Kaksi askelta eteen, yksi taakse

Nyt on kyllä hetken tuntunut siltä, että ollaan otettu takapakkia Rillan kanssa ja jouduttu aloittaaan asioita taas ihan alusta. Harmitaa niin paljon kun neiti kehitty aluks niin huimaa vauhtia ja nyt tuntuu, että mikään ei toimi. Aika on tainnut kullata muistot mitä elämä nuoren hevosen kanssa on. Kun oikein rupeaa muistelemaan ei se elämä Mirrinkään kanssa viisi vuotiaana ollut helppoa.

Jaana piti meille tunnin viime viikolla ja pääsin pitkästä aikaa juttelemaan Jaanan kanssa fiiliksistä ratsastuksessa. Jaana lohdutti ja sanoi, että tällaista se on nuorten kanssa. Joskus joutuu ottamaan askelia taakse niin voi taas kehittyä. Joitakin asioita pitää takoa vaan vähän kauemmin. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu. Rilla olikin eilen jo ihan super kiva ratsastaa ja kulki niin hienosti ja tahdikkasti. pitää vaan muistaa itse ratsastaa tarkasti ja maltillisesti. Yritetään sovittaa Jaanan kanssa aikoja vähän yhteen niin ei tarvitse yksin pähkäillä viikko tolkulla, että mitä sitä tekis kun jokin asia ei vaan toimi.

Eilen Rilla oli niin hieno niin ajatelin palkita sen tänään jollain kivalla. Kanniskelin puomeja kentälle, että saadaan välillä vähän vaihtelua. Voi miten kivaa Rillalla olikaan. Ei olis ensimmäisen laukkapuomien jälkeen malttanu kävellä tai ravata enää ollenkaan. Miten minä satunkin aina löytämään näitä estehevosia vaikka kuinka kouluhevosta itselleni haluan :) Katsotaan jos Emma pääsisi vielä tulemaan kun kenttä on hyvässä kunnossa niin pääsisi Rilla hyppäämään oikein kunnolla.

Karitan valmennus

Vähän kirjottelen jälkijunassa kun on ollut oman muuttamisen kanssa vähän kiireitä.

Karita kävi siis lauantaina Öijassa pitämässä muutaman tunnin. Rillan kanssa käytiin ensimmäistä kertaa kokeilemassa Karitan oppeja. Rilla on muutenkin ollut vähän turhankin energinen ja hidastavat avut on ollut vähän hukassa. Kun alotettiin tunti niin Karita halusi, että ratsastaisin Rillan hyvään pyöreään muotoon jossa s rentoutuu paremmin. Käynnissä onnistu oikein hyvin ja Rilla esitti rentoa pitkää käyntiä. Kun yritettiin ravissa samaa en saanut ponia kuulolle ollenkaan. Juoksi alta ja rupesi kuuroksi jopa kääntävälle ohjalle. Rillan mielestä olis vaan ollut kiva mennä lujaa kun pohja piti taas pitkästä aikaa.

Karita totes aika pian, että voisi auttaa meitä paremmin jos saa kokeilla Rillaa pikkusen. Niinpä Hanna alas ja Karita selkään. Karita käveli hetken jonka jälkeen rupes ravaileen ympyrällä. Oli kyllä kiva nähdä Rilla pitkästä aikaa jonkun muun alla ja kylläpä se liikkukin hienosti. On se ravi kyllä vaan makee! Karitan ohje oli, että antaa sen liikkua reippaasti eteen jos se sitä haluaa, mutta se pitää saada pyöreämpään muotoon, joten paljon taivuttelua jonka myötä sais ulko-ohjan paremmin tuntumalle ja sen myötä ulko-ohjasta pidätteet läpi. Oman istunnan kanssa pitää myös olla tarkkana. Ylävartalo ei saa tulla liikaa eteen kevennyksessä koska silloin istunta ajaa liikaa eteen. Voimakas, hidas kevennys ylävartalo takana mikä todellakin oli hyvä vinkki johon pitää kiinnittää huomiota. Eikä pidä kuulemma pyytää liikaa hidastamaan vaan olla tyytyväinen heti pieneen temponmuutokseen ja kiittää siitä. Jatkossa voi ruveta pyytämään enemmän.

Pienen ratsastajan koulimisen jälkeen Rilla liikkui oikein hienosti ja hidastavat avut meni hyvin läpi. Hidasti ravia lopuksi jopa sillä, että vein ylävarataloa vain hiukan taakse. Hieno Rilla! Taitaa ratsastajalla olla enemmän opeteltavaa taas kun hevosella. Karitan mielestä Rilla oli todella mukavan oloinen nuori jolla on hyvä pää ja hyvä työmoraali. Nyt harjoittelemaan taas ja toivotaan että Karita tulisi pian uudestaan vierailulle.

Epäonnistumisen ja onnistumisen tunteita

Eilen pääsiin pitkästä aikaa kentälle työskenelemään vähän enemmn kun pohja oli taas hieman pehmeämpi. Ilma oli muuten todella kurja, kylmä ja tuulinen. Rilla oli muuntautunut taas pieneksi taskuraketiksi ja siirtymät oli taas aivan mahdottomia. Näistä siirtymistä on tullut nyt jankutettua jo pidemmän aikaa, mutta ne todella tuottaa meille päänvaivaa. On vaikea tehdä muita tehtäviä jos jarrut on hukassa. Tuli jo pieni epätoivontunne, että nyt on saatava jostain apua. Itselläni on aina ollut periaattteena, että apua pitää pyytää jos tuntuu siltä, että itse ei psyty ongelmia ratkaisemaan. Jaanakaan ei ole ehtiny pitämään meille tuntia pitkiin aikoihin kun meidän aikataulut ovat niin erilaiset. Karita Kotikulma on kuitenkin tulossa viikonloppuna niin ilmoittauduin mukaan. Toivotaan nyt vaan, että säät suosivat.

