itsensä, hyöri ja pyöri. Laitoin takasin karsinaan ja rupesin harjailemaan. Ensin se meni kerran maate karsinassa, minkä ajattelin johtuvan märästä tunteesta. Se rupes kuitenkin vähän levottomaksi, katseli mahaansa ja pienesti piehtaroi. Ajattelin että on parasta käydä vähän kävelemässä. Ulkona Rilla käveli oikeen reippaasti eikä vaikuttanut mitenkään oudolta.

Käveltiin n. 20min ja tultiin takaisin sisälle. Heti sisälle päästyä poni pisti maaten ja rupesi piehtaroimaan. Piehtarointi oli jopa hieman kouristusmaista. Tässä vaiheessa ell. soittaminen tuntui jo parhaalta ratkaisulta. Päivystävä lupasi tulla reilun tunnin päästä. Soiton jälkeen, ohjeiden mukaan takaisin kävelyttämään. Aina kun tultiin takaisin sisälle niin piehtarointi alkoi. Rilla makasi myös paljon kyljellään ja näytti kyllä todella kipeältä. Hierottiin ponin mahaa kun se makasi. Hierominen tuntui auttavan, koska silloin se pysyi paikoillaan ja oli rauhallinen.

 Ell tuli lopulta 4 tuntia soiton jälkeen. Tuntui, että siinä vaiheessa pahin oli jo ehkä ohi, mutta ell tutki Rillan joka tapauksessa. Kuumetta ei ollut, minkä mekin jo mittasimme aikaisemmin. Vatsaäänet olivat turhan hiljaisia. Rilla sai kipulääkettä ja rauhoittavaa suoneen. Ell tutki suolta ja päätti, että pistetään nenä-mahaletkun avulla myös parafiiniöljyä vatsaan. Urheasti pikkuneiti jaksoi kaikki toiminpiteet. Ohjeeksi saatiin odottaa rauhottavan vaikutuksen lakkaamista, minkä jälkeen vielä kävelyä. Ruokaa saisi antaa vähän kerrallaan muutaman päivän ajan. Itse uskalsin lähteä yhden maissa yöllä nukkumaan, kun tilanne näytti rauhalliselta.

 Eilen aamulla sain viestin, että suhteellisen normaalin oloinen poni oli aamulla vastassa. Iltapäivällä kun itse pääsin Rillaa katsomaan ei se minusta näyttänyt edelleenkään omalta itseltään. Käytiin kävelemässä puolen tunnin ajan. Karsinassa meni edelleenkin mielellään makuulleen. Oli kuitenkin rauhallinen eikä yrittänyt piehtaroida. Seurasin tilannetta muutaman tunnin ajan. Huolestuttavinta oli se ettei kakkaa ollut tullut koko illan aikana. Johtuiko sitten siitä ettei ollut saanut oikein ruokaakaan. Uskalsin jättää Rillan nukkumaan kun se seisoi karsinassaan rauhassa. Tänään soitin vielä meidän oman ell. katsomaan tilannetta. Hannele epäili heti, että vatsassa olisi hiekkaa. Kolmelta katsotaan mitä sieltä löytyy. Toivotaan, että selvittäisiin säikähdyksellä.

Rapaa, rapaa, rapaa...

Itse pidän itseäni vuodenaika ihmisenä. Syksy on aikaa jolloin saa käpertyä sohvan nurkkaan lämpimän juoman kanssa ja saa poltella niin paljon kynttilöitä kun haluaa. Syksy on muuten ihana aikaa, mutta talleilun kannalta ei voi löytyä huonompaa vuodenaikaa. Loimet on ravassa, hevosen jalat on ravassa, varusteet on ravassa ja hyvässä lykyssä itsekkin on vielä ravassa.

Rilla vaikuttaa aika herkkikseltä ihoärsykkeille joten eipä ollut kovin suuri yllätys, että yhdestä jalasta löytyi tänään pientä riviä. Tarhat eivät ole vielä ihan mahdottoman rapaiset, mutta näköjään tarpeeksi. Poni oli ihan huuli tötteröllä kun pesin jalan ja rapsuttelin rupea pois. Mahtoi olla inhottavan kutisevan tuntuinen. Toivotaan nyt parasta, että jalat pysyisivät hyvässä kunnossa, eikä riviä ilmestyisi useampaan jalkaan.

