Valmennusta ja puunausta

Torstaina päästiin taas pitkästä aikaa valmennukseen ja ratsastaja rääkkiin. On se hyvä välillä käydä saamassa palautetta mitä kaikkea sitä onkaan tehnyt viime ajat väärin. Annan tunnilla käytiin viimeksi ihan alkukesästä ja silloin taisin mainita että Anna ei ehkä ole ihan sopivin valmentaja meille, mutta taas löysin itseni kirjoittamassa nimeä ilmoittautumislistalle. Aivan liian kauan oli taas tullut ratsasteltua yksin, joten oli pakko päästä valvovan silmän alle. Ratsastettiin kahden ratsukon ryhmässä ja meidän tunnille mukaan tullut poni oli Kokkolasta ja Rilla olisi niin mielelään halunnut tehdä tuttavuutta ja vetikin maneesissa pienet herneet nenään uusista tulokkaista. Vauhtia olisi taas aluksi aivan liikaa ja sitä haluttiin lähteä ottamaan pois. Aloitimme ympyrällä ratsastuksella ja yritin vain saada Rillan menemään pientä mummoravia. Helpommin sanottu kuin tehty. Vielä vaikeampaa oli saada myödättyä hidastukseen ja saada poni vielä siinäkin pysymään hitaassa ravissa. Ongelma on lähinnä siinä että kun myötään niin Rilla tulkitsee sen lupana lähteä taas painamaan. Tämän kanssa pitäisi päivittäin olla niin tarkka että saan sen tosiaan ratsastettua tarpeeksi hitaaseen tempoon. Itse välillä (tai ei niin välilläkään vaan yleensä aina) huijaan itseäni ja luulen että tempo on tarpeeksi hidas. Kovan yrittämisen jälkeen sain temmon tarpeeksi hitaaksi ympyrällä ja pääsin ajoittain jopa myötäämään todella hyvin. 

Kun tempo saatiin hyväksi lisättiin ympyrän avoimelle sivulle pohkeenväistö. Väistö ympyrällä oli huomattavasti helpompi oikeassa kierroksessa kuin vasemmassa. Vasemmassa en saanut pidätteitä läpi oikealta jolloin Rilla juoksi väistön läpi lapa edellä. Saatiin kuitenkin ainakin yksi hyvä väistö myös siihen suuntaan. Laukannostot Rilla tekee todella hyvin, mutta saisin ratsastaa laukkaa hieman aktiivisemmaksi. Todella vaikeaa ensin hidastaa ravia ja sitten laukkaa pitäisi taas saada ratsastettua enemmän eteen ja saada taas siirtymän jälkeen ravi kunnolla kiinni. Kyllä tuli hiki! ravi-laukka.ravi siirtymien kanssa on siis vielä paljon tekemistä. Lopuksi vielä pitkillä sivuilla pohkeenväistöjä ja avoja. Tässä kohtaa Rilla taisi olla jo vähän väsynyt joten halusi lähinnä vaan juosta apujen läpi. Avot olivat jopa helpompia kun väistöt taas meni pelkäksi juoksemiseksi. Paljon on siis harjoiteltavaa vielä monen asian kanssa. Koskaan ei saisi uskotella itselle että nyt menee hyvin. Molemmilla oli hiki tunnin jälkeen ja Rilla pääsikin kunnon pesulle koska klippaus on lauantaina. Neiti taisi ihan nauttia kylvystä. Lopuksi vielä kahden loimen alle kuivattelemaan ettei tule kylmä :)

Eilen käytiin sitten tekemässä vain palauttava maastokävely. Käytiin ihan kaksisteen tekemässä pieni lenkki ja Rilla käyttäytyi tapansa mukaan todella hienosti vaikka oli aivan uusia maisemia. Tänään sitten päästään karvoista eroon. Eiköhän luvassa ole myös kuvamateriaalia uudesta lookista.

