2013

Tähän vuoteen on mahtunut paljon kaikkea. Vuoden aikana ollaan kohdattu monia ongelmia, mutta päälimmäisenä meleen tulee kuitenkin meidän yhteinen huima kehitys. Alkuvuodesta takuttiin ihan perusasioiden kanssa. Kuinka en saanut tehtyä edes hyviä siirtymiä ravista käyntiin vaan Rilla vaan juoksi eikä olisi halunnut hidastaa ollenkaan. Vuoden alussa käytiin niin Jaanan kun Karitan tunneilla aina mahdollisuuksien mukaan. Itselle piti ruveta takomaan päähän, että treenin vaikeustasoa pitää ruveta nostamaan koska Rilla ei ollut enää mikään vauva. Vauskeustason nostaminen ja laadun vaatiminen on minulle itselle ollut ehkä vaikein asia. Itse tykkäisin pysyä mukavuusalueella, mikä ei taas johda kehitykseen. Aloittelimme vähän harjoittelemaan väistöjä joista aluksi tuntui ettei niistä tule mitään ja Rilla ei vain tajunnut missä kaikki jalat meni.

 

 

Edessämme oli myös ensimmäinen kisakautemme jota odotin hyvin innolla. Maaliskuussa kävimme ensimmäisissä rataharjoituksissa jotka menivät odotettua paremmin ja saimme hieman varmuutta kohti ensimmäisiä oikeita kisoja. Maneesilla tuli käytyä myös muutaman kerran tutustumassa ja aina Rilla käyttäytyi hienosti. Hevosten herpesvirus meinasi varjostaa kisakauden alkua, mutta pääsimme starttaamaan ensimmäisissä aluekisoissa 20.4 ja suoraan Nuortenhevosten hallimestaruuksissa. Rilla teki manion kisadebyytin tuloksella 63,9%. En olisi ikinä uskaltanut edes toivoa noin hienoja prosentteja ensimmäisestä hallistartista. Treeni jatkui kohti seuraavia kisoja ja selkeää kehitystä tapahtui kotona. Asoita rupesi loksahtamaan kohdalleen ja treenit sujui mainiosti. Uramme seuraava startti oli Kauhavalla ja niistä kilpailuista päällimmäisenä jäi mieleen rutiinin puute. Kisat menivät jännittämiseksi molemmilla ja prosentit olivat sen mukaiset. 57,5% ei ollut mikään täystyrmäys, mutta iso notkahdus edelliseen tulokseen. Rutiinia oli pakko saada lisää joten kaikki kilpailut olisivat vain plussaa. Käytiin jopa valmennuksissa toisella tallilla, että totuttaisiin uusiin paikkoihin. Touko- Keskuun vaihteessa oli fiilis mitä parhain. Itse valmistuin vihdoin tradenomiksi ja kaikki tuntui toimivan myös Rillan kanssa ja seuraavat kisat lähestyivät. Haapavedellä kesäkuun alussa kävimme nappaamassa ensimmäisen sijoituksen. Hieno toinen sija ja tulos 65,4%. Kyllä kuskia hymyillytti.

 

 

Laidunkausi alkoi ja jotain ihmeellistä tapahtui. Rillan ratsastettavuus hävisi kokonaan ja täyttä syytä tälle ei ainakaan löytynyt ainoastaan suusta. Kesämaha vaivasi iikkumista ja askellajit olivat välillä aivan hukassa. Itse olin aivan maassa tästä romahduksesta ja yritin vain saada sitä hyvää fiilistä takaisin. Kesän päätavoite piekkarimestaruudetkin meni sivusuun kavereiden häiden takia, mutta tuolla ratsastettavuudella sinne olisi luultavasti ollut turha lähteäkkin. Kesällä käytin kuitenkin Myrkyssä suokkien valmennusviikonlopussa ja saatiin ihan mukavaa palautetta sieltä. Epätasaiset kilpailusuoritukset jatkuivat loppukauden tuloksien ollessa vähän 60 %:n molemmin puolin. Viimeisissä kisoissa starttasimme ensimmäistä kertaa kaksi ratsaa päivässä. Toisen radan ollessa kauden pohjanoteeraus 55,7% ja toisesta kauden toinen sijoitus tuloksella 65%. Aluemestaruudet jäi väliin koska pitkä ajomatka Kauhajoelle ei innostanut näiden epätasaisten suoritusten jälkeen.

