Talven tulo yllätti ratsastajat

Eipä siis ole hokkikenkiä alla vaikka kelit sen vaatisi. Rillan mielestä asiahan ei ole mikään ongelma vaan kesäpopilla voi myös vetää tarhassa pukkipierulaukkaa. Itse en kuitenkaan uskaltanut lähteä selästä käsin ratsatelemaan kun hevosen jalat ei meinaa pysyä alla. Käytiin siis tänään talutellen kävelemässä maastossa. Rilla on nyt ihan selvästi sitä mieltä, että nyt ollaan kävelty ja otettu rauhassa jo ihan tarpeeksi kauan. Nyt pitäis päästä jo tekemään jotain. Mikäs on sen mukavampaa kun ottaa hyötyliikunnan kannalta ja kävellä metsässä ihanassa talvisäässä. Tuli ihan hiki pintaan kun sai talsia reipasta vauhtia ponin rinnalla.

Nyt pitää vaan katsella miten ilmat kehittyy ja toivotaan, että kelit olisi sutuisampia ratsastukselle tai sitten meidän pitää ottaa puhelu kengittäjä sedälle. Itse odotan jo kovasti, että päästäisiin takaisin työntekoon. Oltiin Rillan kanssa niin hyvässä vireessä ennen tätä paussia, että nyt pitäisi päästä taas jatkamaan ja kehittämään yhteistyötä myös selästä.

RPR is back

Uskaltaisin tämän päivän ratsastuksen perusteella todeta, että Rilla on terve. Ralli poni Rilla olis taas halunnu rallitella maastossa. En siten tiedä tekeekö viileämmät ilmat myös osan energiasta, mutta sitä oli näyttäny kertyneen. Ollaan nyt vaan maastoiltu ja eilen ravailtiinkin jo vähän, kun näyttää siltä, että Rilla liikkuu ihan mielellään.

Tänään oli päivälläkin pakkasta, joten maa oli aika kova kun käytiin lenkillä niin käveltiin vaan reippaasti. Oi kauheeta kun maailma näytti erilaiselta Rillan mielestä kun maa oli vaaleampi ja luntakin oli paikoitellen. Vesilätäkötkin oli jäätynyt ja ne näytti entistäkin pelottavammilta ja kamalaa ääntä ne piti jos sattu astumaan semmoiseen. Postilaatikot oli tosi nälkäsiä tänään ja olisivat voineet syödä kokonaisen pienen ponin, jos ei olisi ollut varuillaan. Auto venetraileri perässä ei sitten kuitenkaan ollut kovinkaan kummonen asia. Rilla varmaan vaan piristää päiviää "pelkäämällä" epäolennaisia asioita.

Pienen ponin sielunmaailmaa on välillä vaikea ymmärtää, mutta pääasia on että Rilla on taas pirteä oma itsensä.

Köpöttelyä ja HIHS ostoksia

Voi miten mukavaa oli tänään mennä tallille ja karsinan luukusta kurkki pirtsakan näköinen Rilla poni. Ihmeen nopeasti sitä vaan kiintyy uuteen hevoseen ja sitä on ihan sydän syrjällään jos poni on pipi. Kyllä se Rilla ihan omalta itseltää vaikutti kun jakso taas rundailla karsinassa kun yritin harjata ja suojia piti juosta karkuun kun yritin laittaa niitä jalkaan. On se kyllä aika höpö tapaus. Olisi pitäny jaksaa vaan rapsutella eikä tehä mitään muuta.

Ajattelin tänään uskaltautua jo selästä käsin kävelemään. Käytiin iltapimeässä maastossa kävelemässä melkein tunnin lenkki. Jaana ja Missi lähti meidän seuraksi. Missin pitäisi olla se vanhempi ja fiksumpi laumanjohtaja, mutta kappas miten välillä kävikään. Kun Missi näki mörköjä metsässä ja pysähteli tuijottamaan, Rilla käveli lähes korvaansa lotkautamatta ohi Missi hännässä kiinni. On se vaan fiksu! Vaikka ei tehty muuta, kun käveltiin, niin oli Rilla kyllä väsähtänyt kun päästiin tallin pihaan. Ihan ymmärrettävää ettei kunto ole ihan vielä kohdallaan. Aloitellaan nyt rauhallisesti ja mennään Rillan ehdoilla.

