2013

Tähän vuoteen on mahtunut paljon kaikkea. Vuoden aikana ollaan kohdattu monia ongelmia, mutta päälimmäisenä meleen tulee kuitenkin meidän yhteinen huima kehitys. Alkuvuodesta takuttiin ihan perusasioiden kanssa. Kuinka en saanut tehtyä edes hyviä siirtymiä ravista käyntiin vaan Rilla vaan juoksi eikä olisi halunnut hidastaa ollenkaan. Vuoden alussa käytiin niin Jaanan kun Karitan tunneilla aina mahdollisuuksien mukaan. Itselle piti ruveta takomaan päähän, että treenin vaikeustasoa pitää ruveta nostamaan koska Rilla ei ollut enää mikään vauva. Vauskeustason nostaminen ja laadun vaatiminen on minulle itselle ollut ehkä vaikein asia. Itse tykkäisin pysyä mukavuusalueella, mikä ei taas johda kehitykseen. Aloittelimme vähän harjoittelemaan väistöjä joista aluksi tuntui ettei niistä tule mitään ja Rilla ei vain tajunnut missä kaikki jalat meni.

 

 

Edessämme oli myös ensimmäinen kisakautemme jota odotin hyvin innolla. Maaliskuussa kävimme ensimmäisissä rataharjoituksissa jotka menivät odotettua paremmin ja saimme hieman varmuutta kohti ensimmäisiä oikeita kisoja. Maneesilla tuli käytyä myös muutaman kerran tutustumassa ja aina Rilla käyttäytyi hienosti. Hevosten herpesvirus meinasi varjostaa kisakauden alkua, mutta pääsimme starttaamaan ensimmäisissä aluekisoissa 20.4 ja suoraan Nuortenhevosten hallimestaruuksissa. Rilla teki manion kisadebyytin tuloksella 63,9%. En olisi ikinä uskaltanut edes toivoa noin hienoja prosentteja ensimmäisestä hallistartista. Treeni jatkui kohti seuraavia kisoja ja selkeää kehitystä tapahtui kotona. Asoita rupesi loksahtamaan kohdalleen ja treenit sujui mainiosti. Uramme seuraava startti oli Kauhavalla ja niistä kilpailuista päällimmäisenä jäi mieleen rutiinin puute. Kisat menivät jännittämiseksi molemmilla ja prosentit olivat sen mukaiset. 57,5% ei ollut mikään täystyrmäys, mutta iso notkahdus edelliseen tulokseen. Rutiinia oli pakko saada lisää joten kaikki kilpailut olisivat vain plussaa. Käytiin jopa valmennuksissa toisella tallilla, että totuttaisiin uusiin paikkoihin. Touko- Keskuun vaihteessa oli fiilis mitä parhain. Itse valmistuin vihdoin tradenomiksi ja kaikki tuntui toimivan myös Rillan kanssa ja seuraavat kisat lähestyivät. Haapavedellä kesäkuun alussa kävimme nappaamassa ensimmäisen sijoituksen. Hieno toinen sija ja tulos 65,4%. Kyllä kuskia hymyillytti.

 

 

Laidunkausi alkoi ja jotain ihmeellistä tapahtui. Rillan ratsastettavuus hävisi kokonaan ja täyttä syytä tälle ei ainakaan löytynyt ainoastaan suusta. Kesämaha vaivasi iikkumista ja askellajit olivat välillä aivan hukassa. Itse olin aivan maassa tästä romahduksesta ja yritin vain saada sitä hyvää fiilistä takaisin. Kesän päätavoite piekkarimestaruudetkin meni sivusuun kavereiden häiden takia, mutta tuolla ratsastettavuudella sinne olisi luultavasti ollut turha lähteäkkin. Kesällä käytin kuitenkin Myrkyssä suokkien valmennusviikonlopussa ja saatiin ihan mukavaa palautetta sieltä. Epätasaiset kilpailusuoritukset jatkuivat loppukauden tuloksien ollessa vähän 60 %:n molemmin puolin. Viimeisissä kisoissa starttasimme ensimmäistä kertaa kaksi ratsaa päivässä. Toisen radan ollessa kauden pohjanoteeraus 55,7% ja toisesta kauden toinen sijoitus tuloksella 65%. Aluemestaruudet jäi väliin koska pitkä ajomatka Kauhajoelle ei innostanut näiden epätasaisten suoritusten jälkeen.

Kisakauden loputtua oli aika ottaa vähän rennommin. Elämään tuli pieniä muutoksia uuden työpaikan ja tallin vaihdon myötä. Muutto isommalle maneesitallille takasi paremmat treenimahdollisuudet vuoden ympäri. tutustuimme uuteen valmentajaan uudella tallilla ja olemmekin päässeet nyt koko loppuvuoden tunneille säännöllisesti viikottain. mikä on näkynyt kehityksessä. Jos alkuvuodesta pohkeenväistöt tuottivat ongelmia, tänä päivänä Rilla esittää hienoja väistöjä ja pystyy myös suorittamaan niin avot ja sulut ihan oikeaoppisesti. Ratsastettavuus on parempi kuin kesällä. mutta minusta tuntuu etten ole saanut Rillaa ihan palautumaan entiseen ennen kesän ongelmia. Talven aikana jatketaan kovasti treenaamista ja lähdetään kohti seuraavaa kautta. Tämä vuosi oli Rillan viimeinen nuorissa hevosissa, joten ensi kisakaudesta tulee vieläkin haasteellisempi.

Kaikenkaikkiaan kuluneeseen vuoteen voi olla ihan tyytyväinen vaikka joukkoon mahtuu pienempiä ja isompia alamäkiä. Olemme kuitenkin kehittyneet Rillan kanssa molemmat aivan valtavasti vuoden aikana ja tulevaisuus näyttää vieläkin valoisammalta.

Ilo on työskennellä näin hienone hevosen kanssa :)

Lomilta arkeen

Pyhät on lusittu ja taas on aika palata arkeen. Viime viikko meni todella nopeasti joulunvieton merkeissä ja onneksi jäi vähän aikaa ratsastellakkin kun oli koko viikko vapaata. Aattomaastoon ei ehditty lähteä kun aaton aikataulu oli niin tiukka mutta muuten koko viikon Rilla on kyllä saanut liikkua. Ollaan menty puomeja, irtohypätty ja käyty myös Jennin tunnilla. Maastoilua oli suunnitelmissa, mutta nämä kurjat ilmat on pitänyt meitä lähinnä seinien sisällä. Viime torstaina pidettiin tallilla irtohypytysilta ja Rilla pääsi myös mukaan loikkimaan. Neiti pomppi kuin vanha tekijä vaikka viime kerrasta on ehtinyt vierähtää jo rutkasti aikaa. Ei lähdetty nostelemaan esteitä mitenkään tolkuttoman suuriksi vaan viimeinen okseri taisi lopulta olla n. 90 cm.

Perjantaina Jenni tuli taas piipahtamaan ja katsottiin taas sitä ravin tahtia. Kyllä se onkin vaikeeta löytää kultainen keskitie aktiivisen ja juoksevan ravin väliltä. Rilla pikkuisen luonnostaan juoksee vähän alta pois eikä tahti ole rauhallista. Tästä saatiin muuten viime kisakaudella myös vähän huomautuksia tuomareilta. Sitten tehtiin taas pitkilläsivuilla avoja jotka viimeksi meni aivan pipariksi. Tällä kertaa onnistuttiin vähän paremmin ja saatiin hyviä pätkiä myös väliin, mutta Rilla kovettuu näissä avoissa jostain syystä ihan valtavasti. syys saattaa myös olla minun kädessä, joka tulee liian passiiviseksi taivutuksessa. Laukassa tehtiin siirtymiä lävistäjällä, jotta Rilla saataisiin paremmin odottamaan laukassa lävistäjiä ratsastaessa. Tämä oli todella hyvä harjoitus ihan kouluratoja ajatellen. Kulmasta tultiin lävistäjälle, I:ssä raviin, ravi nopeasti kiinni ennen seuraavaa kulmaa ja uuden laukan nosto. Jo muutaman siirtymän jälkeen Rilla jäi paremmin alle odottamaan ja pystyimme ratsastamaan koko lävistäjän hyvässä tahdissa kulmaan asti jossa siirtyminen hallittuun raviin. Jenni oli ihan tyytyväinen meihin tunnin loputtua, mutta muistutti minua siitä etten sisi olla niin perfektionisti. Minulla on tapana ärsyyntyä jos tehtävä ei mene heti ihan alusta loppuun asti putkeen tai ei tunnu kokoaikaa hyvältä. Pitäisi oppia olemaan tyytyväinen niihin pieniinkin hyviin hetkiin. Avot olivat hyvä esimerkki tästä. Alku oli monesti hyvä , mutta lopussa Rilla painaa kiinni ulko-ohjaan ja minusta tuntuu, että kaikki on menetetty vaikka alussa tuli todella hyviä ja laadukkaita askelia.

Jatkossa treeniin siis lisää rentoutta niin hevoselle kuin ratsastajalle :)

Alamäkeä

Voihan masennus! Menihän tässä pitkän aikaa jo aivan liian hyvin niin eihän korkeasuhdanne voi jatkua loputtomiin. Pari viimeistä viikkoa on ollut enemmän ja vähemmän tuskaisia. Tuntuu ettei mistään tule mitään. Jenni on yleensä saanut aina tunneilla nollatua tilanteemme, mutta viime lauantaina Rilla esitti kyllä oikein parastaan myös Jennille. Lavat karkailee sinne ja tänne, eikä oikealta mene yksikään pidäte läpi. Lauantaina oli tarkoitus tehdä ihan suht helppo tehtävä. Uran sisäpuolella käynnissä loivaa avoa josta lauakanosto ja avotaivutus säilyy koko ajan. Ei taidettu saada yhtäkään oikeasti onnistunutta nostoa aikaiseksi.Koska avot ei onnistunut työstettiin ponia vähän ympyrällä ja yritettiin saada ulkolapa kuriin. Varsinkin kun käännän voltin oikealle, kaula taipuu kyllä, mutta poni juoksee ulkolapa edellä ja voltti valuu ulos (Tämä ongelmahan tuli myös huomattua viime estetunnilla). Kuskin pitäisi pystyä tekemään nopeita korjauksia ulko-ohjalla, eikä jäädä vain vetamaan ja odottamaan jos jotain tapahtuu. Vähän saatiin jo Rillaa pehmeämmäksi loppu tunnista, mutta ei kyllä jäänyt niin hyvä mieli tunnista kuin yleensä.

Nyt olenkin sitten taas pohtinut pääni puhki mistä ongelmat johtuvat. Onko Rilla jumissa jostain kovemman jakson jälkeen ja sen takia protestoi? Enkö vain itse osaa istua ja kantaa itseäni selässä oikein? Aiheuttaako kuitenkin hieman epäsopiva satula nämä ongelmat?

Lihas väsymykseen ja jumeihin ei auta muu kuin lepo ja kevyempi jumppa, joten sitä pitää nyt yrittää ottaa ohjelmaan enemmän mukaan. Uusia satuloita sovitetaan koko ajan sitä mukaan kun saadaan vaan sopivia vaihtoehtoja käsiimme. Omaan istuntaan pitää kiinnittää nyt erityisen paljon huomiota. Olen viime vuoden aikana ratsastanut aivan liian paljon yksin ilman peilejä, etten ole edes huomannut kuinka vino itse olen. Voi kuinka vaikea oma istuntaa onkaan korjat vaikka kuinka tietää omat virheensä. Miten se voikaan tuntua niin väärältä istua oikein. Suurin ongelmani on vasen käsi jota en osaa millään kantaa vaan se valuu aina alemmaksi kuin oikea. Syy käden valahtamiselle taitaa kuitenkin olla ihan kyljissä asti josta kesällä Anna Kärkkäinen minua huomautti. Olen vinossa koko yläkropasta ja vasen kylki painuu kasaan jolloin myös käsi valahtaa alas. Vaikea sanoa syytä ja voihan se olla mahdollista, että ongelmat ovat kaiken tämän yhteis tulos.

Sununtaina yritettiin vähän omin avuin tehdä samaa tehtävää, mutta eihän siitä edelleenkään tullut mitään. Joko Rilla heitti takaosan aina nostossa sisälle tai nosti väärän tai ristilaukan. Voi sitä turhautumisen määrää. Maanantaina sitten nollattiin tilanne ja kävin maneesissa ratsastelemassa ilman satulaa. Rilla oli todella tyytyväisen oloinen kun ei tarvinnut pahemmin mitään vääntää. Tuntui kuitenkin niin hyvältä etää ajattelin kokeilla muutamaa noston avoväistötä ja saatiinkin tehtyä muutama ihan ok. Johtuiko onnistumiset sitten siitä, että oltiin ilman satulaa vai vähän rennommasta tunnelmasta, sitä ei tiedä. Tänään vaihetaan taas lajia ja käydään vähän hyppimässä niin ehkä molempien mieli vähän kohenee.