Kisakauden loputtua oli aika ottaa vähän rennommin. Elämään tuli pieniä muutoksia uuden työpaikan ja tallin vaihdon myötä. Muutto isommalle maneesitallille takasi paremmat treenimahdollisuudet vuoden ympäri. tutustuimme uuteen valmentajaan uudella tallilla ja olemmekin päässeet nyt koko loppuvuoden tunneille säännöllisesti viikottain. mikä on näkynyt kehityksessä. Jos alkuvuodesta pohkeenväistöt tuottivat ongelmia, tänä päivänä Rilla esittää hienoja väistöjä ja pystyy myös suorittamaan niin avot ja sulut ihan oikeaoppisesti. Ratsastettavuus on parempi kuin kesällä. mutta minusta tuntuu etten ole saanut Rillaa ihan palautumaan entiseen ennen kesän ongelmia. Talven aikana jatketaan kovasti treenaamista ja lähdetään kohti seuraavaa kautta. Tämä vuosi oli Rillan viimeinen nuorissa hevosissa, joten ensi kisakaudesta tulee vieläkin haasteellisempi.

Kaikenkaikkiaan kuluneeseen vuoteen voi olla ihan tyytyväinen vaikka joukkoon mahtuu pienempiä ja isompia alamäkiä. Olemme kuitenkin kehittyneet Rillan kanssa molemmat aivan valtavasti vuoden aikana ja tulevaisuus näyttää vieläkin valoisammalta.

Ilo on työskennellä näin hienone hevosen kanssa :)

Lomilta arkeen

Pyhät on lusittu ja taas on aika palata arkeen. Viime viikko meni todella nopeasti joulunvieton merkeissä ja onneksi jäi vähän aikaa ratsastellakkin kun oli koko viikko vapaata. Aattomaastoon ei ehditty lähteä kun aaton aikataulu oli niin tiukka mutta muuten koko viikon Rilla on kyllä saanut liikkua. Ollaan menty puomeja, irtohypätty ja käyty myös Jennin tunnilla. Maastoilua oli suunnitelmissa, mutta nämä kurjat ilmat on pitänyt meitä lähinnä seinien sisällä. Viime torstaina pidettiin tallilla irtohypytysilta ja Rilla pääsi myös mukaan loikkimaan. Neiti pomppi kuin vanha tekijä vaikka viime kerrasta on ehtinyt vierähtää jo rutkasti aikaa. Ei lähdetty nostelemaan esteitä mitenkään tolkuttoman suuriksi vaan viimeinen okseri taisi lopulta olla n. 90 cm.

Perjantaina Jenni tuli taas piipahtamaan ja katsottiin taas sitä ravin tahtia. Kyllä se onkin vaikeeta löytää kultainen keskitie aktiivisen ja juoksevan ravin väliltä. Rilla pikkuisen luonnostaan juoksee vähän alta pois eikä tahti ole rauhallista. Tästä saatiin muuten viime kisakaudella myös vähän huomautuksia tuomareilta. Sitten tehtiin taas pitkilläsivuilla avoja jotka viimeksi meni aivan pipariksi. Tällä kertaa onnistuttiin vähän paremmin ja saatiin hyviä pätkiä myös väliin, mutta Rilla kovettuu näissä avoissa jostain syystä ihan valtavasti. syys saattaa myös olla minun kädessä, joka tulee liian passiiviseksi taivutuksessa. Laukassa tehtiin siirtymiä lävistäjällä, jotta Rilla saataisiin paremmin odottamaan laukassa lävistäjiä ratsastaessa. Tämä oli todella hyvä harjoitus ihan kouluratoja ajatellen. Kulmasta tultiin lävistäjälle, I:ssä raviin, ravi nopeasti kiinni ennen seuraavaa kulmaa ja uuden laukan nosto. Jo muutaman siirtymän jälkeen Rilla jäi paremmin alle odottamaan ja pystyimme ratsastamaan koko lävistäjän hyvässä tahdissa kulmaan asti jossa siirtyminen hallittuun raviin. Jenni oli ihan tyytyväinen meihin tunnin loputtua, mutta muistutti minua siitä etten sisi olla niin perfektionisti. Minulla on tapana ärsyyntyä jos tehtävä ei mene heti ihan alusta loppuun asti putkeen tai ei tunnu kokoaikaa hyvältä. Pitäisi oppia olemaan tyytyväinen niihin pieniinkin hyviin hetkiin. Avot olivat hyvä esimerkki tästä. Alku oli monesti hyvä , mutta lopussa Rilla painaa kiinni ulko-ohjaan ja minusta tuntuu, että kaikki on menetetty vaikka alussa tuli todella hyviä ja laadukkaita askelia.

