Rimakammoinen tätiratsastaja

Kyllä, olen siirtänyt itseni tätiratsastaja osastoon kun kyseessä on esteet. Jaanan innostamana otettiin eilen hyppelypäivä. Rakennettiin sitten kentälle ravipuomit ja kolmen esteen innari. Itse olen aluksi aivan innoissani hyppäämisestä, mutta kun tulee aika esteiden ylitykseen, niin henki salpautuu ja ratsastustaidot katoavat täysin.

Rillahan oli jo aivan innoissaan vaan nähdessään mitä kentälle oli ilmestynyt. Verkatessa ei poni meinannut pysyä pöksyissään kun olisi vaan halunnut mennä. Ensimmäinen lähestyminen ravipuomeille ja polulle iski paniikki. Kamala paikka kun niitä puomeja oli jopa viisi peräkkäin. Ennen niitä ollaan menty vaan yksi kerrallaan. Siinä sitten sählättiin muutama kerta niiden yli kun Rilla yritti miettiä, että miten ne jalat oikein pistetään niihin väleihin. Vauhti kun ei valitettavasti tällä kertaa ratkaissut asiaa. Pienen pohtimisen jälkeen oikein hyvää puomityöskentelyä! Innaria tultiin aluksi ihan vain laukkapuomeina ja Jaana nosteli vähitellen puomeja esteiksi. Meinas tässäkin mennä herne nenään kun ei voinut tässäkään vaan tykkiä.vauhdilla läpi. Muutaman kolautuksen jälkeen rupes idea valkenemaan ponillekkin ja kyllä ne jalat olikin nopeat ja selkä toimi hypyissä hyvin. Vielä kun saisi tämän ratsastajan tasapainon ja hermojen hallinnan kuntoon niin hyvä tulisi.

Kyllä se vähän näyttäisi, että Rilla olisi omasta mielestään paljon parempi estehevonen kuin kouluratsu. Valitettavasti hoitotäti on tällainen ahdasmielinen koulutuuppari. Ehkä Emma ehtisi taas joku viikko käydä omien kisakiireidensä ohella.

Pientä päästelyä ja himmausyrityksiä

Eilen Rillalla oli hyvin ansaittu maastoilupäivä. Ajatuksena on ollut, että maastoilupäiviä pidetään ainakin kerran viikossa ja on kiva antaa ponille helpompi päivä hyvin tehdyn työn jälkeen. Rilla on taas viimeaikoina työskennellyt kentällä hienosti niin ajattelin antaa palkinnoksi vähän reippaamman lenkin maastossa. Itsellä on tapana aina maastossakin työstää hevosta, eikä hölkötellä pitkällä ohjalla. Tehtiin siis tempon muutoksia ravissa ja harjoiteltiin vähän isompaa ravia. Kyllä sieltä muuten lähteekin sitä ravia aivan valtavasti noin pieneksi otukseksi :) Laukassa annoinkin sitten Rillan valita tahdin ja kylläpä sitten mentiinkin. Mukavaa kun on noinkin varma hevonen alla, ettei tarvitse pelätä olevansa sekunnin päästä jorpakossa. Korvat tötteröllä ja harja hulmuten päästeltiin rantatietä. Kyllä tuollaisten maastolenkkien aikana kaikki omat murheet häviää ainakin sen hetken ajaksi. Terapeuttista taisi siis olla molemmille.

Vähän jo osasinkin aavistella, että ehkä kentällä ei tänään mene avut ihan hirmu hyvin läpi eilisen rallimaaston jälkeen. Arvaus osui oikeaan. Rillan mielestä oli aivan mälsää hissutella pienessä ravissa kentällä. Pitkäaikaisena teemana meillä kun on ollut tuo ravin hidastaminen ja hidastuksessa myötääminen ilman eteenpäin ampaisua. Rillalla kun on ollut todella vaikeaa ymmärtää, että hidastukseen voi jäädä vaikka käsi myötää, joten tätä ollaan nyt harjoteltu oikeen urakalla. Kevyessä ravissa tämä onnistuu vielä vähän paremmin kuin harjoitusravissa, mutta välillä tulee ihan hyviä pätkiä. Laukkaa pitäisi nyt jatkossa päästä työstämään vähän pyöreämmäksi ja matalammassa muodossa. Tuntuu, että askel jää vähän turhan lyhyeksi ja jännittyneeksi, joten pitäisi saada vähän lisää rentoutta, niin askel paranisi. Tässäpä vasta työtä jatkossa.

Nätti Rilla

Tänään ohjelmassa oli pohkeenväistöt. Voi kun ne onkin vaikeita. Pohkeenväistöt on ollut mulle itselle aina vaikeita. Osaan vääntää itseäni aina jotenki vastaan eikä asiaa auta, että Rilla reagoi vähän nihkeästi pohkeeseen. Tulihan sieltä sitten lopulta muutamia ihan hyviä askeleita kun oikeen yritettiin. Kenttä oli eilen aurattu ja nyt se on taas huippu kunnossa ja yllätys yllätys kadonnut pyörivä laukka ilmestyi taas. Rilla tuntuu olevan todella herkkä reagoimaan ratsastuspohjiin ja se tuntuu heti liikkumisessa.