Hyppyjä ja satulaongelma

Viime viikko onkin ollut vähän rauhallisempi joten siksikään ei ole olut paljon kerrottavaa. Viime viikolla meiltä jäi tunti väliin ja Rilla on saanut viettää vähän rauhallisemman viikon. Tiistaina kävimme kuitenkin jälleen estetunnilla johon meidän olisi jatkossakin tarkoitus osallistua aina jokatoinen viikko. Saatiin hyvä kahden hengen rimakammoisten suokkiratsastajien ryhmä kokoon. Tälläkin kerta aloitettiin todella hyvistä puomitehtävistä. Pitkänsivun alkuun voltti jossa oli volttiuralla kolme puomia, suoristus suoralle uralle jossa ravipupmit ja taas loppuun puomit volttiuralla. Ravissa sujui ihan hyvin ja Rilla saikin hyvin venyttää ravia suoralla olevien puomien yli. Sama tehtävä tehtiin myös laukassa mikä oli huomattavasti vaikeampaa. Volttien teko tasaisella tuntuu monesti helpolta, eikä pientä ulos valumista huomaa niin helposti. Voltilla jossa on puomeja huomaa valumisen välittömästi, koska askeleet eivät enää sovikkaan väleihin. Jenninkin kanssa olemme paljon puhuneet siitä kuinka minun pitää muistaa käyttää kännettäessä enemmän ulkoapuja ja nyt ongelma todellakin tuli hyvin esille. Rilla juoksi ulkoapujen läpi enkä meinannut millään saada vasenta pohjetta kiinni. Saatiin vissiin viimeinen voltti sitten edes voltin näköiseksi niin saatiin pitää lepotauko. Molemmat sekä minä että hevonen oli aivan hikisiä jo pelkkien puomien jälkeen. Seuraavaksi saatiinkin mennä pientä rataa. Aluksi ihan vaan puomeilla. Katsottiin tasaista tempoa, teitä ja oikeita laukkoja. Seuraavaksi laitettiinki esteet jo mini tasolle eli 30-40 cm ja sama rata uudelleen. Rilla tuli kyllä niin nätisti joka esteelle ja vaihtoi jopa laukkoja ihan iste laskeutuessa. Tempo pysyi hyvänä ja sain ratsastettua hyviä teitä. Kun ensimmäinen rata meni niin hyvin niin uskaltauduttiin nostamaan esteitä vielä vähän ja lopullinen rata taisi olla n.60 cm. Vähän lähti vauhti kiihtymään kun esteet nousi, mutta kuitenkin ihan kivaa ja siistiä menoa. Itsellä vähän jopa itseluottamus kasvoi ja homma ei tuntunut niin toivottomalta. Rilla tuntui ainakin tyytyväiseltä itseensä. Ehkä säännöllinen hyppääminen tekee ihan hyvää ja ehkä vielä joskus sitä uskaltautuu hyppäämään jonkin vähän isommankin radan.

Hypätessä tuli kuitenkin taas huomattua kuinka meidän satula valuu eteenpäin ja painaa lavoille. Nyt täytyy ehkä kuitenkin vain myöntää itselleen ettei tuo satula oikein sovi Rillalle enää. Poni tekee töitä ihan mielellään, mutta satula tulee selkeästi liian eteen ja saattaa myös olla osa syy siihen että niiden volttien tekemiset on niin vaikeita. Rillahan myös pikkuisen protestoi satuloidessa mitä se ei aikaisemmin ole tehnyt. Reaktiot eivät kuitenkaan ole mitään selkeitä, mutta uskoisin että Rillalla on luultavasti myös aika korkea kipukynnys eikä valittele turhasta. Ongelmahan on se, että mistä löytää sopiva, kohtuuhintainen satula ja nykyistestäkin pitäisi päästä vielä eroon. Tarkoituksena oli aluksi ostaa estesatula hyppy ja maastoilukäyttöön, mutta sopivan koulusatulan hankinta taitaa nyt kuitenkin mennä edelle. Satulan etsiminen on ehkä vaikeinta ja äryttävintä puhaa tässä harrastuksessa.

Treenikipuja

Viikko ehtikin vierähtää taas nopeasti. Tuntuu, että Rillalla on aivan tullut tavaksi olla hieman inhottava ratsastaa alkuviikosta. Aina joudutaan vänkäämään ja tuntuu ettei mistään tule mitään. Rupesin tätä pohtimaan ja tulin siihen tulokseen, että Jennin tunnit viikonloppuna ovat olleet aika raskaita ja haastavia. Olemme joutuneet molemmat Rillan kanssa tottumaan uudenlaiseen työskentelyyn ja Rillan on varmaankin löytänt itsestään uusia lihaksia. Alkuviikkojen vänkääminen saattaa hyvinkin johtua lihasväsymyksestä. Nyt pitäisi vaan suunnitella viikot paremmin, jotta Rilla saa tarvittavan levon ja pystytään kuitenkin treenaamaan kunnolla.

Lauantaina oli taas jo totuttuun tapaan Jennin tunti. Sainkin taas todeta kuinka vähän sitä osaakaan ja kuinka yksipuolisesti sitä on vuosien varrella ratsastanut. Ensimmäiseksi ruvettiin tekemään pohjustavaa työskentelyä takaosankäännöksille. Isommalla voltilla käänettään vain hevosta suvulle ja rungon pitää pysyä suorana asetusta lukuunottamatta. En edes muista milloin viimeksi olen takaosankäännöksiä tehnyt ja oma koordinaatio oli taas aivan hukassa. Käännökset vasemmalle meni huomattavasti paremmin ha sain tähän suuntaan kroppani toimimaan nopeammin. Oikealle oli taas täyttä tuskaa. Oma vasen pohkeeni on aivan liian passiivinen ja yritin taivuttaa aivan liikaa oikean pohkeen ymäri jolloin Rilla oli aivan banaanina ja käännökset eivät onnistunut oikealla tavala. Pienen tuskailun jälkeen saimme kuitenkin muutamia hyviä askelia. Harjoitukset jatkuvat näiden suhteen omalla ajalla. Ravissa tehtiin perus pohkeenväistöjä pituushalkaisijalta uralle ja Rillahan väisti taas niin hienosti! Jennikin kehui kuinka hyvin se on vähän ajan sisään sisäistänyt väisöjen idean. Laukassa työstettiin pikkasen vastalaukkoja kaarevalla uralla. Loivakaari pitkällesivulle, kaaren keskelle voltti myötälaukassa ja väistö ajatuksella kaarelta ulos. Rilla joutui oikein kunnolla tasapainottelemaan vastalaukassa mikä teki sille todella hyvää. Pätkät pidettiin myös suht lyhyinä jotta laukka pysyy kasassa ja saadaan ne muutamat hyvät askeleet monien huonojen sijasta. Kyllä tuntui taas hyvältä valmennuksen jälkeen.

Sunnuntaina pidettiin sitten palauttava päivä ja käytiin hienossa talvisäässä tekemässä mukava maastolenkki muutaman tallilaisen kanssa. Kyllä nämä meidän maastot onkin hineot ja kivat ja mikä parasta pääsee menemään lenkin ympäri eikä tarvitse kääntyä takaisin. Tehtiin perinteinen lenkki hiekkakuoppien ympäri suurimmaksi osaksi käynnissä. Muutama ravipätkä saatiin mahtumaan mukaan pohjan sen salliessa. Rilla niin hienosti johdatti joukkoja koko matkan eikä pelännyt mitään. Super maastoponi! Maanantaina sitten palailtiin vähän lauantain oppeihin ja haroiteltiin itsenäisesti takaosan käännöksiä ja raviväistöjä. Tuntui että käännökset menivät paremmin kuin lauantaina mutta tenköhän niitä kuitenkaan ihan oikeaoppisesti kun oikeallekkin tuntui muka niin helpolta. Vaikea arvioida kun ei itse ihan saanut sitä tunnetta miltä sen pitäisi tuntua kun se on täysin oikein. Maanantaina Rilla kuitenkin työskenteli todella hyvin ilman mitään vekoiluja. Ehkä pitkä maastokävely verrytti lihakset tunin jälkeen ja maanantaina tuntui mukavalta työskennellä. Eilen poni saikin viettää sitten kokonaan vapaapäivää ja treeni jatkuu taas tänään.

Ensimmäiset estekilpailut

Rilla pääsi eilen debytoimaan ensimmäisissä estekilpailuissaan. Emme ole koskaan hypänneet edes kokonaista rataa joten päätin osallistua vain puomiluokkaan. Kilpailutilanne on aina hyvää harjoutusta seuraavaa kautta ajatellen. Lämmittely oli ihan kaaos kun ympärillä pyöri 5 shettistä. Rilla on tähän mennessä ihmetellyt ihan kamalasti meidän oman talli shettistä eikä ole pystynyt keskittymään mihinkään jos pikkuponi on ollut samaa aikaa kentällä tai maneesissa. 5 karvaista ponia taisi olla niin kova järkytys ettei uskaltanut kun kävellä suoraan. Rilla käyttäytyi kyllä koko ajan todella hienosti.

Rata oli ihan ok. Kolmoselta Rilla lähti vaan vähän ryöstämään verkkapäätyyn ja kuski unohti täysin ulkoavut joten mentiin nelosesta ohi ja sama ulkoapujen unohtuminen tapahtui myös viimeisessä kaarteessa mutta muuten ihan hallittu ja rauhallinen suoritus. Clear round arvostelulla ei siis ruusuketta vielä herunut, mutta ainakin jäi parannettavaa seuraavaan kertaan. Päätin, että jatkossa löysään vähän kouluratsastajan nutturaa ja yritetään taas hypätä säännöllisesti kun Rilla siitä niin tykkää. Tiistaille onkin sitten varattu puomi/estetunti niin ehkä seuraavissa kisoissa hypätään jo esteen kokoisia esteitä :)

Sulkuja

Jenni kävi taas eilen moikkaamassa meitä. Kerroin heti alussa että Rilla ei tällä viikolla ole tuntunut kovin hyvälle vaan on lähinnä halunnut juosta alta pois ja roikkunut ohjalla. Joten aloitettiin katsomalla kuinka saadaan Rilla nitkeammaksi niskasta jolloin se automaattisesti vähän hidastaa ravia. Alkuverkan jälkeen Rillaa lähedettiin notkistamaan pienehköllä kahdeksikolla, jossa jouduin ottamaan ulko-ohjalla lavat hyvään kontrolliin. Aina volttia vaihdettaessa väistätettiin takaosaa ulos jolloin saatiin pohjeavut ja pidätteet ulko-ohjalla läpi. Kun homma toimi kahdeksikolla siirryttiin pääty-ympyrälle ja katsottiin, että pidätteet menee läpi myös loivemmalla tiellä. Rilla tuntui edelleen raskaalta, mutta sain kuitenkin tehtyä pieniä tempon muutoksia joten avun olivat läpi.

Seuraavaksi siirryttiin tekemään sulkuja. Ensikis helpommalla tiellä eli pituushalkaisijaa pitkin ja kun se toimi niin siirryttiin linjalle keskihalkaisijalta kulmaan diagonaalille. Emme ole Rillan kanssa hirveän paljon sulkuja harjoitelleet koska se ei todellakaan ole minun vahvuus. Sulkua ollaan lähinnä ajateltu ympyrällä josta siirretty takaosaa sisälle. Sulkuja tehtäessa suurin ongelma oli minun vasen käsi joka aina valahtaa alas eikä tuntuma silloin ole tasainen enkä saa tehtyä nopeita pidätteitä sillä kädellä. Sulut eivät tuntuneet kovin vaikeita Rillalle kun saatiin molemmat kiinni ideasta. Tuntuu että Rilla on vihdoinkin todella tajunnut väistävät liikkeet ja ymmärtää minne kaikki jalat pitää laittaa. Kun katsoo taaksepäin niin puoli vuotta sitte en meinannut saada ponia millään väsitämään pohjetta ja nyt tehdään jo näinkin haastavia väistäviä tehtäviä. Sulut ovat muutenkin liikkeenä todella hyvä ja hevosta notkistava. Liike oli meille taas helpomi vasemmalle koska Rilla taipuu helpommin vasemmalle ja minulla oikea käsi pysyy paremmin kurissa ja pystyn tekemään pienet korjaukset nopeammin. Pitää vain muistaa kantaa vasen käsi ja ei saa pyytää liikaa taivutusta vaan hevosen otsa on aina linjan suuntaisesti. Ravi työskentely oli tänään todella hyvää.

