Viikonloppu pulkassa

Lauantai oli taas hevostäyteinen päivä. Jaanan kanssa otettiin kunnon puomisulkeiset hevosten kanssa. Emma tulee taas pitkästä aikaa hyppäämään ensi tiistaina, joten piti tehdä vähän valmistelevaa työskentelyä. Tehtävään kuului sekä ravi, että laukkapuomeja. Laukkapuomit on kuskille vielä vähän vaikeita, mutta hienosti Rilla selviytyi vaikka kuski ei osannut tuoda oikeisiin paikkoihin. On se niin ihanan innoissaan aina kun mennään puomeja tai hypätään. Kun kerran on nostettu laukka niin sen jälkeen poni ei malttaisi kävellä enää ollenkaan. Eksyin myös taas vaihteeksi yhden "jättiläisen" selkään. Kylläpä oli taas avuton olo.

Tänään olikin sitten mukava palata tutun ja turvallisen ponin selkään. Rilla oli niin mukava ja yhteistyöhaluinen tänään, että oli oikein ilo ratsastaa ihan austa loppuun. Harjoiteltiin pohkeenväistöjä käynnissä uraa pitkin ja molempiin suuntiin tuli oikein hyviä väistöjä. Vielä kun saadaan lisää tasaisuutta niin tulee tosi hyvä. Tehtiin myös paljon käynti-laukka-käynti siirtymiä. Laukat nousee todella hyvin, mutta vielä joudutaan tekemään töitä käyntiin siirtymän kanssa. Muutamia hyviä siirtymiä tuli kun kokosin laukkaa voltilla ja uralle tultassa siirsin käyntiin. On se vaan hieno poni.

Tänään oli kyllä niin hieno ilma, että tallilla olisi viihtynyt pitempäänkin. Nyt sitä jo uskookin, että kesä taitaa oikeasti olla tuloillaan.

Kohta se kesä tulee :)

Treeni pohdintaa

Kisojen jälkeen on aina hyvä miettiä ja pohtia, mitkä asiat tosiaan jo toimii ja mitä täytyy vielä harjoitella. Olen katsonut videon viime viikonlopun radasta varmaan 100 kertaa ja analysoinut sitä yhä uudestaan ja uudestaan. Rillan ravihan on luonnostaan tahdikas ja matkaavoittava. Raville pitäisi pyrkiä löytämään jokaisella ratsastuskerralla hyvä tahti. Ravin pitää olla tarpeeksi tarmokasta, mutta se ei saa olla kiireistä. Oma ongelma monesti on, että yritän välillä ottaa Rillalta jopa turhan paljon ravia pois. Tavoitteena on nyt treenissäkin löytää se sopiva tahti. Rataa katsoessa huomasi selkeästi, että laukka on tällä hetkellä Rillan heikoin askellajit. Laukka on vielä vähän voimatonta ja kaatuu sisälle kaarteissa. Kotona on nyt vain pakko tehdä enemmän laukkatyöskentelyä ja tehtävien tasoa pitää armottomasti nostaa, jotta kehitys jatkuu. Laukassa kulmien ratsastus on nyt listalla ykkösenä. Kulmat on mulle vaikeita, mutta nyt pitää lähteä oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Tänään ratsastaessa haettiin sitten aluksi pyöreyttä koko ylälinjalle matalassa muodossa. Paljon siirtymiä, jotta ponin saa kuulolle ja ravin rauhallisemmaksi. Viime päivät Rilla on tuntunut edestä todella raskaalle, mutta tänään poni oli lähes höyhenen kevyt. Ravi oli tänään hienoa kun malttoi keskittyä tahtiin. Paljon laukannostoja ja kulmien ratsastusta. Tulee huomattavasti enemmän oikeaa pohjetta vasten ja kulmat oikeassa laukassa olikin todella haastavia. Laukka ei millään meinannut pysyä kasassa eikä vasen ohja ratsastajan kädessä. Olen kuitenkin todella tyytyväinen päivän ratsastustuokioon. Seuraavia kisoja varten harjoitellaankin paljon siisrtymiä ja pohkeenväistöjä käynnissä.