Käytiin myös kentällä pyörähtämässä sateessa. Rillan logiikka oli: Jos meen täysii lätäköitten läpi, niin en kastu niin paljoo. Hirmusesti joutu taas tehdä pidätteitä, että olis neiti malttanu kuunnella edes vähän. Heti kun sen saa keskittymään edes hetkeksi, ravin tahti paranee todella paljon. Tehtiin oikeastaan vaan paljon ravi-käynti-ravi siirtymiä ja yritin saada Rillan tasaiselle tuntumalle myös pidättävien apujen aikana. Rillalla on tapana vähän protestoida ohjaa ja nostaa pää heti kun sitä pidättää ohjalla. Itse pitäisi vaan muistaa istunnan merkitys koko ajan. Tarkoituksena oli muutenkin käydä liikkumassa vain pikaisesti, joten heti kun Rilla malttoi keskittyä ja tuntui hyvältä päätin lopettaa.

Sydämentykytyksiä Rillalle aiheutti tänään kentän valojen valokatkaisimesta tullut ääni kun valot sammutettiin vai oliko se sittenkin äkkiarvaamaton pimeä ja pimeässä asuvat möröt?

Sunnuntai maastoilua

Eilisen estetreenin jälkeen ajattelin, että on hyvä pitää yksi palauttava päivä ettei lihakset jumiudu. Omalle pääkopalle teki myös todella hyvää vain rento maastoilu. Kuuden tunnin väkerrys opparin parissa vaati pienen hengähdystauon. Olen todennut, että paras konsti on lähteä vaan kävelemään metsään ja jättää turhat ajatukset metsäpolulle vähäksi aikaa.
Mikäs olisi sen parempaa  kun hieno ilma ja maisemat ja taustalla kavioiden kopse. Rillan kanssa on niin mukavaa maastoilla kun se ei turhia stressaa vaikka pieniä mörköjä saattaa välillä kivien takana asua. Vähän tietenkin jännitystä elämään tuo alkanut hirvijahti. Koskaan ei tiedä jos metsästä pölähtää hirvi eteen. Ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta.

Hyppelöt

Voi mikä ihana ilma sitä olikin aamulla! Vettä tuli koko aamupäivän ja Emman piti tulla hyppäämään. Onneksi kenttä kestää suuremmankin määrän sadetta ja ihmiset ja hevoset eivät ollu sokerista. 

Rillan ja Emman viimesestä tapaamisesta olikin ehtiny vierähtää reilu kuukausi, mutta Rilla tiesi heti mikä oli homman nimi. 

Alkuun hyppyjä pienelle ristikolle ja siitä sitten lisäämään haastetta tehtävään. Pysty-okseri suora linja, okseri-okseri linja ja lävistäjällä pysty. Hienoja, rentoja ja ilmavia hyppyjä.

Rilla näköjään tykkää hyppäämisestä hirmuisesti ja se näyttää olevan sille myös helppoa vaikka ratsastajan kanssa ei olla ehditty hypätä vielä montaa kertaa. 

Emma myös kehui, että laukka on parantunut huomattavasti viime kerrasta. Ponia pystyy nykyään myös vähän työstämään ja kääntämään myös laukassa. Kaarteet oli siis jo huomattavasti helpompia kun viimeksi.

Kuulemma 80-90cm rata ei olisi mahdoton ajatus. Katsotaan jos pitää ruveta ajattelemaan myös estekisoja kalenteriin.

Tarkoitus oli ottaa videoita tänään, mutta huonon sään takia katsoin että se olisi ollut turhaa. Videot ovat siis Emman viime kertaiselta vierailulta elokuun lopulta.