Sulkujen jälkeen pidettiin pieni käyntipaussi jonka aikana juteltiin Jennin kanssa siitä kuinka monesti suomenhevosten kanssa ei harjoitella tarpeeksi haastavia liikkeitä koska "eiväthän ne koskaan tule kilpailemaan vaativaa". Vaikka emme koskaan kisakentillä tule esittämään sulkutaivutuksia, ei se tarkoita sitä etteikö niitä voisi harjotella ja vahvistaa hevosta niillä. Meillä tuli myös puhetta vaihtojen opettamisesta ja alustavasti sovittiin että laukka harjoittelulla mennään siihen suuntaan että Rillalle myös opetetaan yksittäiset vaihdot. Laukkatehtävämme olikin askel vaihtojen suuntaan. Ensin katsottiin ympyrällä että saan tehtyä muutaman kokoamisen ja saan Rillan painon enemmän takajaloille. Seuraavaksi siirryttiin taas pienehkölle kahdeksikolle jossa aina volttia vaihdettaessa siirtyminen käyntiin, yksi-kaksi askelta käyntiä ja uusi laukka. Aluksi käynti siirtymät vähän venähti ja mukaan tuli myös raviaskellia, mutta kun sain koottua laukan paremmin ennen siirtymää, niin saatiin heti parempia käyntiaskelia. Itse meinaan vain olla liian hidas omalla pohkeella. Apujen pitäisi olla nopeat ja ytimekkäät mihin ene aivan tänään pystynyt, mutta sitä harjoitellaan jatkossa. Tunti itsessään oli todella hyvä ja antoisa taas. Sekä minun että Rillan treenimotivaatio on hyvällä mallilla ja meille tekee todella hyvää päästä viikoittain valmentajan silmän alle jolloin emme pääse laiskistumaan ja alittamaan rimaa omassa treenissä.

Iltapäivällä suuntaan vielä tallille ja ohjelmassa on seuraestekisat. Tätiä aivan jännittää jo :)

Syksy ja mahavaivat

Syksy tuli ja mahavaivat taas sen mukana. Toivotaan että tällä kertaa selvitään vähän vähemmällä kuin viimeksi. Rilla on saanut jo ihan varmuuden vuoksi pari kuuria psylliumia heti kun rapakelit alkoivat. Ajattelin että selviäisimme ilman vaivoja. Nyt näyttää siltä että olemmekin selvinneet ilman hiekkavaivoja mutta tällä viikolla onkin ongelmana ollut löysä vatsa. Haluaisin uskoa ja toivonkin että syy löytyy meidän hyvin kosteasta säilöheinästä. Rilla ei kuitenkaan aikaisemmin ole säilölle reagoinut, mutta meillä olikin koko viime talven niin hyvälaatuista heinää, ettei tällaista ongelmaa ollut. Yksi tallilainen oli myös kiinnittänyt huomiota että Rilla mielellään juo tarhassa kuravettä vaikka puhdasta vettä on tarjolla ulkonakin. On se kyllä ihme poni. Toivotaan nyt vain että kuravesi ei ole vatsavaivojen syy. Maanantaina Rilla ei ollut laisinkaan oma itsensä ratsastaessa. Ihmettelinkin kun poni ravasi niin nätisti ja hitaasti alkuravit ennenkun tulin ajatelleeksi, että kipeä maha saattaa vaikuttaa myös liikkumiseen, joten käveltiin maneesissa vain vähän aikaa ja tiistaina pidettiin kokonaan vapaapäivä. Heinä vaihedettiin nyt kokonaan kuivaan ja vaikka Rillan mielestä se ei ole läheskään yhtä hyvää kun säilö niin saa se sitä nyt ainakin jonkin aikaa syödä.

Eilen jo karsinaa siivotessa huomasin, että maha on paremmassa kunnossa. Epäilykset vahvistuivat kun hain ponin sisälle. Vapaapäivät olivat tehneet taas tehtävänsä ja taas karsinassa pyöri pieni ADHD poni. Kyllä se osaakin välillä olla aikamoinen kiusankappale. Harjapakin kansi on nykyisin osissa. Kantta ei voinut syödä niin Rilla ajatteli talloa sen. Harjat olivat vesiämpärissä ja naapurin pellavat pitkin lattiaa. Lapsi on taas terve ja leikkii. Ratsastaessa ei tehtykkään mitään kummempaa. Yritin vain saada pidätteet läpi ympyrällä ja raviin tasaista tahtia. Rilla oli todella kiinni oikealta ja lähes tyhjä vasemmalta joten pidätteet eivät meinanneet millään mennä läpi vasemmassa kierroksessa. Laukkakin oli vähän nelitahtista kun ei malttanut odottaa ja rentoutua. Vähän tehtiin laukassa myös 10 metrin voltteja ja taas sain huomata kuinka hyvin Rilla kääntyykään kun käännän vaan kunnolla ulkoavuilla enkä ole sisäohjassa kiinni..

Viikonlopusta näyttäisi tulevan mielenkiintoinen. Lauantaina pitäisi taas olla Jennin tunti ja sunnuntaina tallilla on seuraestekisat ja suunnittelin vähän jos käytäisiin harjoittelemassa taas hälinää ja osallistuttaisiin puomiluokkaan. Vielä en ole niin rohkea että uskaltautuisin 50cm luokkaan. Katsotaan jos uskaltaudun jollekkin estetunnille mukaan ja harjoittelemaan radan ratsastusta niin seuraavissa seurakisoissa saatetaan meidät nähdä ylittämässä muutama estekkin. Toivotaan että saisin viikonloppuna edes toisena päivänä kuvaajan mukaan niin saataisiin taas jotain todistusaineistoa tapahtumista :)

Ratsastajan aivosolmu

Lauantaina oli taas vuorossa Jennin tunti ja päästiin tarkastuttamaan kuinka viime viikon opit oli mennyt perille. Olen koko viikon ratsastanut Rillaa vähän totuttua lyhyemmällä ohjalla ja vaatinut rehellisempää myötäystä niskasta. Heti kun lauantaina aloitettiin toteai Jenni että muoto on muuttunut jo viikossa paljon parempaan suuntaan eli jotain on ainakin tehty oikein. Aluksi ohjan lyhentäminen tuntui todella pahalta koska Rilla tuntui vain roikkuvan ohjassa eikä minulla tullut tunnetta että pääsisi myötäämään ollenkaan. Pienen taistelun jälkeen Rilla tajusi kuitenkin, että on helpompi kun antaa itse periksi. Nyt ohjan pituus ei tunnu enää oneglamalta. Jenni teetti meille kyllä todella hyviä harjoituksia ja vaikeita eteenkin ratsastajalle. Tehtävät ei sinäänsä olleet vaativia hevoselle, mutta ratsastajan aivot olivat kyllä aivan solmussa. Ensimmäinen tehtävä oli pohkeenväistö ravissa lävistäjälinjaa pitkin, keskellä siirtyminen käyntiin ja takaisin raviin niin että väistö säilyy koko linjan ajan. Hitaalle ratsastajalle ei mikään helppo homma ja vielä lisäksi koen pohkeenväistön todella vaikeaksi liikkeksi itselleni.Tehtävä oli sinäänsä todella hyvä Rillalle joka pyrkii aina vähän juoksemaan väistön läpi. Väistöt oikealle olivat tänään helpompia. Vasemmalle Rilla lähinnä vain kaatui ensimmäiset väistöt enkä saanut vasenta lapaa kontrolliin. Jouduin myös tekemään paljon työtä että sain väistön säilymään samanalisena myös käyntisiirtymän ajan. Seuraavat vinkit pitää muistaa seuraavalla kerralla kun tehdään väistöjä itseksemme: Suora hevonen! Sisälapa kuriin pidätteillä, älä siirrä jalkaa liian taakse ja selkeä reaktio väistävälle pohkeelle pitää aina vaatia. Rilla suoristui huomattavasti tämän tehtävän aikana ja oli selkeästi tasaisemmin molemmilla ohjilla. Tämän jälkeen saatiin pitää hyvin ansaittu lepokäynti.

Laukkatehtävä ei ollut ainakaan yhtään helpompi kuin ravitehtävä ja ratsastajalla riittii edelleen paljon mietittävää. Pitkäsivu laukassa, ajatuksena avoväistö ilman taivutusta. Lavat vain ylös uralta ja sisätakajalka polkemaa alle. Pitkäsivun päähän voltti laukassa jonka jälkeen heti täyskaarto takaisin. Uralle päästyä siirtyminen raviin ja uusi laukka ja sama tehtävä toiseen suuntaan. Lapojen nostaminen uralta tuntui jo aika helpolta koska sitä teimme jo viimeksi. Haluan vain lähteä taivuttamaan kaulaa liikaa mikä ei ole tarkoituksena. Taivutan myös huomattavasti enenmmän vasemmalle kuin oikealle koska Rilla antaa itse helpommin periksi vasemmalta. Voltteja pitää uskaltaa vain kääntää rohkeammin. Kyllä poni kääntyy kun ratsastaja vain pyytä. Pitää myös muistaa jättä Rillaa välillä vähän yksin, eikä auttaa sitä jokaisella askeleella. Pitäisi osata myös olla hiljaa siellä selässä välillä. Raviin siirtymät eivät oikeen tahtoneet onnistua täyskaarron vaan Rilla lähti vain juoksemaan ja yritti vetää minulta ohjat kädestä, joten tähän saatiin sitten yksi tehtävä lisää. Jo ennen siirtymistä, siirrettiin asetus vastaiselle puolelle ja ravissa heti avoon. Uutta laukkaa ei myöskään nostettu ennenkun ravi oli kunnolla kontrollissa. Kaikki temput onnistui lopulta kun muutama kerta häslättiin ensin. Päivän tunti vaati minulta todella paljon nopeutta ja itseni järjestämistä. Rilla tuntui suorittavan kaikki heti kun osasin pyytää kunnolla ja selkeästi. Laukkavoltit eivät myöskään olleet ongelma niinkuin olen itselleni uskotellut. Kääntäminen pitää vain tehdä enemmän ulkoa ja jättää sisäohja rauhaan. Loppu tunnista oli kyllä mahtava fiilis selässä. Suoritimme tunnin aikana monia asioita mitä olen pitänyt meille todella vaikeina , mutta pienellä avustuksella ja hyvillä vinkeillä suoriuduimme kaikista oikein mainiosti. Rilla myös kantoi itsensä todella hyvässä muodossa lopuksi ja selässä teki mieli vain hymyillä. Mahtavaa! Seuraavaa tuntia taas odotellessa.

Eilen sitten availtiin vain aivosolmuja ja käytiin kävelemässä ilman satulaa. Ei tehty muuta kuin ihan pientä jumppaa eteen alas ja vähän ristiselkäjumppaa ympyrällä siirtelemällä takaosaa ulos ja sisälle. Ja tietenkin ihmeteltiin taas tallin mustaa shettistä joka sattui maneesiin meidän kanssa samaan aikaan. Rillan mieletä se on ihan älyttömän mielenkiintoinen otus :)

Pikku esteitä

Kontrolli friikki kouluratsastaja päätti taas pitkästä aikaa käydä mukavuusalueensa ulkopuollella ja kyhättiin muutama este maneesiin eilen illalla. Torstai iltaisin maneesissa on vapaa esteaika ja silloin kaikki halukkaat voivat hypätä. Kyhäsin itselleni muiden esteiden sekaan muutaman puomitehtävän ja pienen ristikon ravipuomin kanssa. Esteratsukot painelivat laukkaa pitkin maseesia ja tekivät vauhdikkaita laukanvaihtoja kun me taas kiltisti tähtäilimme ympyrällä muutamalle puomille hallitusssa laukassa. Rilla oli kyllä aivan innoissaan kun pääsi taas tekemään jotain kivaa tylsän kouluratsastuksen sijasta. Puomeille lähestyminen rupesi myös onnistumaan sitten kun kouluratsastaja suostui vähän löysäämään nutturaa ja antamaan hevoselle enemmän vapautta ja antaa laukan pyöriä paremmassa tempossa. Uskaltauduin jopa pienen ristikon jälkeen tulemaan muutaman kerran sarjaestettä onka muut olivat rakentaneet. Tietenkin heti sen jälkeen kun se oli pyynnöstäni laskettu tarpeeksi alas. Rilla hyppäsi tavalliseen tapaansa todella nätisti ja hyvin. Kuski yritti vaan turhaan jarrutella menoa. Pitäisi katsoa jos Emma ehtisi tulla myös uudelle tallille hyppäämään joskus niin pääsisi Rillakin pitkästä aikaa kunnolla hyppäämään.