Rillan kisadebyytti

Eilen käytiin pienellä retkellä NURKlla. Hienosti Rilla käyttäytyi taas uudessa paikassa vaikka paikallaan ei olisi millään malttanut seistä. Ehdittiin jonkin verran lämmitellä jo ulkokentällä ennen maneesin verkkaryhmää. Ajatuksena oli vaan saada avut läpi eli taivuttelua ja siirtymiä. Jaanalta saatiin myös lämmiytelyssä hyvä vinkkejä ja katsottiin askellajeihin hyvää tahtia. Maneesiverkka oli vain 6min joten ehdittiin vähän katsoa paikat läpi ja sitten olikin jo aika lähteä tekemään omaa suoritusta.

Radalle pystyn lähtemään ihan hyvin mielin. Raviosuus oli radan parasta antia, tasaista ja sujuvaa. Vähän Rilla huhuili radalla muita hevosia mikä vaikutti hieman kuuliaisuuteen. Harmittavat rikot tuli yhdessä käyntisiirtymässä jonka aikana Rilla päätti nostaa pään ja hirnua joten käyntiinsiirtyminen venyi vähän ja toinen rikko tuli oikeassa laukassa kun Rilla säikähti maneesin ovea ja tiputti kahden askeleen ajaksi laukan raville. Rataan kokonaisuudessaan olen tyytyväinen ja suoritus oli hyvä ensimmäiseksi radaksi. Tuomarit olivat hieman erimielisiä suorituksesta ja piste-ero tuomareiden välillä oli 10 pistettä. Tulos oli kuitenki 63,9% ja sijoitus 6/14. Tästä on todella hyvä jatkaa ja lähteä treenaamaan lisää ja tavoittelemaan seuraavaksi sitä ensimmäistä sijoitusta :)

Lauantaille aikainen herätys

Eilinen ei todellakaan ollut mun päivä ja illalla julkastut lähtölistat ei ehkä myöskään ollut ihan mieleiset. Tulee siis todella aikainen herätys.

Toivotaan, että pystyn tänään edes ratsastamaan jonkin verran Rillaa läpi. Pohjat ovat ihan tajuttoman huonossa kunnossa ja routakuoppia saa varoa joka paikassa. En ehkä ole lähdössä kisoihin hirmu luottavaisin mielin suorituksen suhteen, mutta katsotaan mitä tulee :)

Kuulumisia

Pitkään pohdin NURKn kisoihin ilmoittautumista tautiepäilyden takia, mutta päätin eilen kuitenkin lopulta muutama tunti ennen ilmoittautumisajan umpeutumista ilmoittaa meidät mukaan. Vielä on mahdollissu perua jos siltä tuntuu, mutta mielestäni tautitilanne täällä pohjanmaalla ei kuitenkaan ole hälyttävä. Hevonen ei muutenkaan ehdi yhden luokan aikana olla suuresti kontaktissa muihin hevosiin. Mukavasti näytti lopulta olevan muitakin osallistujia. Yhteensä 61 starttia ja nuorten hevosten hallimestaruudesta kilpailee 14 ratsukkoa, mikä on mielestäni ihan mukava määrä. Tarkkaillaan vielä tilannetta ja tosiaan poissuljettuahan ei vielä ole se että kisat peruttaisiin, joten odotellaan rauhassa.

Rapakelit on taas alkanut ja Rilla imuroi ahkerasti tarhan maaperää, joten päätin aloittaa taas psyllium kuurin. Poni saa syödä kuurin joka toinen viikko nyt muutaman viikon ajan ja toivotaan ettei syksyinen kipuilu toistu ja saadaan pidettyä hiekka tarhassa eikä ponin mahassa. Rillalla tuntuu muutenkin olevan kevättä rinnassa ja onpa tuosta ponista kuoriutunut pieni kiusankappale välillä. Uusin metku on tarhasta haettaessa repäistä itsensä irti ja juosta takaisin kavereiden luo. Pikkuponien tarhan yksi sähkölanka ottaa maahan ja napsuu kovaan ääneen, jota Rilla ensimmäisen kerran säkähti ja naru pääsi lipeämään käsitäni ja poni pinkoi takaisin omaan tarhaan. Nyt kuitenkin langan napsuminen on saatu korjattua pois, mutta Rillapa tykkäsi, että tämä oli mukava uusi leikki ja harrasti tätä tänään jopa kaksi kertaa kun yritin hakea sitä sisälle. Ai, että suokkien lyhyet ja paksut kaulat on niin tehty tällaiseen hommaan. Rilla piti kyllä kunnolla hauskaa mun kustannuksella, kun rämmin rapaista tarhaa edestakaisin. Ovela pieni poni.