Rilla saa nyt syödä pieniä annoksia heiniä ja määrää saa nostaa pikkuhiljaa. Neiti saa syödä iltaheinät heinäverksta, jotta syöminen olis vähän hitaampaa. Tästäkös Rillan on vetänyt herneen nenäänsä. Seinät ja kalterit vaan kolisee kun neiti repii korsia verkosta. Psylliumia se saa pellavaan sekoitettuna iltaisin ja aamuisin. Psyllium kun sekoitetaan kahteen litraan vettä, tulee annoksesta melkoisen suuri. Ruokakuppi on puolillaan velliä. Rilla sitten reippaana tyttönä työntää turpansa kupin pohjalle asti niin, että sieraimetkin on pinnan alla. Poni selviää hikkaähkystä, jonka jälkeen päättää hukuttautua lääkkeisiinsä. Fiksua?

Pitää vielä hehkuttaa vähän Hihs ostoksia. Tai aloietaan siitä satulasta. Ostin meille yleissatulan, niin on Emmankin helpompi hypätä seuraavalla kerralla kun tulee. Satula on vanha Stübben ja istui ihan stübbenin lailla pyöreään selkään.

Satulaanhan piti siis ostaa satulavyö. Harmi etten löytänyt ruskeaa, mutta Chetakin musta, nahkainen vyö oli oikein kivan näköinen ja pehmeä.

Ja vihdoinkin löysin kunnon suitset meksikolaisella turparemmillä mistä ei tarvinnut maksaa itseään ihan kipeäksi. Olen taas syksyn tulle hurahtanut ihan ruskeaan, joten suitset saavat nyt tuoda vähän lämmintä väriä tähän syksyiseen elämään. Rilla sai myös ensi talveksi uuden toppaloimen. Ah, kun shoppailu teki taas pienen ihmisen onnelliseksi :)

Väliaikatietoja

Hannele, meidän vakio ell kävi vielä tänään tarkistamassa Rillan. Hannelen mielestä mahassa oli ihan selkeästi hiekkaa. Vähän oli poni päässy myös kuivumaan kun ei ole oikein ollut haluja juoda. Rilla sai siis seistä vielä tipassa että saatiin kroppa nesteytettyä. On se kyllä reipas tyttö kun kaiken ottaa vastaan mukisematta. Nyt ruvetaan vaan syöttämään psylliumia ja toivotaan, että hiekka tulee ulos. Itse lähdin matkalle kohti Helsinkiä ja Horse showta. Vähän tuntui kurjalta kyllä jättää neiti tuossa kunnossa, mutta eiköhän se selviä kun tilanne rupesi kuitenki näyttämään jo näinkin hyvältä. Rillasta pitää parin päivän ajan huolen Veera. Toivotaan parasta että voinnin suunta on vain ylöspäin.

Maha pipi

Keskiviikkona piti olla ilonen postaus meidän uudesta satulasta, joka näytti sopivan vielä hyvin selkään. Rilla vaikutti ihan pirteältä kun tulin tallille keskiviikkona. Ehdittiin jalat pestä, jonka aikana Rilla oli ihan oma itsensä, hyöri ja pyöri. Laitoin takasin karsinaan ja rupesin harjailemaan. Ensin se meni kerran maate karsinassa, minkä ajattelin johtuvan märästä tunteesta. Se rupes kuitenkin vähän levottomaksi, katseli mahaansa ja pienesti piehtaroi. Ajattelin että on parasta käydä vähän kävelemässä. Ulkona Rilla käveli oikeen reippaasti eikä vaikuttanut mitenkään oudolta.

Käveltiin n. 20min ja tultiin takaisin sisälle. Heti sisälle päästyä poni pisti maaten ja rupesi piehtaroimaan. Piehtarointi oli jopa hieman kouristusmaista. Tässä vaiheessa ell. soittaminen tuntui jo parhaalta ratkaisulta. Päivystävä lupasi tulla reilun tunnin päästä. Soiton jälkeen, ohjeiden mukaan takaisin kävelyttämään. Aina kun tultiin takaisin sisälle niin piehtarointi alkoi. Rilla makasi myös paljon kyljellään ja näytti kyllä todella kipeältä. Hierottiin ponin mahaa kun se makasi. Hierominen tuntui auttavan, koska silloin se pysyi paikoillaan ja oli rauhallinen.

 Ell tuli lopulta 4 tuntia soiton jälkeen. Tuntui, että siinä vaiheessa pahin oli jo ehkä ohi, mutta ell tutki Rillan joka tapauksessa. Kuumetta ei ollut, minkä mekin jo mittasimme aikaisemmin. Vatsaäänet olivat turhan hiljaisia. Rilla sai kipulääkettä ja rauhoittavaa suoneen. Ell tutki suolta ja päätti, että pistetään nenä-mahaletkun avulla myös parafiiniöljyä vatsaan. Urheasti pikkuneiti jaksoi kaikki toiminpiteet. Ohjeeksi saatiin odottaa rauhottavan vaikutuksen lakkaamista, minkä jälkeen vielä kävelyä. Ruokaa saisi antaa vähän kerrallaan muutaman päivän ajan. Itse uskalsin lähteä yhden maissa yöllä nukkumaan, kun tilanne näytti rauhalliselta.