Tänään palaudutaankin sitten ruotuun ja ratsastellaan ihan vain sileällä ja katsotaan että poni on avuilla niin kehtaa mennä taas lauantaina koulutunnille :)

Valmentaja kokeilu

Sunnuntaina päästiin taas testaamaan uutta valmentajaa. Jenni käy Kokkolasta tallillamme viikoittain joten olisi mahdollisuus päästä tunneille vähän säännöllisemmin. Jennillä on myös itsellään suomenhevonen joten uskon että häneltä löytyy ymmärrystä ja vinkkejä kuinka ratsastaa ralliponia jolla on lyhyt ja paksu kaula. Ajatuksena oli ehtiä verkata hyvin ennen tuntia koska valmenus kestää puoli tuntia joka ratsastetaan yksin. Oma aikataulu vähän venähti joten verkka jäi vähän lyhyeksi enkä ehtinyt saada ihan tarpeeksi vauhtienergiaa pois. Tunti aloitettiin teemalla: Pistetään poni pakettiin. Sain heti ohjeeksi lyhentää ohjaa reippaasti ja ottaa hyvän asetuksen ja taivutuksen sisälle ympyrällä. Kun taivutus on sisälle pääsen tekemään paremmin pidätteet ulkoohjalla ja Rillan täytyy pysyä pyöreämpänä siirtymissä. Rillalla on tapana ns. vastustaa pidätettä ja nousta muodosta kun yrittää tehdä pidätteen jolloin selkä automaattisesti laskee. Pidätteet ja siirtymät pitää siis tarkasti ratsastaa pyöreällä hevosella jotta selkä kehittyy myös. Rilla oli aluksi todella inhottavan tuntuinen oikeaan kierrokseen eikä millään olisi halunnut antaa taivutukselle periksi. Kun sain pidätteet läpi ympyrällä lisättiin ympyrän avoimelle sivulle pieni avomainen väistö. Siirsin molempia lapoja vähän sisälle ympyräuralta ilman suurta taivutusta jolloin Rilla joutui ottamaan enemmän sisätakajalkaa alle ja näin saataisiin vähän suurempaa ravia. Aluksi tempo vain kiihtyi ennenkun saatiin pidennettyä askelta rehellisesti. Tämäkin tehtävä oli kyllä yllättäen helpompi oikeassa kierroksessa koska pidätteet meni vasemmalta paremmin läpi kuin oikealta. Kun saatiin hyviä suorituksia molempiin suuntiin saatiin pitää pieni lepokäynti.

Lepokäynnin jälkeen jatkettiin laukkatyöskentelyllä. Tehtävänä oli sama avomainen ajattelu mutta tällä kertaa suoralla uralla. Ensin lavat kontrolliin ja etuosa hieman uran sisäpuolelle, kaula suorana ja pidätteet läpi ulkoa. Laukassa haettiin sitä fiilistä että hevonen vähän enemmän vielä istahtaisi takaosan päälle eli ihan pientä kokoamista ja sisätakajalka astumaan mahan alle millä saataisiin lisää voimaa laukkaan. Muutamia todella hyviä pätkiä ja Rilla jaksoi työskennellä hyvin ihan loppuun asti. Tällainen laukkatyöskentely tekee varmasti todella hyvää Rillalle ja niin monta kertaa kun kisakauden aikana saatiin kommenteiksi "laukka vielä vähän voimatonta" niin tällä sadaan nyt laukkaan lisää voimaa. Rilla tuntui kyllä tunnin jälkeen todella hyvältä ja olin itse todella tyytyväinen. Puolituntia kiteytettynä oli: Lavat kontrolliin ja katsoa ettei varsinkaan ulkolapa pääse karkuun. rehellisemmin läpi niskasta varsinkin siisrtymissä ja muista kantaa vasen käsi. Sais siis todella hyviä vinkkejä Rillan ratsastamiseen ja omaan istuntaan ja apujenkäyttöön. Toivotaan että päästää tällä viikolla uudestaan mukaan.

Karvaton poni

Olen aivan unohtanut kirjoittaa kuinka Rillan ensimmäinen klippaus sessio oikein onnistui. Itse ehkä pikkasen jännitin, että miten Rilla suhtautuu klipperin ääneen. Ajattelin varmuuden vuoksi laittaa neidin korvat kiinni ja hakea ison tukon heinää nenän eteen. Tallituttu on kokenut klippaaja ja Rilla taisikin olla jo päivän kolmas uhri joka pääsi karvoistaan. Rilla ei reagoinut laisinkaan kun klipperi laitettiin päälle vaan söi tyytyväisenä. Kerran vain mulkaisi pahasti klippaajaa kun homma aloitettiin että: "mitäs tulet mun ylimääräistä ruokailuhetkeä häiritsemään". Siihen se klipperin ihmettely sitten jäikin. Klippaaja sai kaikessa rauhassa klipata koko hevosen ilman mitään vastalauseita. Vähän kyllä kutitti kun mahan alta otettiin karvat mutta muuten Rilla söi aivan tyytyväisenä ja sai paljon kehuja siitä kuinka fiksusti käyttäytyi ensi kertalaiseksi. Pitkän karvan alta kuoriutuikin oikein sievä ja kiiltäväkarvainen urheiluhevonen. Lähteneen karvan määrä oli kyllä aivan huikea ja oikein harmittaa ettei siitä tullut otettua kuvaa. Itse Rillastakaan ei valitettavasti ole julkaisukelpoista kuvaa karvattomana. Pitää yrittää ottaa siitä yksi kuva ilman loimea.

Ensimmäiseksi yöksi pistin hysteerisenä kevyesti topatun sisäloimen päälle jonka päälle aamulla ulos fleecevuorellinen fullneck sadeloimi. Oli Rillalla kyllä ainakin lämmin kun tuli päivällä sisälle ja päätin lopettaa turhan hysterisoinnin ja vaihtoin sisäloimen ohueen puuvillaiseen. Eiköhän tuo pärjää tuolla varustuksella oikein hyvin. Nyt ei ratsastaessakaan ehdi edes huomata että hevoselle on tullut hiki vaan hiki kuivuu jo loppukäyntien aikana viltin alla.

Tämä viikko ollaankin ahkerasti treenattu Annan oppien mukaan ja oikein mukavasti on mennyt. ensi viikolle oli puhetta uuden kouluvalmentajan tunneista sekä tätien puomi/"este" tunnista. Katsotaan mitä ensi viikko tuo taas tullessaan.:)

Valmennusta ja puunausta

Torstaina päästiin taas pitkästä aikaa valmennukseen ja ratsastaja rääkkiin. On se hyvä välillä käydä saamassa palautetta mitä kaikkea sitä onkaan tehnyt viime ajat väärin. Annan tunnilla käytiin viimeksi ihan alkukesästä ja silloin taisin mainita että Anna ei ehkä ole ihan sopivin valmentaja meille, mutta taas löysin itseni kirjoittamassa nimeä ilmoittautumislistalle. Aivan liian kauan oli taas tullut ratsasteltua yksin, joten oli pakko päästä valvovan silmän alle. Ratsastettiin kahden ratsukon ryhmässä ja meidän tunnille mukaan tullut poni oli Kokkolasta ja Rilla olisi niin mielelään halunnut tehdä tuttavuutta ja vetikin maneesissa pienet herneet nenään uusista tulokkaista. Vauhtia olisi taas aluksi aivan liikaa ja sitä haluttiin lähteä ottamaan pois. Aloitimme ympyrällä ratsastuksella ja yritin vain saada Rillan menemään pientä mummoravia. Helpommin sanottu kuin tehty. Vielä vaikeampaa oli saada myödättyä hidastukseen ja saada poni vielä siinäkin pysymään hitaassa ravissa. Ongelma on lähinnä siinä että kun myötään niin Rilla tulkitsee sen lupana lähteä taas painamaan. Tämän kanssa pitäisi päivittäin olla niin tarkka että saan sen tosiaan ratsastettua tarpeeksi hitaaseen tempoon. Itse välillä (tai ei niin välilläkään vaan yleensä aina) huijaan itseäni ja luulen että tempo on tarpeeksi hidas. Kovan yrittämisen jälkeen sain temmon tarpeeksi hitaaksi ympyrällä ja pääsin ajoittain jopa myötäämään todella hyvin. 

Kun tempo saatiin hyväksi lisättiin ympyrän avoimelle sivulle pohkeenväistö. Väistö ympyrällä oli huomattavasti helpompi oikeassa kierroksessa kuin vasemmassa. Vasemmassa en saanut pidätteitä läpi oikealta jolloin Rilla juoksi väistön läpi lapa edellä. Saatiin kuitenkin ainakin yksi hyvä väistö myös siihen suuntaan. Laukannostot Rilla tekee todella hyvin, mutta saisin ratsastaa laukkaa hieman aktiivisemmaksi. Todella vaikeaa ensin hidastaa ravia ja sitten laukkaa pitäisi taas saada ratsastettua enemmän eteen ja saada taas siirtymän jälkeen ravi kunnolla kiinni. Kyllä tuli hiki! ravi-laukka.ravi siirtymien kanssa on siis vielä paljon tekemistä. Lopuksi vielä pitkillä sivuilla pohkeenväistöjä ja avoja. Tässä kohtaa Rilla taisi olla jo vähän väsynyt joten halusi lähinnä vaan juosta apujen läpi. Avot olivat jopa helpompia kun väistöt taas meni pelkäksi juoksemiseksi. Paljon on siis harjoiteltavaa vielä monen asian kanssa. Koskaan ei saisi uskotella itselle että nyt menee hyvin. Molemmilla oli hiki tunnin jälkeen ja Rilla pääsikin kunnon pesulle koska klippaus on lauantaina. Neiti taisi ihan nauttia kylvystä. Lopuksi vielä kahden loimen alle kuivattelemaan ettei tule kylmä :)

Eilen käytiin sitten tekemässä vain palauttava maastokävely. Käytiin ihan kaksisteen tekemässä pieni lenkki ja Rilla käyttäytyi tapansa mukaan todella hienosti vaikka oli aivan uusia maisemia. Tänään sitten päästään karvoista eroon. Eiköhän luvassa ole myös kuvamateriaalia uudesta lookista.

Räjähdysvaara

Eilen sain kyllä aivan uuden kokemuksen Rillan selässä. Jo maneesiin mentäessä poni oli aivan täpinöissä eikä malttanut millään kävellä rauhassa saatika seistä paikoillaan. sunnuntain vapaapäivä oli selvästi tehnyt tehtävänsä ja energiaa oli yllin kyllin. Ehdin jo ajatella, että ratsastamisesta ei tule tänään mitään. Rilla oli kuitenkin ihmeen taipuisa ylimääräisestä innosta huolimatta. Aloittelin vain keventäen ympyrällä ja yritin saada puolipidätteitä läpi. Ravissa Rilla haluaa eteenkin juosta vähän alta pois, eikä millään malttaisi kuunnella. Koska ravi ei aivan sujunut päätin kuluttaa suurimmat energiat pois laukalla. Laukassa tuntui kun olisin istunut normaalia korkeammalla. Rilla liikkui todella ryhdikkäänä ja todella kevyenä. Mahtavan tuntuinen!Vähän oli pientä pälli energiaa mukana muutamien säpsyilyjen kanssa, mutta muuten meno oli todella hyvän tuntuista. Laukkaa pystyi säätelemään ja tuntui että siinä oli aivan räjähtävää voimaa. Tuttu tunne aikaiemmin selässä on ollut ralliponi fiilis: kovaa ja matalana, Nyt kuitenkin ratsastettavus säilyi vaikka energiaa oli valtavasti. Neiti olisi varmaan jatkanut ympyrällä laukkaamista ihan loputtomiin, mutta otettiin pieni käyntitauko väliin. Hiki nousee niin helposti pintaan tuon karvan kanssa.