Ratsastus ei myöskään ole ollut näillä keleillä helpoin tehtävä kun kentät muistuttavat enemmän maauimaloita kuin ratsastukenttiä, joten liikutaan siellä missä pystyy ja miten pystyy. Toivotaan vain, että pystyn ratsastamaan mahdollisimman tehokkaasti, jotta viikonloppuna ei näytetä aivan puskaratsukolta :)

Kisahoitajan paikka olisi muuten myös tarjolla viikonlopuksi kun molemman Niina ja Maria oli keksinyt parempaa tekemistä. Vapaaehtoisia? :)

Ratsastuksen vaikeus

Voi tuska! Päästiin keskiviikkona pitkästä aikaa Jaanan valvovan silmän alle ja kyllä teki hyvää. Ei tehty mitään kummempaa kun yritettiin saada vaan kaikki avut läpi.

Ympyrällä reilu taivutus sisälle ja rehellinen myötäys sisäohjalle. Vasen huomattavasti helpompi kuin oikea. Kun taivutukset saatiin läpi piti ruveta ajattelemaan sulkumaista väistöä ympyrällä. Sisäohja sisäpohje taivuttaa, ulkopohje väistää ja ulko-ohja kontrolloi. Mikä tässä on niin vaikeaa? Eihän siinä pitäisi olla mitään ongelmaa. Oikeassa kierroksessa harjoitus vielä onnistui, mutta vasemmassa kierroksessa en vaan saanut omaa kroppaa toimimaan oikein. Sisäkäsi veti ponia linkkuun ja lonkka ja hartiat ei halunnut kääntyä eri suuntiin. Tältäkö miehistä tuntuu kun ne eivät pysty tekemään montaa asiaa yhdellä kertaa? Oikean pohkeen väistäminen on ollut meille muutenkin vaikeaa, mutta suurin ongelma oli tänään kyllä satulan päällä. Kun sain itseni hetkittäin oikeinpäin, niin ponikin teki juuri mitä käskettiin. Harjoituksen tarkoituksena oli irrottaa ulkolapoja ja saada näin suurempaa liikettä. Hienoa ravia siltä kylä tulikin lopuksi, joten kaikki hikipisarat olivat vaivan arvoisia.

Eilen ajattelin sitten jatkaa samoilla harjoutuksialla. Käynnissä Rilla oli heti tosi hyvä molempiin suuntiin, mutta ravissa ei onnistunut sitten millään. Meinasi kyllä päästä itkupotkuraivari. Tilanne oli se, että joko poni kaatui täysin sisälle tai vastavuoroisesti ei väistänyt ollenkaan. Tapeltuani itseni ja vähän aikaa ponin kanssa saatiin muutama askel edes sinne päin, joten oli pakko lopettaa. Olin niin kiukkuinen itselleni koko loppu illan. Miten jotkin asiat voi vaan olla niin vaikeita? Nyt on asiaa pohdittu ja analysoitu koko eilis ilta ja viime yö, joten tänään on taas hyvä päivä kokeilla uudelleen.

Kevään odottelua ja juhlaa

Eilinen päivä oli kyllä todella masentava. Mihin se kevät hävisi?