 Eilen aamulla sain viestin, että suhteellisen normaalin oloinen poni oli aamulla vastassa. Iltapäivällä kun itse pääsin Rillaa katsomaan ei se minusta näyttänyt edelleenkään omalta itseltään. Käytiin kävelemässä puolen tunnin ajan. Karsinassa meni edelleenkin mielellään makuulleen. Oli kuitenkin rauhallinen eikä yrittänyt piehtaroida. Seurasin tilannetta muutaman tunnin ajan. Huolestuttavinta oli se ettei kakkaa ollut tullut koko illan aikana. Johtuiko sitten siitä ettei ollut saanut oikein ruokaakaan. Uskalsin jättää Rillan nukkumaan kun se seisoi karsinassaan rauhassa. Tänään soitin vielä meidän oman ell. katsomaan tilannetta. Hannele epäili heti, että vatsassa olisi hiekkaa. Kolmelta katsotaan mitä sieltä löytyy. Toivotaan, että selvittäisiin säikähdyksellä.

Rapaa, rapaa, rapaa...

Itse pidän itseäni vuodenaika ihmisenä. Syksy on aikaa jolloin saa käpertyä sohvan nurkkaan lämpimän juoman kanssa ja saa poltella niin paljon kynttilöitä kun haluaa. Syksy on muuten ihana aikaa, mutta talleilun kannalta ei voi löytyä huonompaa vuodenaikaa. Loimet on ravassa, hevosen jalat on ravassa, varusteet on ravassa ja hyvässä lykyssä itsekkin on vielä ravassa.

Rilla vaikuttaa aika herkkikseltä ihoärsykkeille joten eipä ollut kovin suuri yllätys, että yhdestä jalasta löytyi tänään pientä riviä. Tarhat eivät ole vielä ihan mahdottoman rapaiset, mutta näköjään tarpeeksi. Poni oli ihan huuli tötteröllä kun pesin jalan ja rapsuttelin rupea pois. Mahtoi olla inhottavan kutisevan tuntuinen. Toivotaan nyt parasta, että jalat pysyisivät hyvässä kunnossa, eikä riviä ilmestyisi useampaan jalkaan.

Käytiin myös kentällä pyörähtämässä sateessa. Rillan logiikka oli: Jos meen täysii lätäköitten läpi, niin en kastu niin paljoo. Hirmusesti joutu taas tehdä pidätteitä, että olis neiti malttanu kuunnella edes vähän. Heti kun sen saa keskittymään edes hetkeksi, ravin tahti paranee todella paljon. Tehtiin oikeastaan vaan paljon ravi-käynti-ravi siirtymiä ja yritin saada Rillan tasaiselle tuntumalle myös pidättävien apujen aikana. Rillalla on tapana vähän protestoida ohjaa ja nostaa pää heti kun sitä pidättää ohjalla. Itse pitäisi vaan muistaa istunnan merkitys koko ajan. Tarkoituksena oli muutenkin käydä liikkumassa vain pikaisesti, joten heti kun Rilla malttoi keskittyä ja tuntui hyvältä päätin lopettaa.

Sydämentykytyksiä Rillalle aiheutti tänään kentän valojen valokatkaisimesta tullut ääni kun valot sammutettiin vai oliko se sittenkin äkkiarvaamaton pimeä ja pimeässä asuvat möröt?

Sunnuntai maastoilua

Eilisen estetreenin jälkeen ajattelin, että on hyvä pitää yksi palauttava päivä ettei lihakset jumiudu. Omalle pääkopalle teki myös todella hyvää vain rento maastoilu. Kuuden tunnin väkerrys opparin parissa vaati pienen hengähdystauon. Olen todennut, että paras konsti on lähteä vaan kävelemään metsään ja jättää turhat ajatukset metsäpolulle vähäksi aikaa.
Mikäs olisi sen parempaa  kun hieno ilma ja maisemat ja taustalla kavioiden kopse. Rillan kanssa on niin mukavaa maastoilla kun se ei turhia stressaa vaikka pieniä mörköjä saattaa välillä kivien takana asua. Vähän tietenkin jännitystä elämään tuo alkanut hirvijahti. Koskaan ei tiedä jos metsästä pölähtää hirvi eteen. Ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta.

Hyppelöt

Voi mikä ihana ilma sitä olikin aamulla! Vettä tuli koko aamupäivän ja Emman piti tulla hyppäämään. Onneksi kenttä kestää suuremmankin määrän sadetta ja ihmiset ja hevoset eivät ollu sokerista. 