Käynnin jälkeen ajattelin että kokeillaan nyt niitä avoja taas jos niihin saataisiin enemmän ristiaskelta. Käynnissä jo muutaman toiston jälkeen todella hyviä avoja liikkuen rehellisesti kolmella uralla. Ravissa myös muutama ensimmäinen yritys meni juoksuksi, mutta muutaman kunnon pidätteen jälkeen viitsi lähteä myös enemmän sivulle kuin vain juosta kovaa johonkin suuntaan. Avot ovat helpompia meille molemmille vasemmassa kierroksessa jossa saan itseni huomattavasti parempaan asentoon. Tuntui että Rilla koki jonkinlaisen ahaa-elämyksen mihin jalat pitää asettaa. Näin hyviä avoja ei tähän menessä olla tehtykkään. Kokska ravissa sujui niin hyvin kokeiltiin myös laukassa. Muutamia hyvia askelia tulee aina välillä, mutta voima ei ihan vielä riitä pidempään väistöön. Olin kyllä todella tyytyväinen taas Rillan tekemiseen. Selkään noustessa tuntui melkeen siltä, että katsotaan jos kyydissä edes pysyy koko ratsastuksen ajan, mutta kerrankin energia kanavoitui oikein ja ponista lähti irti aivan uusia asioita :)

Torstaina olisikin sitten vuorossa Anna von Wendtin valmennus. Mukava nähdä mitä Annalla on taas meistä sanottavaa kun on nähnyt meidät viimeksi alku kesästä.

Ratsastusmotivaatio huipussaan

Taas on ollut kausi, että pitää muistaa pitää myös vapaapäiviä. Intoon saattaa vaikuttaa myös uusi paikka ja se , että tallille on mukava lähteä kun tietää ettei matkaan mene koko päivää. Paljon ollaan työskennelty kentällä varsinkin väistöjen ja puolipidätteiden kanssa. rilla on selkeästi saanut enemmän voimaa laukkaan ja jaksaa jo lyhentää ja koota askelta vähän enemmän ja kauemmin. Olen ottanut nyt asiakseni ratsastaa ja työstää laukkaa enemmän kun saimme kisakauden aikana niin paljon kommentteja voimattomasta laukasta. Koen että minulle itselle ravin työstäminen on helpompaa joten pitää vaan yrittää uskaltautua pois omalta mukavuusalueelta. Väistöjä pitää myös ruveta tekemään yhä enemmän jota ne ei tuntuisi niin vaikeita. Käynnissä niin pohkeenväistöt kun myös avot onnistuu hyvin mutta ravissa Rillalla on vielä hieman vaikeuksia hahmottaa minne kaikki jalat oikein pitää laittaa. Ollaan myös hieman käyty tutkimassa maastoja ja raviradallakin ollan käyty muutaman kerran päästelemässä vähän höyrtjä. Ravirata taitaakin olla Rillan lempipaikka kun siellä saa mennä vähän lujempaa eikä kuunnella mitään tylsiä puolipidätteitä.Maastoilu saadaan luultavasti ainakin tämän viikon osalta unohtaa koska emme ole ehtineet saada nastatossuja alle vielä. Eiköhän kengittäjä ehdi käymään loppuviikosta tai viimeistään ensi viikon alussa. Klippauspäätös on myös tehty ja Rilla pääsee karvoistaan luultavasti lauantaina. Eli meillä on tiedossa myös pesupäivä tällä viikolla.

Rilla on ehtinyt jo sopeutua hyvin uuteen talliin tämän parin viikon aikana. Vähän vielä jännittää karsinassa jos viereisessä vesikarsinassa touhutaan jotain kun siihen ei kunnolla nää kuka siellä liikkuu. Rillan mielestä tallipihalla tapahtuu kamalasti kaikkea ja moni liikkuu yhtenään. Kentällä on välillä vaikea saada poni keskittymään kunnolla kun olisi niin paljon katseltavaa. Maneesissa ratsastus on tuntunut jopa helpommalta kun seinät estää suurimmat häiriöt. Yksi asia mikä tuli todettua viime viikolla oli, että shettisten kanssa on aivan turha yrittää ratsastaa samaa aikaa. Rilla yritti vain juosta korvat hörössä ponin perässä ja ihmetteli että mikä tuo tuommonen on. Keskittymisestä ei ollut tietoakaan ja välillä ohjaus lakkasi toimimasta kokonaan. Paljon on vielä totutelemista uuteen paikkaan, mutta Rillan käytös ei ole enää niin hysteeristä ja kaikkea mikä liikkuu tai kolisee ei tarvitse pelätä. Rilla vaikutta todella sosiaaliselta tällä hetkellä ja olisi kokoajan rapsutuskaveria vailla. Ruusa taisi ennen hoitaa tuon puolen, mutta nyt nakki on napsahtanut minun kontolleni. Ponin harjaamiseen menee todee paljon aikaa kun pitäisi ehtiä seurustella ja rapsutella koko ajan. Neiti meinaa aivan vetää vesimelonit nenään jos ajattelee vaan harjaavansa nopeasti. Sinäänsä vähän harmittaa tuo tarhakaverin puuttuminen, mutta pysyypähän ainakin loimet ehjänä tänä talvena.

Omaan silmään näyttäisi myös vähän siltä että kesämaha olisi vähän pienentynyt. Heinä määriä on yritetty rajoittaa ja liikutus on ollut riittävää ja säännöllistä. Kyllä se näyttäisi siltä että Rilla saadaan laihdutettua normaliin mitoihin ensi kevääksi. Vähän tuo laihutuskuuri kuitenkin mietityttää kun neiti näyttää siltä että sillä on nälkä koko ajan. Tarhassa se koluaa jokaisen pienenkin syötävän korren maasta. Olisi luultavasti hyvä antaa taas muutaman viikon psylium kuuri täksi syksyksi. Syksy on ollut mukavan kuiva ainakin tähän mennessä, mutta kyllähän sitä hiekkaa kulkeuttuu heinän mukana vaikka maa olisikin kuiva. Mielummin ottaa pikkaisen varman päälle kun olisi soittamassa eläinlääkärille ähkyn takia.

Karvat vai karvoitta?

Syksy tuo mukanaan myös taas klippaus pohdinnan. Olen tässä pari päivää vakavissani miettinyt Rillan klippaamista koska karva on kasvanut jo nyt todella paksuksi. Lauantaina kävin kentällä nopeasti ratsastamaassa vain puolituntia eteen alas venyttelyä ja poni oli aivan märkä. Rilla siis hikoilee jo nyt kovasti vaikka emme tee edes kovasti töitä. Nyt kun talvella käytössä on myös maneesi, eli talvi ratsastetaan varmasti ihan täysillä niin hikoilua on luvassa. Muistan myös kuinka Rilla kutisi viime talvena pitkän karvansa ja hikoilun ansiosta. Rillalle on myös huomattavasti raskaampaa tehdä töitä pakusn karvan kanssa.

Koskaan aikaisemmin minulla ei ole ollut klipattua hevosta joten olen yrittänyt lukea mitä kaikkea pitää muistaa ottaa huomioon. Tieto lisää kuitenkin tuskaa ja miettimistä on nyt todella paljon. Jos klipataan niin millainen malli valita? Ratsastaessa Rilla hikoilee ihan ympäriinsä. Kaulalta tietenkin eniten mutta myös kyljet ja lautaset ovat märkänä. Kokoklippaus olisi ulkonäöllisesti kaikista siistein. Klippauksessa jätettäisiin vain pää, jalat ja satulan alus klippaamatta. Kokoklippaus vaatisi kuitenkin huolellista loimittamista. Toinen vaihtoehto olisi loimiklippaus, jossa klippaamatta jätetään pään ja jalkoijen lisäksi myös koko selkä. Ponilla olisi siis myös jonkin verran omaa karvaa mikä lämmittää, mutta loimet tulisivat kuitenkin kehiin. Kaikista eniten mietityttää mahan alusen klippaus. Lämmittääkö mahaläppä tarpeeksi loimessa? Miltä näyttäisi jos klippausmalliin jätetään karvat mahan alle? Ja kumpi lopulta on parempi vaihtoehto: ei karvoja mahan alla vai märät karvat mahan alla?

Toinen ongelma on sitten ovatko meidän nykyiset loimet riittäviä? Sisäloimi tulee luonnollisesti lisäksi mutta onko meidän toppaloimessa tarpeeksi hyvä kaulakappale joka pitää tarpeeksi lämpöä. Hevonenhan luovuttaa paljon lämmöstään kaulan kautta. Pitäisikö myös ostaa jokin välikausi toppaloimi? ettei tarvitsisi hypätä suoraan fleecevuorellisesta sadeloimesta paksuun toppaloimeen.

Kamalasti askarruttavia asioita ja vaikea tehdä päätöstä. Sekä karvoissa että karvattomuudessa on omat hyvät ja huonot puolensa ja nyt pitäisi vain osata päättää kumpi on meille se parempi vaihtoehto. Päätöksiä pitäisi kuitenkin nyt tehdä koska aika olisi nyt hyvä ja en viitsisi odottaa klippausta kovemmille pakkasille jolloin muutos olisi todella huima. Taidan kysellä vielä mielipiteitä ja pohtia asiaa vielä pari päivää. Katostaan mihin lopputulokseen lopulta päädyn :)

Uudet tuulet

Syksy tekee tuloaan kovaa vauhtia vaikka lämpimät ilmat jatkuivatkin mukavan kauan. Kesällä ajattelin jo, että ensi talven haluaisin kyllä ratsastaa maneesissa, jotta pääsisi treenaamaan koko talven täysipainoisesti. Laitoin karsinahakemuksen jo jokin aika sitten kaupunkiin ja karsina irtosi ihmeen helposti nyt syksyllä. Öjassa olemme viihtyneet todella hyvin! Hoito on ollut aivan mahtavaa ja Rilla on viihtynyt kavereiden kanssa, mutta itselle tallimatka on vähän turhan pitkä ja maneesittomalla tallilla syksyn loska ja talven liukkaudet ovat aina haaste. Muutto tapahtuikin nyt sitten lokakuun alussa ja Rillasta tuli kaupunkilainen. Oma tallimatka lyheni reilut 20 kilometriä. Talli on minulle itselleni tuttu koska siellä olen lähes koko hevoselämäni viettänyt ja molemmat aikaisemmat hevoseni ovat täällä asuneet. Rillalle muutos on varmaankin suurempi kuin minulle ja ponilla on paljon mihin pitää sopeutua. Yksi suuri miinus on kyllä se, että kaikki hevoset tarhaavat yksin eli Rilla ei nyt saanut uutta tarhakaveria. Naapurin vanha ruuna on kuitenkin ottanut kaverin paikan ja Rilla huhuileekin perään jos joutuu yksin sisälle tai ruuna viedän aikaisemmin sisälle. 

Ratsastusmahdollisuudet ovat myös huomattavasti paremmat kuin Öjassa. Käytössä on kaksi kenttää ja pitkä maneesi. Maastot ovat myös aivan omaa luokkaansa ja raviratakin löytyy ihan vierestä. Tuskin maltan odottaa että saan viikonlopulle kaverin niin voidaan lähteä katsomaan miltä hiekkakuopat ja hirvimajantie näyttää nykyään :) Kentällä ehtiin jo pyörähtää ja pohja tuntui sopivan Rillalle huomattavasti paremmin kuin Öjan kivituhkapohja. Laukka pyöri hyvin vaikka uusi paikka vähän jännittikin.

Pikkuponi ja valtava kesämaha

Nyt katsotaan jos pääsisimme mukaan viikottaisille valmennustunneille jos valmentaja ottaisi vielä lisää ratsukoita ja meidän kaikkien kolmen kemiat kohtaisivat :) Kesämaha -projekti on nyt lähtenyt virallisesti käyntiin ja tuo valtava maha olisi tarkoitus saada ainakin ensi kevääksi pois. Toivottavasti tavoitteeseen päästäisiin jo jouluun mennessä :)

Kisakausi pulkassa

Maailman huonoin bloggaaja ilmoittautuu. Haluaisin syyttää ajan puutetta mutta kyseessää taitaa vain olla krooninen laiskuus.

Parin viikon sisään ei ole kummempia tapahtunut ja ollaan molemmat Rillan kanssa otettu ihan rennosti viimeisten kisojen jälkeen. NURK:n kisat ei mennyt aivan toivotusti, mutta yksi ruusuke tuotiin kotiin kuitenkin. Päivä onnistui ihan hyvin vaikka olinkin yksin matkassa ja senkin vuoksi radoista ei ole minkäänlaista todistusaineistoa. Toisaalta ehkä ihan hyväkin ettei K.N:stä ole mitää todisteita. Tehtiin sitten kauden pohjanoteeraus. Rilla säikkyi yhtä kulmaa radalla mikä vaikutti moniin kohtiin. Ei suostunut seisomaan paikoillaan yhdessäkään pysähdyksessä ja juoksi kieli ulkona. Lopputuloksena pikkaisen reilut 55 % ja sijoitus ihan luokan häntäpäässä. Pettymys oli suuri radalta lähdettäessä. Toisaalta oli hyvä että olin ilmoittautunut kahteen luokkaan niin ei tarvinnut lähteä kotiin niin pettyneenä. Toisena luokkana ratsastettiin he C:2. Ajattelin ratsastaa ihan rennosti enkä vaatia turhaa radalla koska silloin Rilla vastustelee enemmän ja kieli on ulkona. Yritin vain saada tasaisen reippaan radan, missä onnistuttiin ihan hyvin. En kuitenkaan olettanut mitään suurempaa radasta. Ehdin jo lähes pakata auton valmiiksi kun meidät kuulutettiin palkintojenjakoon. Tulos oli tasan 65 % ja sijoitus 5/21. Mielestäni tuomari oli ollut kiltti ja saatiin ehkä vähän helppojakin pisteitä, mutta eipä valiteta.