Rilla oli tänään tosiaan aika hieno ja Rilla saikin ihailijan Monsterin yhdesä apuliikuttajasta.
Tallilla kuultua:
al: Ai onko tuo sun tuo pikkusuokki?
H: Joo on. Tai siis ylläpidossa.
al: Tosi kivan näkönen kyllä.
H: Joo onhan se tuollanen pikkunättineiti.
al: Ai! Onko se tamma? Luulin että ruuna.
H: :o

Ruuna?!? Sehän on niin sievä ja nätti ettei mun mielestä voi edes erehtyä luulemaan sitä ruunan rupukaks. Ehkä hieman närkästyin :)



Katsokaa nyt vaikka itse. Ihan selkeä tammaleima!

Taas se on alkanut...

Karvanlähtö nimittäin. Nyt niitä karvoja on suussa ja nenässä. Kotonakin näyttää siltä että täälläkin asuisi jokin karvainen eläin. Rilla rupeaa kyllä ihan oikeaoppisesti vaihtamaan karvaa kun päivät pitenevät, mutta karvan määrästä päätellen tätä kestää luultavasti juhannukseen asti.

Kevät tekee tuloaan vaikka lämpömittari ei sitä vielä myönnä. Rilla onkin pari viimeistä päivää tuntunut taas paremmalta. Ravissa ollaan työskennelty paljon siirtymien ja temponmuutosten kanssa ja yritetty tehdä vastataivutuksia kaikissa aslellajeissa. Ravi tuntuukin hirmu hyvältä, mutta laukka on kyllä ainakin hetkellisesti hävinnyt jonnekkin. Epäilen, että kentän pohjalla on pieni osuus asiaan. Pohjan on vähän höttöinen eikä anna kunnollista pitoa ja rullaa vähän alta pois ja epäilen, että se vähän häiritsee ponia. Tehtiin tänään kuitenkin vähän vastalaukkaharjoituksia jotka meni ihan kivasti. Maneesille pitäisi kuitenkin päästä käymään jossain välissä kun saisi traikun jostain lainaan niin pääsisi ratsastelemaan kunnolla hyvällä pohjalla.

Vähän tullut pohdittua myös tulevia kisoja. 9.3 olisi Kannuksessa seurakoulukilpailut ja vähän kiinnostaisi lähteä kokeilemaan yksi luokka. Olisi pakko päästä harjoittelemaan kilpailutilanteita. Aluekilpailut taidetaan aloittaa sitten 14.4 Pietarsaaren kisoilla. Kannus pistetään nyt ensimmäisenä mietintämyssyyn ja toivotaan, että ehditään käydä vähän tutustumassa maneesiin ennen hallikauden alkua :)

Ryppyjä paratiisissa

Hups, pieni postaus tauko. Ei tässä olenkaan ollut kummoista kerrottavaa ja pieninkin kirjoitusinto on pitänyt kanavoida opparin kirjoittamiseen. Jos sitä yrittäisi vaikka valmistua joskus.

Rillahan on ollut viimeisimmän Karitan vierailun jälkeen aivan super, mutta nyt on yhteinen sävel taas jossain hukassa. Poni on ollut viime päivät niin mahdottoman malttamaton. Rilla olisi varmaan onnesta soikea kun saisi vaan rallitella ympäri kenttää. Neitiä kiukuttaa niin valtavasti kun joku tätsy selässä yrittää tehdä jotain ihmeen tempon hidastuksia. Oma kärsivällisyys on kyllä taas ollut koetuksella, mutta kummasti ne avut rupesi tänäänkin lopulta menemään läpi kun itse jaksoi vaan rauhassa. Rillan uusin villitys on siis ollut laukannoston yrittäminen kaikissa tilanteissa. Yritäppä siinä nyt sitten istua rauhassa ja käsi paikallaan kun askellajit on jotan epämääräistä ravin ja laukan välillä. Kolmikaarinen onneksi pelasti tilanteen tänäänkin. Sen avulla joutuu poni olemaan kuulolla koko ajan ja saa ratsastettua molemmat pohkeet läpi.

Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu. Saattaa olla että huomenna hehkutan taas aivan täysillä kuinka hieno ja kuuliainen poni se oikeesti onkaan :)

Motivaatiopula

Voihan motivaatiopula vieköön! Mistä tämä tällainen väsymys ja laiskuus ön iskenyt kun päivätkin pitenee jo niin kivasti. Koko viikon olen tuntenut itseni todella väsyneeksi. Väsymys ön vaikuttanut myös ratsastukseen. Ollaan Rillan kanssa tehty oikeastaan vaan kaikkea kivaa. Alkuviikosta mentiin vähän puomeja ja uskaltauduin hyppäämäänkin muutaman maahan kaverin esteen. Rilla oli taas aivan innoissaan. Yhden päivän poni sai myös juosta vain liinan päässä.

Ehkä tämä olotila tästä taas kohentuu viikonlopun aikana ja jaksaa taas vähän panostaa asioihin.

Hanna vs. Mojra

Tämän viikonlopun vietän taas Vaasassa joten, Rilla joutuu harmi kyllä lomailemaa. Rilla tuskin pistää pahakseen, mutta itsellä ottaa suuresti omantunnon päälle. Onneksi mulla on siellä tallilla pieni vararatsastaja.
Ehkä Mojra huolehtii Rillan liikutuksesta nämä kaksi päivää kun olen pois :)

Tässä olis vielä yksi video viikon takaisesta Karitasta. Kummalla ratsastajalla näyttää olevan homma paremmin hanskassa?