Jatkossa treeniin siis lisää rentoutta niin hevoselle kuin ratsastajalle :)

Alamäkeä

Voihan masennus! Menihän tässä pitkän aikaa jo aivan liian hyvin niin eihän korkeasuhdanne voi jatkua loputtomiin. Pari viimeistä viikkoa on ollut enemmän ja vähemmän tuskaisia. Tuntuu ettei mistään tule mitään. Jenni on yleensä saanut aina tunneilla nollatua tilanteemme, mutta viime lauantaina Rilla esitti kyllä oikein parastaan myös Jennille. Lavat karkailee sinne ja tänne, eikä oikealta mene yksikään pidäte läpi. Lauantaina oli tarkoitus tehdä ihan suht helppo tehtävä. Uran sisäpuolella käynnissä loivaa avoa josta lauakanosto ja avotaivutus säilyy koko ajan. Ei taidettu saada yhtäkään oikeasti onnistunutta nostoa aikaiseksi.Koska avot ei onnistunut työstettiin ponia vähän ympyrällä ja yritettiin saada ulkolapa kuriin. Varsinkin kun käännän voltin oikealle, kaula taipuu kyllä, mutta poni juoksee ulkolapa edellä ja voltti valuu ulos (Tämä ongelmahan tuli myös huomattua viime estetunnilla). Kuskin pitäisi pystyä tekemään nopeita korjauksia ulko-ohjalla, eikä jäädä vain vetamaan ja odottamaan jos jotain tapahtuu. Vähän saatiin jo Rillaa pehmeämmäksi loppu tunnista, mutta ei kyllä jäänyt niin hyvä mieli tunnista kuin yleensä.

Nyt olenkin sitten taas pohtinut pääni puhki mistä ongelmat johtuvat. Onko Rilla jumissa jostain kovemman jakson jälkeen ja sen takia protestoi? Enkö vain itse osaa istua ja kantaa itseäni selässä oikein? Aiheuttaako kuitenkin hieman epäsopiva satula nämä ongelmat?

Lihas väsymykseen ja jumeihin ei auta muu kuin lepo ja kevyempi jumppa, joten sitä pitää nyt yrittää ottaa ohjelmaan enemmän mukaan. Uusia satuloita sovitetaan koko ajan sitä mukaan kun saadaan vaan sopivia vaihtoehtoja käsiimme. Omaan istuntaan pitää kiinnittää nyt erityisen paljon huomiota. Olen viime vuoden aikana ratsastanut aivan liian paljon yksin ilman peilejä, etten ole edes huomannut kuinka vino itse olen. Voi kuinka vaikea oma istuntaa onkaan korjat vaikka kuinka tietää omat virheensä. Miten se voikaan tuntua niin väärältä istua oikein. Suurin ongelmani on vasen käsi jota en osaa millään kantaa vaan se valuu aina alemmaksi kuin oikea. Syy käden valahtamiselle taitaa kuitenkin olla ihan kyljissä asti josta kesällä Anna Kärkkäinen minua huomautti. Olen vinossa koko yläkropasta ja vasen kylki painuu kasaan jolloin myös käsi valahtaa alas. Vaikea sanoa syytä ja voihan se olla mahdollista, että ongelmat ovat kaiken tämän yhteis tulos.

Sununtaina yritettiin vähän omin avuin tehdä samaa tehtävää, mutta eihän siitä edelleenkään tullut mitään. Joko Rilla heitti takaosan aina nostossa sisälle tai nosti väärän tai ristilaukan. Voi sitä turhautumisen määrää. Maanantaina sitten nollattiin tilanne ja kävin maneesissa ratsastelemassa ilman satulaa. Rilla oli todella tyytyväisen oloinen kun ei tarvinnut pahemmin mitään vääntää. Tuntui kuitenkin niin hyvältä etää ajattelin kokeilla muutamaa noston avoväistötä ja saatiinkin tehtyä muutama ihan ok. Johtuiko onnistumiset sitten siitä, että oltiin ilman satulaa vai vähän rennommasta tunnelmasta, sitä ei tiedä. Tänään vaihetaan taas lajia ja käydään vähän hyppimässä niin ehkä molempien mieli vähän kohenee.