 

Suunnitelmissa oli vielä lähteä Pohjanmaan viimeisiin kisoihin Kauhajoelle missä ratsastettiin alueen koulumestaruudet, mutta flunssa pääsi yllättämään enkä halunnut lähteä huonosti valmistautuneena kova tasoiseen luokkaan. Joten meidän kisakausi on tältä kesältä pulkassa. Mukaan on mahtunut niin onnistumisia kuin myös pieniä pettymyksiä. Ensimmäiset kisat lupailivat hyviä tuloksia ja sitähän alkukausi olikin, mutta takapakkia otettiin oikein reippaasti kesäkuussa ja tulokset eivät oleet ihan niin hyviä kuin olin odottanut. Rilla on suorittanut ihan ok kaikissa kisoissa ja yleensä ollut aina puolivälin paremmalla puolella. Prosentitkin ovat pusuneet ongelmista huolimatta ihan hyvin. Jos ei tätä viimeistä K.N rataa lasketa mukaan. Kauteen pitää olla tyytyväinen.

Nyt on aika kasvattaa taas peruskuntoa talven yli ja kehittyä entisestään. Viimeinen viikko ollaan otettu kyllä todella rennosti ja kentällä ei olla käyty kertaakaan vaan olemme viihtyneet maastossa ja pellolla. Katsotaan mitä syksy tuo tullessaan ja suurimpana tavoitteena on saada Rillan vaivalla ja rakkaudella kasvattama kesämaha pois mahdollisimman nopeasti.

Kohti parempaa

Tällä viikolla Rilla on tuntunut toimivan paremmin kuin pitkään aikaan. Olen yrittänyt muuttaa omaa ratsastustani jos ongelmat johtuisivat siitä. Alkuveryttelyt olen tehnyt huomattavasti pidemmällä ohjalla kuin yleensä. Olen yrittänyt antaa enemmän tilaa alussa ja ruvennut vaatimaan vasta pikku hiljaa enemmän. Eilen viimeksi tehtiin pitkään töitä vain ympyrällä jossa yritin katsoa että Rilla taipuu molempii suuntiin ilman että on ohjassa kiinni. Itse yritän käyttää enemmän jalkaa kuin kättä taivuttaessa. Minulla on paha tapa ratsastaa liian paljon kädellä ja yritän kiinnittää asiaan todella paljon huomiota. Rilla oli oikein tyytyväisen oloinen vaikka pyrkikin vähän juoksemaan alta pois. Paljon siis vaan siirtymiä ja tempon hidastuksia istuntaa käyttäen. tuntuu etten ole ihan tarpeeksi kiittänyt ja kehunut Rillaa ratsastaessa. Eilen sitten saatiin jo hyvää fiilistä heti alusta asti ja pääsinkin useampaan otteeseen kiittämään hyvästä reagoinnista ja siitäkös neidin itsetunto taas kasvoi. Ei koskaan saisi unohtaa kiittämisen vaikutusta varsinkin nuoreen hevoseen.

Kun homma sujui ympyrällä niin siirryttiin tekemään lävistäjillä tempon lisäyksiä ja siirtymiä.Kaikki on ihan ok niin kauan kun pyydän enemmän ravia. Sen jälkeen poni ei enää millään malttaisi kuunnella ja jäädä oottamaan. Jouduttiin siis muutaman kerran siirtymään takaisin ympyrälle, että saatiin ravi taas kokoon. Ravi tosiaan tuntui todella hyvältä ja Rilla liikkui aivan suorana eikä jäänyt vasempaan ohjaan kiinni enkä edes huomannut, että kieli olisi pahemmin ollut ulkona. Laukassa taas minun on huomattavasti vaikeampi saada poni molemmille ohjille tasaisesti. Vähän jää vasempaan ohjaan kiinni ja minä en saa vasenta pohjetta läpi. Teimme kuitenkin vähän vastalaukka työskentelyä. Käänsin puolirataa yli ja puolet pitkästäsivusta vastalaukassa ja ennen kulmaa raviin. Kyllä huomasi, että vastalaukka harjoitukset ovat jääneet vähän turhan vähäisiksi. Varsinkin uralle tuleminen vasemmassa laukassa oli todella vaikeaa ja Rilla olisi koko ajan halunnut siirtää raville. Kun helpotettiin tehtävää loiventamalla teitä niin laukka säilyi myös loppuun asti. Jatkossa harjoitellaan taas enemmän. Kaiken kaikkiaan siis todella hyvi fiilis ratsastuksen jälkeen.

Tulevalle viikonlopulle onkin sitten taas kisat tiedossa. NURK:lla oli niin monta hyvää luokkaa mistä valita niin päätin, että nyt kokeillaan mennä kaksi luokkaa päivän aikana. Toinen luokista johon ilmoittauduin oli Helppo C:2 ja toinen tuttu ja turvallinen K.N. Special. Ilommautumisen jälkeen rupesin vasta katsomaan tuota C:2 rataa ja huomasinkin että rataan kuuluu mukaan myös peruutus. Kyllähän Rilla peruuttaa osaa, mutta vielä suoraan, ilmas vastustelua ja vielä huimat neljä askelta. Taitaa tulla kiire harjoitella myös peruutuksia tällä viikolla. Vähän jännittää myös kuinka päästään matkaan kun kaikki meidän luottohoitajat ovat jossain maailmalla ja pahasti näyttää siltä että joutuisin lähtemään matkaan aivan yksin. Innokas kisahoitaja otettaisiin siis innolla vastaan lauantaiksi :)

Onnistumisen tunteita ja surua

Poden aina suuria tunnontuskia jos en ehdi muutamaan päivään tallille. Viikonloppuna olin vähän reissunpäällä joten Rilla sai viettää aikaa täysin vain laitsalla viikonlopun yli. Murehdin aina jos jotain sattuu sinä aikana kun itse olen poissa. Oloa ei yhtään helpottanut se että sunnuntaina tallille tultuani huomasin, että Rillan oikea takajalka oli todella paksu ja jalan ulkoreunassa oli kirjaimellisesti reikä. Rilla oli selkeästi saanut jostain iskun. Haava oli ihan siisti mutta jalka oli kerännyt nestettä, joten ajattelin käydä varmistamassa vain liinan päässä, että ontuuko Rilla jalkaa. Suurempaa ontumista en huomannut vaan liike oli vain lähinnä jäykkää jalan turvotuksen takia. Vähän siis liikuntaa ja jalan kylmäys. Nesteet lähtikin jo heti hyvin liikkeelle, joten onneksi ei mitään vakavampaa. Eilen otettiin vielä yksi vähän rauhallisempi päivä, mutta tänään päätin ratsastaa ihan kunnolla kun jäykkyydestäkään ei ollut enää mitään tietoa.

Tänään pitkästä aikaa oli Rillan kanssa kunnon onnistumisen tunne. Ratsastus sujui todella kivasti ja neiti vaikutti oikein tyytyväiseltä. Ajattelin kokeilla pitkästä aikaa suoraa kuolanta jos se tuntuisi yhtään paremmalta ja tänään se ainakin toimi. Huomenna saattaa tilanne kuitenkin olla toinen joten en rupea hehkuttamaan sen enempää. Katsoin aluksi vain kahdeksikolla, että saan taivutukset läpi molempiin suuntiin jonka jälkeen rupesin tekemään avoja pitkillä sivuilla. Avot ovat jääneet vähän turhankin vähäiselle kesän aikana ja tätä hyvää liikettä pitää kyllä jatkossa käyttä vähän enemmän ja harjoitella lisää. Aloitin ihan vain hyvällä taivutuksella einkä pyytänyt lähes laisinkaan väistävää liikettä. Pikkuhiljaa oli hyvä lisätä vähän vaatimustasoa ja pyytää etupäätä hieman uran sisäpuolelle. Liike on vielä Rillalle hieman vaikea ja se joutuu tosissaan miettimään minne kaikki jalat tulisi laittaa, mutta muutamia oikein hyviä pätkiä tuli jo. Oikea kierros tuntui hieman helpommalta kuin vasen. Käynti ja ravi tuntui ihan hyvältä joten ajattelin pyytää hieman myös laukassa. Laukassa pyysin vain lähinnä kunnon taivutuksen sisälle vaikka sisäpohje piti hevosen uralla. Aluksi vähän erimiellisyyksiä, mutta molempiin suuntiin saatiin muutama onnistunut pitkäsivu johon oli hyvä lopettaa. Molemmat vaikutettiin oikein tyytyväisiltä.

Sitten niihin valitettaviin suru-uutisiin jonka myötä osa minun hevosharrastusta siirtyi ajasta ikuisuuteen. Tamma Ilovalo laukkasi vihreimmille laitumille sunnuntaina kunnioitettavassa 29 vuoden iässä. Valo on ehdottomasti yksi elämäni hevosista joka ehti opettaa minulle paljon ja jolla on aina paikka minun sydämessäni ja muistoissani.  Hyvää matkaa Valo ja kiitos kaikesta!

Kisakausi jatkuu

Viimeiseen kahteen viikkoon ei ole arkea kummoisempaa mahtunut. Emma kävi viime viikolla hyppäämässä mutta muuten ollaan ratsasteltu itseksemme ja maastoiltu. Rillan suu tuottaa ratsastaessa vieläkin päänvaivaa vaikka tuntuu että parempaa päin mennään kokoajan. Emman mielestä ongelma ei ollut niin paha kuin sitä kuvailin ja käski minun olla stressaamatta asiaa liikaa. Pystyn kuitenkin ratsastamaan ja vaatimaan asioita ihan normaalisti mutta tunne ei vain ole yhtä hyvä kuin ennen kesää. Olenkin suuresti pohtinut voisiko ongelma olla sittenkin yhteydessä Rillan valtavaan kesämahaan. Mahan kanssa on raskas liikkua ja sen takia neiti vähän vastustelee.

Kaikesta huolimatta kisakausi on edelleen käynnissä meidän osalta ja eilen käytiin kisailemssa Kannuksessa. Perjantaina Rilla tuntui ihan mukavalta ratsastaa vaikka menohaluja on viimeisen viikon aikana ollut aivan liikaa. Lauantaina vuorossa oli jälleen K.N. Special ja tavoitteena vain parantaa viime kertaisesta suorituksesta. Mukavasti startti oli vasta puolenpäivän jälkeen joten aamullakaan ei ollut kovin aikainen lähtö. Mukavana yllätyksenä myös lähtölistoja katsoessa huomasin että Rillan vanhempi sisko (puolisisko samasta emästä) starttaisi heti meidän jälkeen. Sai siis kivasti jännittää muidenkin puolesta.

Verryttelylle ajattelin varata enemmän aikaa kuin viimeksi, jotta ehtisin saada ponin todellakin kuulolle eikä vain juoksemaan alta pois kun on niin jännää. Verkka oli kuitenkin maneesissa jonka pohja oli todella raskas joten oton sitten kuitenkin verkan rauhallisesti ja paljon käyntiä ettei Rilla väsähtäisi aivan täysin ennen aikojaan. Jännittyessään Rilla kuitenkin pitää kieltä aika ajoin ulkona vasemmalla puolella, mikä tapahtui myös verkassa ja sitä yritin korjailla ennen radalle menoa. Fiilis taas ihan ok radan viereen siirtyessä ja tällä kertaa Rilla malttoi myös pysyä kuulolla maneesista kentälle tultaessa.