Tänään kenttä oli nimittäin taas kivikova, joten käyntityöskentelyksi meni. Tänään Rilla sitten kuunteli ihmeen hyvin istuntaa ja teki todella hyviä temponmuutoksia käynnissä. Ajattelin kokeilla taas pitkästä aikaa vähän väsitöjä ja nätisti neiti teki loivia pohkeenväistöjä sekä avoja molempiin suuntiin. Rilla tekee sille annetuja tehtäviä todella hienosti kun se vain malttaisi hetken kuunnella. Jatkamme siis kärsivällisyyden harjoittelua molemmin puolin ja toivotaan, että Karita osaisi antaa hyviä vinkkejä ralli ponin ratsastamiseen.

Ikävä maneesia

Näilla keleillä on kyllä tullut ikävä maneesia. Ollaan saatu vaan kävellä, kävellä ja kävellä. Kengittäjällä on ollut niin kiirettä saada kaikki talvikenkiin, että ei ole ehtinyt vielä meille käymään. Näillä näkymin saataisiin hokit kuitenkin ensi viikon alussa.

Paljon ollaan siis tehty työskentelyä käynnissä aina niinä päivinä kun maan pinta on näyttänyt sellaiselta, että olen uskaltanut selkään. Pysähdykset ovat olleet nyt meidän teema. Tärkeintä olisi saada Rilla odottamaan ja ymmärtämään, että ohjasta myötääminen ei tarkoita sitä, että saa ampaista taas matkaan. Toistojen kautta ollaan päästy kokoajan parempaan suuntaan. Kyllä se vielä joskus tulevaiduusessa jaksaa ja malttaa odottaa.

Kauhea hinku olisi vaan päästä tunneille ja saamaan taas uusia ideoita. Hyvää on tietenkin se, että ollaan pystytty keskittymään ihan perusasioihin, mutta edistyminen olisi myös mukavaa. Toivotaan, että saadaan kengät ja kenttä kuntoon pian.

Pakkolomailun jälkeen takisin töihin

Eipä ole ollut paljoa kirjoiteltavaa kun oli niin liukkaat kelit ettei lähes mitään päästy viime viikolla tekemään. Meille tuli tästä lomailusta vähän turhankin pitkä kun ensin kävetiin Rillan maan takia ja sitten jouduttiin käelykuurille kun poni oli kuin Bambi liukkaalla jäällä. Rillaa rupesi ihan selvästi vähän nyppimään tilanne kun ei päässyt tekemään mitään. Karsinassa piti keppostella kaikkea mitä vain mieleen juolahti. Eikä paikoillaan  voinut seistä missään tilanteessa.

Launataina päästiin onneksi mukavalle ja pitkästä aikaa myös reippaalle maastolenkille. Meinasi tyttö saada taas kerran vähän kyytiä ponilta. Rauhaasa käveltiin rantatietä kun rupesin kuuntelemaan tuleeko takaa auto. Automaattisesti käännyin katsomaan taakse ja irrotin samalla toisen käden ohjasta ja otin satulan takakaaresta kiinni. Autoa ei tullut, mutta käteni hipaisi Rillan takamusta ja siitäkös neiti sai hepulit ja sitten mentiin pomppien laukkaa hyvän matkaa eteenpäin. Ai miten niin ylimääräistä energiaa?!? Lopun matkaa tehtiinkin sitten töitä. Jarrut olivat tuntuneet kadonneen jonnekkin lomailun aikana, joten tehtiin paljon käyni-ravi siirtymiä ja malttoihan se lopulta kuunnella. Oikein mukava lenkki taas.

Sunnuntaina käytiin sitten vähän kentälläkin jo työskentelemässä. Siirtymillä jatkettiin kun se tuntui olevan edellisenä päivänä vaikeaa. Yritin tehdä mahdollisimman pienillä avuilla siirtymiä ja voi VAU miten hyvältä Rilla tuntui. Malttoi kuunnella ja keskittyi työntekoon todella hyvin. Laukanostot oli vaan ihan hirmu kivoja kun viimeisestä laukkakerrasta oli vierähtäny jo hyvä tovi. Ei työskennelty kovin pitkään ettei tule liikaa kerralla. Karvakin tuntuu olevan niin paksu, että hiki tulee vaikke kauaa työskennelläkkään.

Tänään Rilla sai sitten jolkotella liinan päässä vähän rennomman päivän. Tai no jolkotella ja jolkotella. Rillan mielestä vauhti oli taas valttia. Hienost se siinä juoksi ympyrää ja liikutti itse itsensä. Perjantaina aloitettiin taas uusi Psyllium kuuri. On se hienoa, että on noin ahne hevonen niin ei lääkkeiden syöminen tuota oneglmia.

Tässä teille Rillan taidonnäyte kuinka psyllium hävitetään.