Rillan ja Emman viimesestä tapaamisesta olikin ehtiny vierähtää reilu kuukausi, mutta Rilla tiesi heti mikä oli homman nimi. 

Alkuun hyppyjä pienelle ristikolle ja siitä sitten lisäämään haastetta tehtävään. Pysty-okseri suora linja, okseri-okseri linja ja lävistäjällä pysty. Hienoja, rentoja ja ilmavia hyppyjä.

Rilla näköjään tykkää hyppäämisestä hirmuisesti ja se näyttää olevan sille myös helppoa vaikka ratsastajan kanssa ei olla ehditty hypätä vielä montaa kertaa. 

Emma myös kehui, että laukka on parantunut huomattavasti viime kerrasta. Ponia pystyy nykyään myös vähän työstämään ja kääntämään myös laukassa. Kaarteet oli siis jo huomattavasti helpompia kun viimeksi.

Kuulemma 80-90cm rata ei olisi mahdoton ajatus. Katsotaan jos pitää ruveta ajattelemaan myös estekisoja kalenteriin.

Tarkoitus oli ottaa videoita tänään, mutta huonon sään takia katsoin että se olisi ollut turhaa. Videot ovat siis Emman viime kertaiselta vierailulta elokuun lopulta.

  

Ralli poni Rilla

Kyllä tänään taas kokeiltiin ratsastajan pinnan pituutta. Rillan mielestä paras askel-laji tänään olis ollu TÄYSII! Koskaan ei saisi pitää itsestään selvyytenä sitä, että jos eilen meni hyvin, niin tänäänkin menisi. Eilen Rilla oli ihan loistavan tuntuinen ja siirtymätkin onnistuivat hienosti. Tänään ei olisi taas millään malttanut kuunnella pidättäviä apuja. Välillä pitää laskea kymmeneen siellä selässä, että malttaa vain tehdä pidätteet mahdollisimman pehmeästi, jotta se joskus oppisi pienemmille avuille.

Olen myös huomannut, että oma kehonhallinta tuottaa myös ongelmia. Minunn on ihan hirmu vaikea saada oikea pohje hevosn kylkeen kiinni. Se on aina irti ja kun Rilla on niin herkkä, ampaisee se aina pohjetta karkuun kun yritän korjata omaa jalkaa. Pitäisiköhän sitä ehtiä käydä vielä salilla kaiken muun kiireen keskellä, että saisi tuon kehonhallinnan parempaan kuntoon?

Huomenna taas uusi yritys. Ehkä noustaan taas pohjalta takaisin huipulle ja metsästämään tuota kuvan hyvää fiilistä.

Uusi yritys

Yleisön pyynnöstä pitää vissiin yrittää kirjoittaa taas :)
Meillä on ollut pientä seikkailua maailmalla. Käytiin kuukauden verran asumassa Vaasassa ja vähän yli viikko sitten muutettiin takaisin Öijaan. Rilla on käyttäytynyt hienosti vaikka joutukin vähän matkustelemaan.
Neiti on mennyt ratsastuksellisesti myös paljon eteen päin ja nyt pitäisi vaan uskaltaa ruveta pyytämään uusia asioita kun perus jutut on hallussa.

Pääsiin eilen pitkästä aikaa Jaanan tunnille. Siitä olikin jo aikaa kun oltiin viimeksi jonkun valvovan silmän alla, joten tunti teki molemmille todella hyvää! Korjattavia asioita löytyi mm. Rillan muodosta, johon olen sitä ratsastanut, tuli sanomista. Rilla kun on hyvin reipas hevonen niin minä jään monesti pidättämän ja lyhentämään sitä liikaa. Neidillä ei kuitenkaan ole kaulaa ihan valtavasti niin olen saanut sen vähän turhan lyhyeen muotoon, jota nyt lähdetään avaamaan. Paljon oli työtä saada Rilla tuntumalle kun ohja oli pidempi ja minä ratsastan turhan arasti jalalla sit ohjan ja pohkeen väliin. Kyllähän se lopulta onnistui ja VAU mitä ravia sieltä rupesi löytymään kun sai kulkea hieman vapaammin. Ravi oli tahdikasa ja askleet pitenivät eikä vain tahti kiihtynyt.

Saatiin siis hyviä vinkkejä ja tarpeellisia tehtäviä, mitä harjoitella tässä lähiaikoina. Tänään jatkettiin samoilla harjoituksilla ja muoto tuntui löytyvän tänään jo paemmin ja se jopa pysyi myös laukassa. Nyt piää vaan laittaa itsensä myös kunnolla töihin ja varsinkin olla tarkkana oman pohkeen kanssa ettei se vaan ole irti kyljistä koko aikaa.

Rilla on löytänyt Öijasta myös uusia tuttavuuksia.