Alkutervehdykseen ratsastus venyi aika reippaasti kun valmistelu oli vähän surkea ja Rillan mielestä pysähtyminen on ihan turhaa. Liikkeelle kuitenkin ilman suurempia kiemurteluita. Koko radan ajan vähän vasenta pohjetta vasten mikä näkyi kaarevillaurilla ja volteilla. Enkä ehkä uskaltanutkaan taivuttaa tarpeeksi 10 metrin volteilla kun pelkäsin hieman vastustelua. Rata sinäänsä ihan sujuva ja ravin tahti ei ollut niin nopea kuin parilla edellisellä radalla. Radan jälkeen ihan positiivinen tunnelma ja huomattavasti paremmat fiilikset kuin edellisen radan jälkeen. Tuloksetkin tulivat aika nopeaa ja tuomareiden yhteenlaskettu prosenttimäärä oli 62,9 %. Toinen tuomareista oli ehkä hieman turhan kiltti ja pisteet paperilla oli 5,5-8. Taisi olla ensimmäien 8 jonka olen koskaan papereihin saanut ja se tuli vielä laukasta käyntiin siirtymisestä. Tuomarin mielestä onnistunut ratsastus vaikka poni kulki hieman matalana. Mukavaa yhteistyötä kuitenkin. Toinen tuomareista oli mielestäni vähän realistisempi ja olikin useammassa kohdassa rokottanut pisteitä kielestä. Piesteitä 5-7 joista vitonen hevosen kuuliaisuudesta. Kuitenkin tuomarin mielestä täsmällistä ratsastusta ja ratsu oli energinen.

Videon katsottuani ihmettelen kyllä ettei muodosta tullut mitään sanomista koska mielestäni osan rataa Rilla ei edes kulje muodossa. Ja voi tuska tuota ravia jos vertaa esimerkiksi Haapaveden kisoihin niin näyttää ettei Rillalla ole ravia ollenkaan vaan meno on pienen ponin tikitystä. Lopullisia tuloksia ei ainakaan vielä ole Kipaan ilmestynyt, mutta loppusijoitus oli 6. tai 7./18. Tällä kertaa ei vielä rökitetty vanhempaa siskoa mutta eiköhän me renvanssi vielä oteta :)

Myöhäinen kisasepostus

Viime viikoloppu meni tiiviisti oman seuran kisajärjestelyissä ja itse kisapäivässä. Koska halusin itse olla auttamassa viimeisissä kisavalmisteluissa päätin tuoda Rillan J-PR:n talliin jo lauantaina. Ratsastin ponin vielä illalla kisakentän ympärillä ja ihmeteltiin ja tutustuttiin paikkoihin. Pitäähän sitä jonkinlainen kotietu olla :)

Rilla on tutntunut nyt hieman paremmalta ratsastaa mutta ei kuitenkaan ole ihan entinen oma itsensä. Olen kyllä vähän ihmeissäni omasta asennoitumisesta tähän suuongelmaan kun joka päivä menen kuitenkin tallille toiveikkaana, että ehkä tänään kaikki on taas niinkuin ennen, mutta ei asia ole ihan niin. Rilla on kuitenkin viime viikon ollut ihan ratsastettava vaikka meno on vähän epätasaista välillä. Fiilis oli lauantain ratsastuksen jälkeen ihan ok.

Sunnuntaina ohjelmassa oli startti luokassa 2. K.N Special. Päätin tehdä vähän pidemmän verkan kuin viimeksi Kokkolassa, että ehtisin ratsastaa Rillan vähän enemmän kasaan ja avuille. Verryttely maneesissa oli ihan ok. Vähän poni halusi vielä juosta alta pois ja oli kiinni vasemmassa ohjassa, mutta tilanne ei kuitenkaan tuntunut kovin pahalta. Siirryimme odottamaan vuoroa  kisakentän viereen jolloin Rilla näki Missin kävelemässä verryttelyyn ja siitäkös se huuto sitten alkoi. Rilla kovettui aivan täysin enkä saanut siitä mitään irti. Pieni epätoivo hiipi jo mieleen ennen starttivihellystä. Rata ei todellakaan tuntunut hyvälle. Rilla oli epätasainen edestä ja juoksi alta pois. Laukka tuntui ainakin selkään parhaalta osuudelta. Tuomareilta saimme numeroita 5 ja 7 väliltä. Kommenteissa oli paljon huomautuksia muodosta joka olisi saanut olla pyöreämpi ja kielestä jonka Rilla työnsi ulos vastustaakseen kuolainta. Loppukommentit olivat kuitenkin ihan positiivisia joissa sanottiin hevosen olevan kehityskelpoinen. Tuomarit kaipasivat enemmän rentoutta, raviin hitaampaa tahtia ja lisää voimaa laukkaan ja C tuomari harmitteli kieltä joka tiputti pisteitä useammassa kohdassa.

Olin pistänyt tavoitteeksi radasta 58 % ja todella tyytyväinen olisin ollut 60% tulokseen. Tavoite saavutettiin 59,7 % ja sijoitus 15./32. Sinäänsä tulokseen pitäisi olla tyytyväinen koska K.N, special on muutenkin suhteellisen haastava he B:n tasoinen rata. Harmittaa vain niin kovasti kun tietää kuinka hyvin Rilla voisi suorittaa jos ratsastettavuus olisi samanlainen kuin kaksi kuukautta sitten. Positiivistä tässä on sinäänsä se, että vaikka suoritukset ovat Rillan huonointa tasoa ovat suoritukset kuitenkin siellä 60% hujakoilla.Harmillisesti radasta ei ole kunnollista videomateriaalia koska en saanut ketään kuvaamaan. Saattaa kuitenkin olla, että yhdelle kameralle on eksynyt pala alkuradasta joten katsotaan jos saisin sen käsiini vielä jossain vaiheessa.

Nyt vain kotona harjoittelemaan rentoutta ja ravin tahtia. Kun rilla rentoutuu kunnolla niin suukin on rauhalisempi ja kieli pysyy siellä missä pitääkin. Eilen lähti kyllä tilaukseen Happy Mouth kuolaimet. yksi nivel ja yksi suorakuolain. Katsotaan jos näistä pehmeämmistä kuolaimista olisi jotain apua. Tänään Rilla saa viettää ansaittua vapaapäivää ja torstaille on luvassa esteitä Emman kanssa. tästä jatketaan taas nöyrällä työnteolla ja toivotaan, että suunta on vain parempaan. Seuraavat kista ovat sitten luultavasti 17.8 Kannuksessa. Siellä otammekin sitten revanssin K.N. Specialia vastaan.

Kokkolan kilpailut

Eilen käväistiin helteisessä Kokkolassa ratsastamassa yksi rata. Vähän jännitti lähteä aitojen sisälle koska Rilla ei parina viime päivänä ole tuntunut ihan parhaalta. Kisat olivat mukavasti lähellä ja tosiaan kilpailimme osana seuramme joukkuetta.

Rilla on aina tähän mennessä matkustanut todella kiltisti ja rauhassa, mutta eilen se sai kyllä jonkin hepulin kun lähdimme. Kuopi ja potki koko matkan kotoa kisapaikalle. Onneksi matka ei ollut yhtään tämän pidempi. Rilla oli saanut repäistyä rikki jopa lukon narusta jolla se oli kiinni. Vasta perillä huomasimme, että kopin kattoon oli ampiaiset kyhännyt pesän. En sitten tiedä johtuiko riehuminen siitä kun pesä näytti kuitenkin hiljaiselta. Saimme kuitenkin pesän poistettua kotimatkaa varten.

Ilma oli eilen aivan tukalan kuuma kisapaikalla. Kilpailut olivat Kokkolan ratsastajien 50- vuotis juhlakilpailut ja ne oli järjestetty aivan Kokkolan keskustassa hienoissa puitteissa. Verkan olin suunnitellut lyhyeksi, jotta Rilla jaksaisi radalla vielä. Verkassa poni tuntui todella hyvältä ja jopa lyhyestä verkasta kävelimme osan. Rata itsessään tuntui hyvältä ja olinkin laittanut itselle tavoitteeksi 60%. Rata tuntui tasaiselta mutta pientä hapuilia kaarevilla urilla koska en saanut taivutettua tasaisesti. Katsottuani radan videolta en kuitenkaan ollut enää niin tyytyväinen. Rilla oli edestä todella epätasainen eikä ollut tarpeeksi pyöreä niskastaan. Ravi oli vähän lyhyttä ja kiireistä. Kaarevat urat olisi pitänyt ratsastaa huomattavasti huolellisemmin. Tuloksena kuitenkin 60,2% johon pitää tällaisella suorituksella olla tyytyväinen.

Ensi viikolla olisi sitten tiedossa seuramme omat kilpailut joissa olisi tarkoitus ratsastaa K.N Special. Katsotaan jos kuski pystyisi parantamaan suoritusta näihin kisoihin.

Rilla maailmanmatkaaja

Eilen illalla palattiin kotiin antoisan viikonlopun jälkeen. En kyllä tiedä kumpi minä vai Rilla oli väsyneempi. Olen kyllä niin ylpeä tuosta ponista. Molempiin suunittin sai lastattua ihan yksin ilman mitään ongelmia (jos kahta kuhmua päässä ei lasketa) ja Rilla käyttäyti koko pitkän ajomatkan todella hienosti vaikka minua vähän jännitti. Viikonloppu oli muutenkin mukava ja oli kiva tavata samanhenkisiä ihmisiä.

Tuntien alussa Rilla vähän ihmetteli uutta paikka eikä ihan malttaut keskittyä. Tekee Rillalle todella hyvää käydä vähän uusissa paikoissa niin saataisiin vähän rutiinia reissaamiseen. Tunneilla tehtiin ihan perustyöskentelyä. Taivuteltiin ravissa loivilla kiemuroilla ja volteilla ja lisältiin pikkuhiljaa siirtymiä tehtävään mukaan. Huomatuksia saatiin minun vinoudesta. Olen kyllä tiedostanut että vasen käsi tipuu aina almmaksi mutta en ole ymmärtänyt että ongelma johtuu vasemmasta kyljestä joka lysähtää kasaan. Itselle siis harjoiteltavaa niin kotiin kun hevosen selkään. Siirtymisissä pitää jatkossa olla tarkempi, että Rilla tekee ne pyöreämpänä eikä veda itseään aina pitkäksi. Lauanain tunnin jälkeen oli todella tyytyväinen ja Rilla tuntui koko ajan hyvältä ja suukin oli huomattavasti rauhallismpi kuin viime päivinä.

Sunnuntaina jouduttiin mielestäni vähän turhan suureen ryhmään. En ihan kokenut saavani tarpeeksi opeusta viiden ratsukon joukossa. Rilla oli muutenkin väsnyt edellisestä päivästä ja olikin jo aivan märkä alkuverkan jälkeen joten jouduttiin ottamaan muutama kävelypaussi tunnin aikana. Päivän teeana oli tahti ja sen säilyttäminen. Lopuksi vielä harjoiteltiin vähän västöjä käynnissä ja ravissa mitkä meni yllättävän hyvin. Sunnuntailtakin ihan ok fiilis. Annalta saatiin kommentiksi että Rilla on hyvällä tasolla ikäisekseen ja nyt harjoittelemaan vaan lisää kuntoa ja voimaa. Taisin huomata vasta tunnin jälkeen että ponihan ei ole rouskuttanut kuolainta ollenkaan. JESS!

Kotimatka meni mukavasti ja Ruusa oli ainakin illalla iloien kun vein Rillan takaisin laitumelle. Tänään ehdään vain palauttava maasto. Lauantaina olisi taas pitkästä aikaa kisat tiedosa kun meidät hyväksyttiin mukaan ratsastamaan seuramme joukkueeseen. Joukkuemestaruudet järjestetään tänä vuonna Kokkolassa niin on kerrankin ihanan lyhyt matka kisoihin. Tämä vikko menee ainakin ratsastajan osalta he B:3.n opetteluun ettei rata vaan unohdu.

Ongelman ratkaisua

Eipä ole ollut juurikaan uutta kerrottavaa minkä takia tekstiä ei ole tullut.

Nyt ollaan viime päivät vaihdeltu kuolaimia normaali nivelen, kolmipalan ja suoran kuolaimen välillä. Mitään suurempaa eroa en ole kuolaimien välillä huomannut vaan poni on ollut yhtä tyytymätön kaikkiin. Vähän on jo meinannut mennä usko tähän hommaan. Aina kun sitä pääsee hevosen kanssa hyvälle tasolle ja tekeminen on kivaa niin sitten ilmenee jotain ongelmaa. Olihan tämä aivan liian hyvää ollakseen otta :)

Pyysin sitten vihdoin Jaana käymään selässä jos ongelma tosiaan olisi vain minussa. Rilla vaikutti ihan tyytyväiseltä sitten kun joutui tosissaan töihin eikä ehtinyt miettiä muuta. Käväisin selässä vielä Jaanan jälkeen ja Rilla ei tainnut kertaakaan avata suutan sinä aikana. Päätimme myös nostaa kuolainta yhden reiän verran ylös koska se näytti vähän löysältä, joten tänään odotan jo innolla että pääsen taas selkää katsomaan oliko eilinen vaan poikkeus vai olisiko ongemaan löytynyt ratkaisu.