Räjähdysvaara

Eilen sain kyllä aivan uuden kokemuksen Rillan selässä. Jo maneesiin mentäessä poni oli aivan täpinöissä eikä malttanut millään kävellä rauhassa saatika seistä paikoillaan. sunnuntain vapaapäivä oli selvästi tehnyt tehtävänsä ja energiaa oli yllin kyllin. Ehdin jo ajatella, että ratsastamisesta ei tule tänään mitään. Rilla oli kuitenkin ihmeen taipuisa ylimääräisestä innosta huolimatta. Aloittelin vain keventäen ympyrällä ja yritin saada puolipidätteitä läpi. Ravissa Rilla haluaa eteenkin juosta vähän alta pois, eikä millään malttaisi kuunnella. Koska ravi ei aivan sujunut päätin kuluttaa suurimmat energiat pois laukalla. Laukassa tuntui kun olisin istunut normaalia korkeammalla. Rilla liikkui todella ryhdikkäänä ja todella kevyenä. Mahtavan tuntuinen!Vähän oli pientä pälli energiaa mukana muutamien säpsyilyjen kanssa, mutta muuten meno oli todella hyvän tuntuista. Laukkaa pystyi säätelemään ja tuntui että siinä oli aivan räjähtävää voimaa. Tuttu tunne aikaiemmin selässä on ollut ralliponi fiilis: kovaa ja matalana, Nyt kuitenkin ratsastettavus säilyi vaikka energiaa oli valtavasti. Neiti olisi varmaan jatkanut ympyrällä laukkaamista ihan loputtomiin, mutta otettiin pieni käyntitauko väliin. Hiki nousee niin helposti pintaan tuon karvan kanssa.

Käynnin jälkeen ajattelin että kokeillaan nyt niitä avoja taas jos niihin saataisiin enemmän ristiaskelta. Käynnissä jo muutaman toiston jälkeen todella hyviä avoja liikkuen rehellisesti kolmella uralla. Ravissa myös muutama ensimmäinen yritys meni juoksuksi, mutta muutaman kunnon pidätteen jälkeen viitsi lähteä myös enemmän sivulle kuin vain juosta kovaa johonkin suuntaan. Avot ovat helpompia meille molemmille vasemmassa kierroksessa jossa saan itseni huomattavasti parempaan asentoon. Tuntui että Rilla koki jonkinlaisen ahaa-elämyksen mihin jalat pitää asettaa. Näin hyviä avoja ei tähän menessä olla tehtykkään. Kokska ravissa sujui niin hyvin kokeiltiin myös laukassa. Muutamia hyvia askelia tulee aina välillä, mutta voima ei ihan vielä riitä pidempään väistöön. Olin kyllä todella tyytyväinen taas Rillan tekemiseen. Selkään noustessa tuntui melkeen siltä, että katsotaan jos kyydissä edes pysyy koko ratsastuksen ajan, mutta kerrankin energia kanavoitui oikein ja ponista lähti irti aivan uusia asioita :)

Torstaina olisikin sitten vuorossa Anna von Wendtin valmennus. Mukava nähdä mitä Annalla on taas meistä sanottavaa kun on nähnyt meidät viimeksi alku kesästä.

Ratsastusmotivaatio huipussaan

Taas on ollut kausi, että pitää muistaa pitää myös vapaapäiviä. Intoon saattaa vaikuttaa myös uusi paikka ja se , että tallille on mukava lähteä kun tietää ettei matkaan mene koko päivää. Paljon ollaan työskennelty kentällä varsinkin väistöjen ja puolipidätteiden kanssa. rilla on selkeästi saanut enemmän voimaa laukkaan ja jaksaa jo lyhentää ja koota askelta vähän enemmän ja kauemmin. Olen ottanut nyt asiakseni ratsastaa ja työstää laukkaa enemmän kun saimme kisakauden aikana niin paljon kommentteja voimattomasta laukasta. Koen että minulle itselle ravin työstäminen on helpompaa joten pitää vaan yrittää uskaltautua pois omalta mukavuusalueelta. Väistöjä pitää myös ruveta tekemään yhä enemmän jota ne ei tuntuisi niin vaikeita. Käynnissä niin pohkeenväistöt kun myös avot onnistuu hyvin mutta ravissa Rillalla on vielä hieman vaikeuksia hahmottaa minne kaikki jalat oikein pitää laittaa. Ollaan myös hieman käyty tutkimassa maastoja ja raviradallakin ollan käyty muutaman kerran päästelemässä vähän höyrtjä. Ravirata taitaakin olla Rillan lempipaikka kun siellä saa mennä vähän lujempaa eikä kuunnella mitään tylsiä puolipidätteitä.Maastoilu saadaan luultavasti ainakin tämän viikon osalta unohtaa koska emme ole ehtineet saada nastatossuja alle vielä. Eiköhän kengittäjä ehdi käymään loppuviikosta tai viimeistään ensi viikon alussa. Klippauspäätös on myös tehty ja Rilla pääsee karvoistaan luultavasti lauantaina. Eli meillä on tiedossa myös pesupäivä tällä viikolla.

