Huoltopäivä part. 2

Nyt tulee vähän myöhään kertomus meidän viimeisimmästä huoltopäivästä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mellä kävi viime perjantaina elänlääkäri tekemässä uusinta kirohoidon ja Rilla raspattiin samalla. Viimeksi en tosiaan töistä ehtinyt ajoissa hoitoa seuraamaan joten näin vain viimeistelyt ja tällä kertaa ajattelin että on pakko ehtiä katsomaan koko hoito. Hoito aloitettiin niskasta käyden koko rangan läpi päättyen ihan häntään asti. Tainion mielestä kaulan liikkuvuus oli nyt symmetrisempi molempiin suuntiin kun viimeksi se oli jäykempi oikealle taivutettaessa. Niskan ja kaulan alueen nikamat olivat edelleen ihan kunnossa ja hoidossa keskityttiin lähinnä lannerangan ongelmiin. Viimeksihän siellä oli neljä nikamaa jotka eivät liikkuneet käytännössä ollenkaan. Nyt sieltä oli enää kaksi lukkoa jotka nekin saatiin jo hieman liikkumaan. Rilla seisoi tyytyväisenä hiljaa koko hoidon ajan ja Rillan selkeä suosikki oli lopun hännässä roikkuminen ja venyttäminen. Kolmatta hoitokertaa ei sovittu koska akuuttia tarvetta sille ei enää ollut. Katsotaan miten selkä pysyy kunnossa jatkossa ja jos tarvetta niin otetaan myöhemmin uudelleen. Tainio suositteli kuitenkin nyt toisen hoidon perään vielä perinteisen hieronnan niin saa lihaksetkin pehmeiksi kun jumit on nyt auki.

Rilla raspattiin myös samalla kun neiti on taas viime aikoina tuntunut omituiselta ja vetänyt herneitä nenään vasemmalle käännettäessä. Viimeisestä raspauksesta on aikaa se 9 kukautta ja piikkejähän siellä taas oli. Oikeassa poskessa suupielen lähellä oli nirhauma mikä varmaan selittää kääntämis ongelmat. Vasemalle käännettäessä oikeanpuolen kuolainrengas painautuu poskeen mikä tuntui Rillasta inhottavalta. Taidetaan varmuuden vuoksi ottaa seuraava raspaus kalenteriin jo puolen vuoden päästä niin ei tilanne pääse menemään näinkään huonoksi.

Hoitojen jälkeen ollaan otettu vähän rauhallisemmin ja nyt loppuviikosta päästäänkin sitten jo taas tunneille mukaan. Nyt kun ollaan otettu rauhallisemmin niin on ollut hyvää aikaa harjoitella sitä kävelemistä. Rilla on mielestäni esittänyt nyt huomattavasti parempaa käyntiä mutta kyllä se on vaikeaa ravin jälkeen kun ei millään malttaisi odottaa ja rauhoittua. Eilen kokeilin jo vähän tehdä väistöjä, avoja ja sulkuja. Avot ja sulut onnistuvat oikeastaan tällä hetkellä paremmin kuin pohkeenväistöt. Onkohan ongelman syy kuitenkin satulan ja kypärän välissä?

Kun mikään ei onnistu

Pari viikkoa sitten hehkutin kuinka Rilla on tuntunut ihan super hyvältä ja treeni kulkee mainiosti. Vimme perjantaina koettiin kyllä taas täysi pohjanoteeraus Jennin tunnilla. Päivä oli muutenkin huono ja pieni konflikti maneesissa ennen tunnin alkua olivat vain alkusoittoa täydelle katastrofille. Kerroin jo aikaisemmin kuinka käynti on ollut meille viime aikoina ihan älyttömän vaikeaa. Rilla kävelee rennosti ja pitkällä askeleella alkukäynnit. Kuitenkin pienenkin alkuverkan ravailun ja laukkailun jälkeen käynnistä ei ole enää tietoakaan. Käynti on nopeaa ja jännittynyttä kun yrittää pidättää ja menee todella helposti passiksi. Tätä sitten yritettiin korjata vähän väistättämällä ympyrällä mutta kyllä ne muutamat hyvät käyntiaskeleet suoralla hevosella oli työn ja tuskan takana. Seuravaaksi kokeiltiin pohkeenväistöjä ravissa. Tie oli kulman jälkeen uralta keskihalkaisijalle. Väistöt oikealle meni vielä ihan hyvin mutta vasemmalle Rilla veti hirveät herneet nenään jos tein pidätteitä vasemmalta. Neiti nosti pään ilmaan ja lähti painelemaan tahditonta ravia ilman kontrollia. Tässä vaiheessa olin jo täysin epätoivon vallassa enkä meinannut saada enää pitään onnistumaan. Vimmeinen harjoitus oli kolmikaarinen kiemuraura jonka kiemuran vaihdolla tehtiin siirtyminen käyntiin. Taidettiin saada ehkä tasan kaksi onnistunutta siirtymää ja muuta olivat vain jotain ihmeellistä räpeltämistä ja puhtaasta käynnistä ei ollut tietoakaan. Tunnin jälkeen oli täysi epäonnistuja fiilis ja itkuhan siinä pääsi. Välillä jotkut asiat voivat olla niin heppoja ja välillä mistään ei tule mitään. En sitten tiedä on minulla itsellä odotukset niin korkealla ja tavoitteena täydellisyys koko ajan. Jenni on muistuttanut minua monta kertaa siitä kuinka siitä yhdestäkin hyvästä askeleesta pitää muistaa olla iloinen. Joskus on vain päiviä ku sieltä saa vain sen yhden pienen onnistumisen. Kyllähän se vain valitettavasti syö itsetuntoa kun tuntuu ettei mitään saa onnistumaan.

Nyt viikon ajan ollaa sitten kävelty, kävelty ja vielä vähän kävelty. Todellisuus iski taas. Ihan sitä käyntiäkin pitää ratsastaa eikä vain istua mukana ja toivoa että jotain tapahtuu. Eilen sain jo ihan hyviä hyviä ravi-käynti-ravi siisrtymiä joissa Rilla ihan todella käveli. Perjantaina on sitten tiedossa taas huoltopäivä jolloin Rilla saa uusinta kirohoidon ja suu katsotaan nyt sitten samalla. Kirohoidon myötä nyt kuitenkin siirtyy meidän niin odotettu kisakauden avaus, mikä ehkä toisaalta oli ihan hyvä. Nostetaan taas vähän fiilistä ja haetaan niitä pieniä onnistumisia. Löysätään taas hetkeksi vähän ruuvia ja tehdään helpompia asioita. Kohta päästäänkin jo pois maneesin seinien sisältä ulkokentälle niin ehkä se kohentaa taas mieltä :)