  

Ralli poni Rilla

Kyllä tänään taas kokeiltiin ratsastajan pinnan pituutta. Rillan mielestä paras askel-laji tänään olis ollu TÄYSII! Koskaan ei saisi pitää itsestään selvyytenä sitä, että jos eilen meni hyvin, niin tänäänkin menisi. Eilen Rilla oli ihan loistavan tuntuinen ja siirtymätkin onnistuivat hienosti. Tänään ei olisi taas millään malttanut kuunnella pidättäviä apuja. Välillä pitää laskea kymmeneen siellä selässä, että malttaa vain tehdä pidätteet mahdollisimman pehmeästi, jotta se joskus oppisi pienemmille avuille.

Olen myös huomannut, että oma kehonhallinta tuottaa myös ongelmia. Minunn on ihan hirmu vaikea saada oikea pohje hevosn kylkeen kiinni. Se on aina irti ja kun Rilla on niin herkkä, ampaisee se aina pohjetta karkuun kun yritän korjata omaa jalkaa. Pitäisiköhän sitä ehtiä käydä vielä salilla kaiken muun kiireen keskellä, että saisi tuon kehonhallinnan parempaan kuntoon?

Huomenna taas uusi yritys. Ehkä noustaan taas pohjalta takaisin huipulle ja metsästämään tuota kuvan hyvää fiilistä.

Uusi yritys

Yleisön pyynnöstä pitää vissiin yrittää kirjoittaa taas :)
Meillä on ollut pientä seikkailua maailmalla. Käytiin kuukauden verran asumassa Vaasassa ja vähän yli viikko sitten muutettiin takaisin Öijaan. Rilla on käyttäytynyt hienosti vaikka joutukin vähän matkustelemaan.
Neiti on mennyt ratsastuksellisesti myös paljon eteen päin ja nyt pitäisi vaan uskaltaa ruveta pyytämään uusia asioita kun perus jutut on hallussa.

Pääsiin eilen pitkästä aikaa Jaanan tunnille. Siitä olikin jo aikaa kun oltiin viimeksi jonkun valvovan silmän alla, joten tunti teki molemmille todella hyvää! Korjattavia asioita löytyi mm. Rillan muodosta, johon olen sitä ratsastanut, tuli sanomista. Rilla kun on hyvin reipas hevonen niin minä jään monesti pidättämän ja lyhentämään sitä liikaa. Neidillä ei kuitenkaan ole kaulaa ihan valtavasti niin olen saanut sen vähän turhan lyhyeen muotoon, jota nyt lähdetään avaamaan. Paljon oli työtä saada Rilla tuntumalle kun ohja oli pidempi ja minä ratsastan turhan arasti jalalla sit ohjan ja pohkeen väliin. Kyllähän se lopulta onnistui ja VAU mitä ravia sieltä rupesi löytymään kun sai kulkea hieman vapaammin. Ravi oli tahdikasa ja askleet pitenivät eikä vain tahti kiihtynyt.

Saatiin siis hyviä vinkkejä ja tarpeellisia tehtäviä, mitä harjoitella tässä lähiaikoina. Tänään jatkettiin samoilla harjoituksilla ja muoto tuntui löytyvän tänään jo paemmin ja se jopa pysyi myös laukassa. Nyt piää vaan laittaa itsensä myös kunnolla töihin ja varsinkin olla tarkkana oman pohkeen kanssa ettei se vaan ole irti kyljistä koko aikaa.

Rilla on löytänyt Öijasta myös uusia tuttavuuksia.

Kiristävät saappaat

Tänään tuli iskettyä nahkasaapaat jalkaan 2 ja ½ vuoden tauon jälkeen. Ajatelin, että pitää yrittää ratsastaa ne taas sisään, jotta kehtaa mennä valmennuksiin. Ei ne kyllä tuntuneet niin hyvältä kun muistin ja saappaat olivat ihan selvästi kutistuneet. Puristuksen ja kiristyksen syynä ei kyllä missään tapauksess voi olla oman pohkeen leveneminen.