Rilla joutui tosiaan lomailemaan perjantain ja lauantain minun ollessa Vaasassa. sunnuntaina ajelinkin jo takaisin hyvissä ajoin ja kävin vielä iltapäivällä moikkaamassa ponia. Motivaatio oli kyllä aivan nollassa ja pitkään pohdin mikä olisi ollut päivän teema, mutta mikään ei oiken tuntunut nappaavan. Olin vielä vähän väsynyt ja ajattelin, että paras vaihtoehto on pistää poni liinan päähän juoksemaan. Olen itse huomannut, että vasyneena on aivan turha yrittääkkään ratsastaa kunnolla kun kummalekkaan ei tunnu olevan hyötyä siitä ja usein mikään ei myöskään toimi.

Kenttä rupee harmillisesti olemaan taas vähän liukkaan puoleinen, joten Rilla sai juosta isolla ympyrällä. Sivuohjat laiton etujalkoijen välistä, jotta poni pyrkisi pidempään ja matalampaan muotoon. Aluksi ravasi oikein hienosti pitkällä askelella, mutta kun takapää luiskahti kerran alta pois, muuttui liike huomattavasti varovaisemmaksi. Käynnissä väistäteltiin vähän uraa pitkin. Aivan meinasi Rillalla mennä iso hernen nenään kun sivuohjien ansiosta ei päässytkää juoksemaan karkuun vaan jalat piti todellakin pistää ristiin. Muutaman hyvän pitemmän pätkän jälkeen oli hyvä kiittää ja lopettaa. Kyllä pienen ponin korvien välissä välillä raksuttaa ja varmaankin pitää minua aivan hölmönä kun kaikkea keksin sen pienen pään menoksi.

Eilen tuli myös piipahdettua heinoissa syntymäpäiväjuhlissa. Yksi elämäni tärkeimpiin hevosiin kuuluva Ilovalo täytti 4.4. 29 vuotta ja eilen vietettiin synttäreitä tuttujen kesken. Valo mummeli sai hirmuistesti herkkuja lahjaksi ja tarjolla vieraille oli porkkanakakkua ja kahvia. Valon kanssa olemmekin tunteneet toisemme jo reilu 10 vuotta ja Valoa voi varmaan suurimmaksi osaksi syyttää hurahtamistani suomenehevosiin. Mummeli on edelleenkin hienossa kunnossa vaikka liikutusta on viime aikoina hieman jouduttu rajoittamaan. Rillalle kerroinkin terveisiä, että tuollaiseen ikään on hyvä tähdätä. Toivotaan, että ensi vuonna juhlitaan vielä kolmekymppisiä. Sitten juhlitaan isosti :)


Valo 28v talvella 2012



Ei kisoihin vieläkään

Tuskalla ja vaivalla sain meidät lopulta ilmoitettua kisoihin, mutta ei tainnut mennä tuntiakaan kun tuli ilmoitus, että kisat ovat peruttu. Liiton antamien ohjeiden mukaan herppesviruksen leviämisen ehkäisemiseksi kaikki kilpailut olisi hyvä perua. Päätös on tietenkin ihan asiallinen ja hyvä, mutta pistihän se vähän harmittamaan kun näitä meidän osalta kauden avauskisoja olen odottanut niin innolla.

Näillä näkymin myös NURKlla 20.4 järjestettävät hallimestaruudetkin ovat vielä vaakalaudalla, joten katsotaan milloin lopulta saadaan kisakausi käyntiin. Toivon vain suuresti, että kilpailut eivät jää kokonaan pitämättä, vaan ne siirrettäisiin johonkin myöhäisempään ajankohtaan, koska pohjanmaan kisakalenteri ei koulukilpailuiden osalta ole muutenkaan kovin pitkä.

Odotellaan ja seurataan tilannetta ja toivotaan, että virus saataisiin kuriin mahdollisimman nopeasti ja ihmiset ymmärtävät pysyä hevosineen kotosalla ainakin toistaseksi, että saadaan tämä joukkohysteria kuriin :)

Maastoilua ralliponin kanssa

Mikä on parasta terapiaa pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen? Mikään ei ole yhtä terapeuttista kun maastolenkki pirteän ponin kanssa. Eilen pohdin jo monta kertaa kun töistä lähdin, että jaksaako sitä ollenkaan lähteä tallille kun oli niin väsynyt. Viikonloppu tulee vietettyä taas vaihteeksi Vaasassa, joten eilen oli pakko käydä liikuttamassa. Maastoon lähteminen oli helppo päätös, koska ajattelin, etten kuitenkaan pysty keskittyä kentällä mihinkään järkevään. Rillalla taitaa pukata pientä kevätkiimaa. Harvoin tuota ponia näkee irvistelevän millekkään, mutta eilen karsinanaapuri Wiljam oli kyllä todella ärsyttävä kun norkoili väliseinällä koko ajan. Kiima on jo toinen hyvä syy lähteä maastoon vaikka Rilla ei kiimojaan pahemmin ratsastaessa valittele.