Huomenna olisi sitten tarkoitus pakata Rilla taas pitkästä aikaa traikkuun ja suuntana olisi tällä kertaa Myrkky ja suomenhevosten valmennusviikonloppu Anna Kärkkäisen opissa. Ihan innolla jo odotan ja toivotaan että saadaan hyviä vinkkejä tulevaisuuteen.

Back in business

Perjantaina saatiin vihdoin myös oma ell. katsomaan ja tarkistamaan Rillan suu kun muutosta parempaan ei tuntunut tapahtuvan. En ihan luottanut, että tämä vieraileva lääkäri oli saanut suun ihan kuntoon ja senkin takia  ratsastelin vielä vähän varovaisesti.

Suusta ei löytynyt enää piikkejä ja työn jälki oli kuulmma ihan hyvää, joten siinä ei ollut ongelmaa. Poski oli myös parantunut, joten senkään ei olisi pitänyt haitata enää. Päällisin puolin ei löytynyt mitään ongelmaa, mutta kun hampaita ruvettiin tarkemmin katsomaan, huomattiin, että vasemman ja oikeanpuolen alahampaat ovat vähän epäsymmetriset. Vasemman puolen hampaat ovat kasvaneet hieman korkeammalle kuin oikeanpuolen ja luulavasti tästä syystä kuolain ottaa useammin vasemman puolen ensimmäiseen hampaaseen. Voi olla että hammas on vähän kipeytynyt ja sitä Rilla protestoi. Jatkossa raspauksen yhteydessä pitäisi katsoa, että hammas pyöristetään kunnolla, ettei kuolain häiritse liikaa. Eläinlääkäri antoi ohjeeksi ruveta ihan säännölisesti ratsastamaan erilaisilla kuolaimilla. Hyvä olisi vaihdella suoran ja nivelettyjen kuolaimien välillä, jotta paine tulee aina vähän eri kohtiin. Pitää varmaan lähteä kuolainostoksille. Ell. oli myös vähän sitä mieltä, että protestointi saattaa myös olla päähänpisto jonka avulla nuori hevonen on huomannut pääsevänsä pälkähästä.

Nyt kun kipu ja piikit on suljettu laskuista pois voin vain todeta, että Rilla on kyllä osannut hyvin käytää hyväksen sen, että en ole uskaltanut pyytää siltä kamalasti. Seon sitten nopea oppimaan uusia asioita näköjään niin hyviä kuin pahoja. Sunnuntaina ratsastin suoralla kumikuolaimella jonka sain lainaan ja sillä poni tuntui toimivan ihan hyvin. Suu oli rauhassa lähes koko ratsastuksen ajan. Vähän meinasi kyllä kiukuttaa kun pyysin pokeenväistöjä ja ei olisi oikein jaksanut laittaa niitä jalkoja mahan alle. Vähän kun taas huomauti, että pohkeita pitää kuunnella niin sieltähän tuli ihan hienoa työskentelyä. Rilla on tainnut päästä vähän turhan pitkän aikaa vähän liian helpolla ja paluu työntekoon vähän kiukutti. Suustaan vaikutti kuitenkin ihan tyytyväiseltä vaikka muuten piti välillä vähän osoittaa mieltään.Treeniä jatketaan nyt ihan normaalisti ja toivottavasti päästään taas starttaamaan tämän kuun lopulla. Huomenna taidan kokeilla kolmipalaa suuhun ja katsotaan kuinka poni siihen reagoi. Tuo suora kumikuolain kun ei ole kouluradoilla sallitu niin pitää löytää kuolain jolla se toimisi nyt yhtä hyvin jos normaali nivelestä pidetään vähän taukoa.

Vuosi yhteiseloa

Tuntuu, että vuosi on vierähtänyt todella nopeasti, mutta kun katsoo vuotta taaksepäin olemme yhdessä Rillan kanssa ehtineet kokea ja oppia monia asioita.

Vuosi sitten Rilla muutti minun hoiviini. Poni osasi perusasiat mutta ei paljonkaan muuta. Muistan vielä kuinka vaikeita erityisesti oikean laukan nosto oli. Rilla ei myöskään halunnut taipua oikealle mikä tuotti aluksi suurta päänvaivaa. Lopulta kun sain ratsastettua Rillan hyvin myös vasemmalle ohjalle ongelmat korjaantuivat. Rilla myös oppi todella nopeasti laukannostot monien ja monien toistojen jälkeen. Nykyisin tuntuu, että laukanostot ovat sille todella helppoja ja mieluinen tehtävä.

Viime kesä meni mukavasti tutustuessa toisiin ja Rilla sai laiduntaa Öjassa. Syksyllä oli kuitenkin muutto edessä Vaasaan ja kävimme vähän katselemassa maailmaa. Vaasassa ollessa joitakin asioita kuitenkin loksahti paikoilleen. Laukassa pystyi jo vähän työskentelemään ja meidän kahden välinen suhde parani huomattavasti ja opimme tuntemaan toisiamme huomattavasti paremmin  kun tallissa tallityöt tehtiin itse. Vietin kuukauden aikana todella paljon aikaa tallilla ja sinä aikana Rillaan ei paljo muut ihmiset koskeneetkaan. Vaasan vierailu jäi kuitenkin odotettua lyhyemmäksi kun sain hyvän työtarjouksen Pietarsaaresta ja taas pakattiin kamat kasaan ja Rilla sai körötella takaisin Öjaan Ruusan ja Missin kaveriksi.

Ratsastelu ja kehittyminen jatkui siis Öjassa. Rillassa on alusta asti ollut paljon vauhtia. Se on tarmokas pieni suomiputte joka voisi painella menemään vaikka kuinka kauan. Vauhdin ja siirtymien kanssa painiskeltiin ainakin ensimmäinen puoli vuotta ja varsinkin syksyllä ja alkutalvella kun liikunta oli epäsäännöllistä. Epäsäännöllisyyttä liikuntaan toi mukanaan myös hiekkaähky. Ihan jouduttiin tekemisiin päivystävän eläinlääkärin kanssa kun Rilla meni yhtenä iltana niin huonoon kuntoon. Särkylääkkeiden, psylliumin ja hyvän nesteytyksen avulla saatiin poni kuitenkin taas normaaliin kuntoon. Varovasti aloitettiin taas liikunnan lisääminen, mutta sairasloman jälkeen tuntui, että olimme ratsastuksellisesti ottanut todella paljon takapakkia. Syksyllä tapasimme myös ensimmäisen kerran Karitan jonka valmennuksiin tykästyin todella paljon. Ensimmäinen Karitan valmennus ei todellakaan ollut meidän parhaimmistoa ja Rilla näytti kaikki mahdolliset temppunsa. Jotenkin saimme kuitenkin taas palaset kasaan talven aikana ja Rilla kehittyi huimasti. Aloitimme toden teolla harjoittelemaan vastalaukkoja, laukka-käynti-laukka siirtymia ja väistöjä. Alkuvuodesta 2013 kävimme myös ensimmäisissä rataharjoituksissa, joissa Rilla pääsi loistamaan. Hyvillä mielen lähdin kohti tulevaa kisakautta.

Keväällä startattiin ensimmäiset aluekisat hienoilla prosenteilla. Rilla tekee vaikutuksen ihmisiin sen hienolla ja tarmokkaalla ravilla josta se on saanut paljon kehuja. Kevään ja alkukesän aikana olemme ehtineet startata muutaman kilpailun ja viimeisimmistä kisoista tuli hienosti myös ensimmäinen sijoitus ja sininen ruusuke kotiin viemiseksi. Kesäkuuon Rillalla mennyt vähän kesäloman merkeissä ja valitettavasti suun parantelemisessa. Suu katsotaan vielä perjantaina uudestaan jonka jälkeen toivottavasti päästään takaisin kunnon treeniin. Kesäkuun aikana ollaan taas otettu askeleita taaksepäin, mutta uskon kuitenkin, että tästä noustaan taas entistä parempina.

Toivottavasti edessä on vielä paljon hyviä yhteisiä hetkiä :)

Ahdistus

Postaustahti on vähän hidasta mutta eipä tässä juurikaan ole ollut kirjoiteltavaa.

Raspauksesta on nyt kulunut viikon verran ja muutosta paprempaan ei ainakaan toistaiseksi ole tapahtunut. Edellinen ratsatsuskerta oli kaikkea muuta kuin miellyttävä. Poni lähti aivan kuskailemaan minua ympäri kenttää kun yritin käntää vasemmalle.Olen nyt pääni miettinyt puhki mikä Rillaa voisi vaivata

Vaihtoehto 1: Suuhun on jäänyt vielä jotain, mitä ell ei huomannut.
Vaihtoehto 2: Suu ei ole vielä ihan parantunut ja siksi Rilla kokee kääntämisen edelleen epämukavaksi.
Vaihtoehto 3: Ongelma on jossain muualla kuin suussa.
Vaihtoehto 4: Rilla on oppinut huonon tavan jolla voi välttää työntekoa.
Vaihtoehto 5: Ongelma on kuolaimessa.

Raspauksen jälkeen vaihdoin turparemmin takaisin meksikolaiseen, jotta turparemmi ei ainakaan painaisi poskeen josta oli iho mennyt rikki. Luulisin kuitenkin, että suu olisi viikossa parantunut ainakin suurelta osin ja ongelman ei ainakaan olisi pitänyt pahentua. Joten siksi en usko, että vaihtoehto kaksi olisi ongelma. Ongelmat viittaavat kuitenkin niin vahvasti suuhun, että en myöskään jaksaisi uskoa että ongelma tai kipu on jossain muualla. Rilla kulkee leuka hieman vinossa ja kieli hampaiden väälissä suun vasemmalla puolella. Poni ei taivu kunnolla ja rupeaa tosissaan repimään vatsaan kun yrittää kääntää vasemmalle esimerkiksi ympyrälle. Kääntäminen ei kuitenkaan ole ongelmallista joka kerta. en haluaisi myöskään pistää ongelman syyski huonoa tapaa koska Rilla ei ole koskaan aiakisemmin tehnyt mitää vastaavaa enkä jaksaisi uskoa, että se on tälläisen keksinyt ihan itsestään. Kauana aiakaa pohdin jo, että jos ongelma on kuolaimessa ja ehkä pitäisi kokeilla jotain muuta. Totesin kuitenkin, että kuolainongelma on hyvin epätodennäiköinen koska Rilla on niin kauan toiminut hyvin ihan perus nivelellä, joten en loppujenlopuksi usko, että ongelma ratkeaisi kuolaimen vaihdolla.

Ainoa syy joka omasta mielestäni on kaikista loogisin olisi, että suussa on edelleen jotain, mitä ell ei nähnyt käydessään. Yksi vaihtoehto olisis siis ottaa toinen ell katsomaan suu uudelleen. Ratsastamisesta ei oikein meinaa tulla mitään, kun en uskalla oikein edes pyytää mitään erikoista jos Rillaan todella sattuu jokin. Ehkä kuitenkin katson tilannetta vielä viikonlopun yli ja päätän mitä tehdään ensiviikolla. Pitäisi kuitenkin päästä liikuttamaan kunnolla ettei kesämaha ottaisi aivan täyttä valtaa ponista.

Hammaslääkäri

Eipä ole ollut paljon kirjoitettavaa viime päivinä Oon halunnut tuon suun takia ottaa ihan rauhallisesti ja ollaankin nyt viime päivinä maastoiltu paljon ja Rilla on saanut pitää pientä kesälomaa. Loma kyllä edesauttaa mahankasvua vauhdilla.

Meidän oma vakio Ell on kesälomalla, joten meinasi ihan paniikki iskeä että kenet soittaa paikalle ja kukaan ei oikein tuntunut ehtivän. Lopulta saatiin sitten tänään yksi aluuen lääkäreisä kurkkamaan sinne suuhun ja oikeassahan minä oli. Piikkejä oli vasemmalla puolella jotka oli jo ehtinyt rikkoa poskea. Englantilainen truparemmi on vielä osunut sopivasti siihen kohtaan mikä on myös osaksi vaikuttanut vastusteluun. Vaihdetaan nyt ainakin vähäksi aikaa takaisin meksikolaiseen.

Huomenna käyn ratsastamassa ja katsomassa jos raspaus on vaikuttanut, mutta Rilla saa juhannuksen yli muuten vapaata. Palataan takaisin kunnon työntekoon ensi viikolla.