Hyppyjä ja satulaongelma

Viime viikko onkin ollut vähän rauhallisempi joten siksikään ei ole olut paljon kerrottavaa. Viime viikolla meiltä jäi tunti väliin ja Rilla on saanut viettää vähän rauhallisemman viikon. Tiistaina kävimme kuitenkin jälleen estetunnilla johon meidän olisi jatkossakin tarkoitus osallistua aina jokatoinen viikko. Saatiin hyvä kahden hengen rimakammoisten suokkiratsastajien ryhmä kokoon. Tälläkin kerta aloitettiin todella hyvistä puomitehtävistä. Pitkänsivun alkuun voltti jossa oli volttiuralla kolme puomia, suoristus suoralle uralle jossa ravipupmit ja taas loppuun puomit volttiuralla. Ravissa sujui ihan hyvin ja Rilla saikin hyvin venyttää ravia suoralla olevien puomien yli. Sama tehtävä tehtiin myös laukassa mikä oli huomattavasti vaikeampaa. Volttien teko tasaisella tuntuu monesti helpolta, eikä pientä ulos valumista huomaa niin helposti. Voltilla jossa on puomeja huomaa valumisen välittömästi, koska askeleet eivät enää sovikkaan väleihin. Jenninkin kanssa olemme paljon puhuneet siitä kuinka minun pitää muistaa käyttää kännettäessä enemmän ulkoapuja ja nyt ongelma todellakin tuli hyvin esille. Rilla juoksi ulkoapujen läpi enkä meinannut millään saada vasenta pohjetta kiinni. Saatiin vissiin viimeinen voltti sitten edes voltin näköiseksi niin saatiin pitää lepotauko. Molemmat sekä minä että hevonen oli aivan hikisiä jo pelkkien puomien jälkeen. Seuraavaksi saatiinkin mennä pientä rataa. Aluksi ihan vaan puomeilla. Katsottiin tasaista tempoa, teitä ja oikeita laukkoja. Seuraavaksi laitettiinki esteet jo mini tasolle eli 30-40 cm ja sama rata uudelleen. Rilla tuli kyllä niin nätisti joka esteelle ja vaihtoi jopa laukkoja ihan iste laskeutuessa. Tempo pysyi hyvänä ja sain ratsastettua hyviä teitä. Kun ensimmäinen rata meni niin hyvin niin uskaltauduttiin nostamaan esteitä vielä vähän ja lopullinen rata taisi olla n.60 cm. Vähän lähti vauhti kiihtymään kun esteet nousi, mutta kuitenkin ihan kivaa ja siistiä menoa. Itsellä vähän jopa itseluottamus kasvoi ja homma ei tuntunut niin toivottomalta. Rilla tuntui ainakin tyytyväiseltä itseensä. Ehkä säännöllinen hyppääminen tekee ihan hyvää ja ehkä vielä joskus sitä uskaltautuu hyppäämään jonkin vähän isommankin radan.

Hypätessä tuli kuitenkin taas huomattua kuinka meidän satula valuu eteenpäin ja painaa lavoille. Nyt täytyy ehkä kuitenkin vain myöntää itselleen ettei tuo satula oikein sovi Rillalle enää. Poni tekee töitä ihan mielellään, mutta satula tulee selkeästi liian eteen ja saattaa myös olla osa syy siihen että niiden volttien tekemiset on niin vaikeita. Rillahan myös pikkuisen protestoi satuloidessa mitä se ei aikaisemmin ole tehnyt. Reaktiot eivät kuitenkaan ole mitään selkeitä, mutta uskoisin että Rillalla on luultavasti myös aika korkea kipukynnys eikä valittele turhasta. Ongelmahan on se, että mistä löytää sopiva, kohtuuhintainen satula ja nykyistestäkin pitäisi päästä vielä eroon. Tarkoituksena oli aluksi ostaa estesatula hyppy ja maastoilukäyttöön, mutta sopivan koulusatulan hankinta taitaa nyt kuitenkin mennä edelle. Satulan etsiminen on ehkä vaikeinta ja äryttävintä puhaa tässä harrastuksessa.