Poni oli kyllä taas niin menotuulella jo heti kotipihasta lähdettäessä. Ilmakin oli mitä mainion ja tiet sulavat jo hyvää vauhtia. Teiden päällä on tietenkin edelleen pieni jääkerros, mikä rikkoutuu kun siinä kävelee, mutta Rilla oli täysin vakuuttunut siitä, että minä olin pistänyt sen kävelemään heikoille jäille. Siinä se seiso ja kyttäsi maata, pärisi ja puhalteli kun jää antoi periksi ja rasahteli. Taitaa olla itsesuojeluvaisto ainakin kohdallaan :) Kun päästiin tukevammalle pohjalla ravailtiin ja laukkailtiin koko lenkki ihan reippaasti. Laukassa riitti vauhtia lähes liikaakin ja hetken oli tunne, että olen täysin vain pelkkä matkustaja, mutta malttoihan se kuunnella lopuksi. Kyllä se vain niin on, että metsätietä laukatessa hymy nousee väkisin kasvoille ja raskaan työpäivän murheet katoavat mielestä ainakin sen ajaksi. Tallille palattiin molemmat tyytyväisinä ja Rilla onneksi hieman hikisempänä kuin minä.

Tänään oli tarkoitus ilmoittautua J-PR:n kisoihin, mutta en kerta kaikkiaan päässyt (lue: osannut) ilmoittautumaan. Milloin KIPAn käytöstä on tullut noin vaikeaa? Pitää yrittää vielä kotikoneelta jos vika olisi ollut vaan työkoneessa. Tai nöyristyä ja pyytää apua joltakulta :)

Majakka ja perävaunu maneesilla

Pitkä viikonloppu käytetty hyväksi ja käytiin nuorukaisten kanssa katsastamassa J-PR:n maneesi. Rilla meinas aivan ruveta possuilemaan lastauksessa kun tuudittauduin siihen kuinka nätisti se käveli viimeks sisälle. Eipä ole helppoa pidellä pientä kovatahtoista ponia peilijäisellä pihalla. Rilla sai jopa kerran nykäistyä itsensä irti ja teki pienen kunniakierroksen pihan ympäri jonka jälkeen tuli kyllä suoraan luokse ja antoi kiinni. Mitä tästä opimme? Jatkossa käytetään ketjunarua lastauksessa. Matka meni oikein hyvin ja tytöt matkustivat hienosti yhdessä.

Mitä pieni edellä, sitä isompi perässä

Saatiin laittaa hevoset valmiiksi karsinassa ja käytiin laittamassa vähän kouluaitoja esille järkyttämään poneja. No kouluaidat taisi olla vähäisin asia mikä järkytti. Rillan mielestä pelottavinta oli ovi pitkälläsivulla ja ikkunoista hiekkaan paistava aurinko. Ruusaa piti tietenkin myös tarkkailla missä se meni. Alku saatiin lähinnä toimia vain Ruusan henkisenä tukena. Aluksi tuntui etten saanut mitään apuja läpi kun Rilla juoksi vain alta pois, mutta malttoihan se ruveta lopulta kuuntelemaan. Toisaalta oli hyvä nähdä Rillasta myös tämä puoli kun viimeksi poni oli niin rauhallinene ja simppeli. Jaanan kanssa todettiin, että parempi on kun lähdetään kisoihin sitten ihan omilla kyydeillä niin ehkä hevoset pystyy perillä keskittymään muuhunkin kuin toisiinsa.

Tänään onkin sitten hyvä tehdä palauttava päivä eilisen jännittämisen jälkeen :)