Rilla on ehtinyt jo sopeutua hyvin uuteen talliin tämän parin viikon aikana. Vähän vielä jännittää karsinassa jos viereisessä vesikarsinassa touhutaan jotain kun siihen ei kunnolla nää kuka siellä liikkuu. Rillan mielestä tallipihalla tapahtuu kamalasti kaikkea ja moni liikkuu yhtenään. Kentällä on välillä vaikea saada poni keskittymään kunnolla kun olisi niin paljon katseltavaa. Maneesissa ratsastus on tuntunut jopa helpommalta kun seinät estää suurimmat häiriöt. Yksi asia mikä tuli todettua viime viikolla oli, että shettisten kanssa on aivan turha yrittää ratsastaa samaa aikaa. Rilla yritti vain juosta korvat hörössä ponin perässä ja ihmetteli että mikä tuo tuommonen on. Keskittymisestä ei ollut tietoakaan ja välillä ohjaus lakkasi toimimasta kokonaan. Paljon on vielä totutelemista uuteen paikkaan, mutta Rillan käytös ei ole enää niin hysteeristä ja kaikkea mikä liikkuu tai kolisee ei tarvitse pelätä. Rilla vaikutta todella sosiaaliselta tällä hetkellä ja olisi kokoajan rapsutuskaveria vailla. Ruusa taisi ennen hoitaa tuon puolen, mutta nyt nakki on napsahtanut minun kontolleni. Ponin harjaamiseen menee todee paljon aikaa kun pitäisi ehtiä seurustella ja rapsutella koko ajan. Neiti meinaa aivan vetää vesimelonit nenään jos ajattelee vaan harjaavansa nopeasti. Sinäänsä vähän harmittaa tuo tarhakaverin puuttuminen, mutta pysyypähän ainakin loimet ehjänä tänä talvena.

Omaan silmään näyttäisi myös vähän siltä että kesämaha olisi vähän pienentynyt. Heinä määriä on yritetty rajoittaa ja liikutus on ollut riittävää ja säännöllistä. Kyllä se näyttäisi siltä että Rilla saadaan laihdutettua normaliin mitoihin ensi kevääksi. Vähän tuo laihutuskuuri kuitenkin mietityttää kun neiti näyttää siltä että sillä on nälkä koko ajan. Tarhassa se koluaa jokaisen pienenkin syötävän korren maasta. Olisi luultavasti hyvä antaa taas muutaman viikon psylium kuuri täksi syksyksi. Syksy on ollut mukavan kuiva ainakin tähän mennessä, mutta kyllähän sitä hiekkaa kulkeuttuu heinän mukana vaikka maa olisikin kuiva. Mielummin ottaa pikkaisen varman päälle kun olisi soittamassa eläinlääkärille ähkyn takia.

Karvat vai karvoitta?

Syksy tuo mukanaan myös taas klippaus pohdinnan. Olen tässä pari päivää vakavissani miettinyt Rillan klippaamista koska karva on kasvanut jo nyt todella paksuksi. Lauantaina kävin kentällä nopeasti ratsastamaassa vain puolituntia eteen alas venyttelyä ja poni oli aivan märkä. Rilla siis hikoilee jo nyt kovasti vaikka emme tee edes kovasti töitä. Nyt kun talvella käytössä on myös maneesi, eli talvi ratsastetaan varmasti ihan täysillä niin hikoilua on luvassa. Muistan myös kuinka Rilla kutisi viime talvena pitkän karvansa ja hikoilun ansiosta. Rillalle on myös huomattavasti raskaampaa tehdä töitä pakusn karvan kanssa.

Koskaan aikaisemmin minulla ei ole ollut klipattua hevosta joten olen yrittänyt lukea mitä kaikkea pitää muistaa ottaa huomioon. Tieto lisää kuitenkin tuskaa ja miettimistä on nyt todella paljon. Jos klipataan niin millainen malli valita? Ratsastaessa Rilla hikoilee ihan ympäriinsä. Kaulalta tietenkin eniten mutta myös kyljet ja lautaset ovat märkänä. Kokoklippaus olisi ulkonäöllisesti kaikista siistein. Klippauksessa jätettäisiin vain pää, jalat ja satulan alus klippaamatta. Kokoklippaus vaatisi kuitenkin huolellista loimittamista. Toinen vaihtoehto olisi loimiklippaus, jossa klippaamatta jätetään pään ja jalkoijen lisäksi myös koko selkä. Ponilla olisi siis myös jonkin verran omaa karvaa mikä lämmittää, mutta loimet tulisivat kuitenkin kehiin. Kaikista eniten mietityttää mahan alusen klippaus. Lämmittääkö mahaläppä tarpeeksi loimessa? Miltä näyttäisi jos klippausmalliin jätetään karvat mahan alle? Ja kumpi lopulta on parempi vaihtoehto: ei karvoja mahan alla vai märät karvat mahan alla?