Yritin siis keskittyä parhaani mukaan ratsastamiseen tänään vaikka tuntui ettei veri kierrä jaloissa. Tänään työskenneltiin kentällä ja ajattelin pitää homman yksinkertaisena. Ovaalilla uralla, kaarilla taivutukset läpi ja suoralla uralla, hevosen suoristus. Taivutukset meni ihmeen nopeasti läpi ja ravissakin pysyi hyvä tahti, ilman kaahailu yrityksiä, mitkä ovat Rillalle hyvin tyypillisiä. Rillalla on erittäin hyvä eteenpäinpyrkimys ja oma moottori, mutta välillä vauhtia löytyy vähän liikaakin.

Koska poni kulki niin nätisti ja tasaisesti ajattelin lisätä ravi-käynti-ravi siirtymät kaarille. Takaisin päin siirtymät ovat olleet meille pieni ongelma ainakin toistaiseksi, koska Rilla vastustelee ohjaa ja itse olen näköjään liian hidas myötäämään. Vasempaan kierrokseen saatiin kuitenkin oiken kivoja ja suhteellisen tasapainoisia siirtymiä, mutta oikea kierros oli huomattavasti vaikeampi. Pienen työn ja itsensä skarppaamisen jälkeen saatiin muutama hyvä siirtymä myös oikeassa kierroksessa, joten päätin lopettaa siihen. Olen huomannut, että meidän on hyvä yrittää keskittyä vain muutamiin tehtäviin kerralla eikä yrittä liikaa. Molemmille jää parempi mieli kun saadaan joku asia onnistumaan kunnolla ennen kun Rilla ehtii väsähtää.

Eilen varmistuikin sitten kaksi valmennusta viikon sisään. Sunnuntaina olisi Anna von Wendt tulossa pistämään meidät kuriin ja ensi viikon keskiviikkona Emma Broända tulisi hyppäämään nuorukaisia meidän tallille, joten Rillakin pääsee hyppäämään Emman kanssa. Jännityksellä odotammetulevaa!

Leppoisaa maastoilua

Tänään ajattelin itsekkin nauttia ihanasta säästä ja uskaltautua Rillan kanssa ensimmäistä kertaa kaksisteen maastoon. Aikaisemmin olemme maastoilleet vain kaverin kanssa, mutta tamma on käyttäytynyt niin fikusti, että ajattelin meidän pärjäävän ihan kaksisteenkin. Tuntuu, että ollaan pyöritty taas viime aikoina aivan turhan paljon kentällä ja pieni metsälenkki teki molemmille oikein hyvää.

Vesilätäköt olivat tänään vähän kauhistuttavia, mutta muuten säästyttiin möröiltä. Reiteissä ei ole paljon valinnan varaa, joten kävimme "rantatien" edestakaisin. Itselläni on tapan työskennellä hevosen kanssa myös maastossa, joten tälläkin kertaa taivuteltiin kunnolla ja tehtiin pieniä väistöharjoituksia. Väistäteltiin siksakkia tien reunasta toiseen. Itsekkin yllätyin kuinka hyvin Rilla väisteli, kun se on tuntunut kentällä niin paljon työläämmltä. Ravissakin kuljettiin kauniissa tasaisessa peräänannossa ja kuski sai vain hymyillä ja pitää ohjista kiinni. Hieno Rilla! Maastossa kaikki tuntui toimivan taas niin hyvin, että ajattelinkin, että voisimme ottaa oikein kunnon maastoilukuurin ja jättää kenttä vähäksi aikaa. Saisimme molemmat hyvää vaihtelua.

  

Tammat oli saanu vaihtaa taas laidunta paremmalle ruoholle. Rilla saattaa olla hyvä haastaja tallin tämän vuotisessa kesämahakilapilussa ;)

Ensimmäinen postaus

Tästä se blogin kirjoittaminen sitten näköjään lähtee. Blogin kirjoittamista aloitin harkitsemaan jo lähes heti kun Rilla saapui minulle ylläpitoon. Uteliaat kaverit ovat kiinnostuneita meidän tekemisisistä, joten ajattelin että tämä olisi yksinkertaisin keino kertoa meidän kuulumisista. Blogissa tulen kertomaan yhteiselostamme, valmennuksista ja toivottavasti vielä tulvaisuudessa myös kisaamisesta. Luvassa varmasti onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita nuoren hevosen kanssa.