Toinen ongelma on sitten ovatko meidän nykyiset loimet riittäviä? Sisäloimi tulee luonnollisesti lisäksi mutta onko meidän toppaloimessa tarpeeksi hyvä kaulakappale joka pitää tarpeeksi lämpöä. Hevonenhan luovuttaa paljon lämmöstään kaulan kautta. Pitäisikö myös ostaa jokin välikausi toppaloimi? ettei tarvitsisi hypätä suoraan fleecevuorellisesta sadeloimesta paksuun toppaloimeen.

Kamalasti askarruttavia asioita ja vaikea tehdä päätöstä. Sekä karvoissa että karvattomuudessa on omat hyvät ja huonot puolensa ja nyt pitäisi vain osata päättää kumpi on meille se parempi vaihtoehto. Päätöksiä pitäisi kuitenkin nyt tehdä koska aika olisi nyt hyvä ja en viitsisi odottaa klippausta kovemmille pakkasille jolloin muutos olisi todella huima. Taidan kysellä vielä mielipiteitä ja pohtia asiaa vielä pari päivää. Katostaan mihin lopputulokseen lopulta päädyn :)

Uudet tuulet

Syksy tekee tuloaan kovaa vauhtia vaikka lämpimät ilmat jatkuivatkin mukavan kauan. Kesällä ajattelin jo, että ensi talven haluaisin kyllä ratsastaa maneesissa, jotta pääsisi treenaamaan koko talven täysipainoisesti. Laitoin karsinahakemuksen jo jokin aika sitten kaupunkiin ja karsina irtosi ihmeen helposti nyt syksyllä. Öjassa olemme viihtyneet todella hyvin! Hoito on ollut aivan mahtavaa ja Rilla on viihtynyt kavereiden kanssa, mutta itselle tallimatka on vähän turhan pitkä ja maneesittomalla tallilla syksyn loska ja talven liukkaudet ovat aina haaste. Muutto tapahtuikin nyt sitten lokakuun alussa ja Rillasta tuli kaupunkilainen. Oma tallimatka lyheni reilut 20 kilometriä. Talli on minulle itselleni tuttu koska siellä olen lähes koko hevoselämäni viettänyt ja molemmat aikaisemmat hevoseni ovat täällä asuneet. Rillalle muutos on varmaankin suurempi kuin minulle ja ponilla on paljon mihin pitää sopeutua. Yksi suuri miinus on kyllä se, että kaikki hevoset tarhaavat yksin eli Rilla ei nyt saanut uutta tarhakaveria. Naapurin vanha ruuna on kuitenkin ottanut kaverin paikan ja Rilla huhuileekin perään jos joutuu yksin sisälle tai ruuna viedän aikaisemmin sisälle. 

Ratsastusmahdollisuudet ovat myös huomattavasti paremmat kuin Öjassa. Käytössä on kaksi kenttää ja pitkä maneesi. Maastot ovat myös aivan omaa luokkaansa ja raviratakin löytyy ihan vierestä. Tuskin maltan odottaa että saan viikonlopulle kaverin niin voidaan lähteä katsomaan miltä hiekkakuopat ja hirvimajantie näyttää nykyään :) Kentällä ehtiin jo pyörähtää ja pohja tuntui sopivan Rillalle huomattavasti paremmin kuin Öjan kivituhkapohja. Laukka pyöri hyvin vaikka uusi paikka vähän jännittikin.

Pikkuponi ja valtava kesämaha

Nyt katsotaan jos pääsisimme mukaan viikottaisille valmennustunneille jos valmentaja ottaisi vielä lisää ratsukoita ja meidän kaikkien kolmen kemiat kohtaisivat :) Kesämaha -projekti on nyt lähtenyt virallisesti käyntiin ja tuo valtava maha olisi tarkoitus saada ainakin ensi kevääksi pois. Toivottavasti tavoitteeseen päästäisiin jo jouluun mennessä :)