Katsaus vuoteen 2014

Tämä vuosi on kyllä ollut vaikein vuosi koko hevoshistoriani aikana. Alkuvuoden suunnitelmat meni aivan pipariksi. Välissä näkyi vähän toivonpilkahduksia ja sitten vajottiin taas takaisin pohjamutiin. Me hevosihmiset taidamme kuitenkin olla niin vinksahtaneita että jaksamme hakata päätä seinään vähän pitemmänkin aikaa.


Tammikuussa laitettiin tavoitteet tulevalle kaudelle. Mielestäni tavoitteet oli ihan realistiset mutta vain muutama niistä saatiin toteutettua. Tammikuussa treenattiin vielä ahkerasti ja odotettiin kisakautta innolla.


Helmikuussa totesin että meidän on pakko saada uusi satula ja semmoinen myös löydettiin. Vanha epäsopiva satula oli myös tehnyt haittaa selälle ja Rilla pääsikin ensimmäiseen kirokäsittelyyn. Helmikuussa kävimme myös vuoden ensimmäisissä harjoutuskisoissa joissa sijoutuimme hienosti toisiksi.


Maaliskuussa koettiin vuoden ensimmäisiä romahduksia. Rilla ei tuntunut ratsastaessa hirmu hyvältä ja saattoi kuskailla minua maneesissa kun ruvettiin vaatimaan jotain vaikeampaa. Erityisesti käynnin kanssa oli suuria ongelmia koska Rilla ei jostain syystä suostunut kävelemään puhtaasti. Maaliskuussa tehtiin myös seuraava kirohoito ja kauden ensimmäiset aluekisat jäivät siksi väliin.


Huhtikuussa mieli jo vähän koheni ja saatiin hyviä treenejä alle. Paljon harjoiteltiin valmennuksissa ratoja. Oman tallin harjoituskisoissa starttasimme kaksi luokkaa. B:stä saimme hienon sijoituksen ja sinisen ruusukkeen ja ratsastimme myös ihka ensimmäisen he A radan johon olin todella tyytyväinen. Huhtikuussa starttasimme myös kauden ensimmäisissä aluekisoissa. Radat jakoivat tuomareiden mielipiteitä. Starttasimme myös Pohjanmaan suomenhevosten hallimestaruudessa ratsastaen ensimmäisen he A aluestartin. Loppu kuusta starttasimme myös seuramme seuraestekisoissa ja Rilla teki hoitotädin ylpeäksi.


Toukokuussa päätin tutkituttaa Rillan suun vielä kertaalleen kielen roikottamisen takia. Tämä eläinlääkäri löysi ongelman kuluneesta hampaasta ja saatiin ohjeeksi ratsastaa parin kuukauden ajan ainoastaan kuolaimettomalla ja synteettisellä kuolaimella. Kuun puolivälissä ratsastimme seuramme omissa aluekisoissa. Hieno onnistuminen ja kolma sija he B.stä sekä aivan kelpo suoritus myös he A luokasta. Nälkä kasvoi ja seuraavia kisoja odotettiin jo innolla.


Kesäkuussa valmentauduttiin ja odotettiin kovasti Haapaveden kisoja. Jännitin kisoja etukäteen todella paljon ja pettymys olis suuri kun huomasin Rillan ontuvan päivää ennen kisoja. Valmennus edellisenä päivänä oli sujunat aivan mainiosti ja aamulla poni oli selkeästi epäpuhdas. Kisat peruuntuivat ja aloitimme kävelykuurin ja toivoin että vaiva olisi pieni ja menisi itsestään ohi. Kahden viikon käyntilepo ei kuitenkaan tuonout odotettua tulosta.


Heinäkuussa lähdimme klinikalle näyttämään jalkaa. Vuohisniveliä piikitettiin ja kesäloma jatkui. Rilla pääsi viettämään vähän kesää myös pienelle laitumelle. Maastakäsi kävelukilometrejä tuli jonkin verran.


Elokuussa saimme luvan ruveta ravaamaan taas. Edelleen Rilla ontui samaa jalkaa. Sekä minä että poni rupesi turhautumaan ainaiseen kävelyyn. Rilla esitteli jopa omaa "hurjaa" puoltaan. Lähdimme toistamiseen klinikalle. Klinikalla selvisi vihdoin että Rilla aristaa kavionpohjaa. Saimme kengittäjän paikalle seuraavana päivänä ja pohjalliset kenkiin. Sinne jäi ontuminen ja rupesimme pikkuhiljaa liikkumaan enemmän ja nostamaan kuntoa. Rillalla oli hirmuinen Ralliponi vaihe ja olis halunnut vain juosta lujaa.


Syyskuussa vaihdetiin tallia naapuriin pieneen viiden hevosen talliin rauhaan. Päästiin pitkästä aikaa taas valmennuksiin mukaan. Paljon lihaskuntoa oli menetetty sairasoman aikana ja sitä piti lähteä rakentamaan uudestaan. Rilla ähkyili ensimmäisen kerran syyskuun puolivälissä. Ähky oli kuitenkin lievä ja meni pelkällä kipulääkkeellä ohi. Mahavaivat eivät kuitenkaan kokonaan hävinneet ja täsä vaiheessa olisi minun hälytyskellojen pitänyt jo soida. Mahavaivojen takia otettiin hetki taas rauhallisemmin.


Lokakuussa Rilla tuntui jo paremmalta. Kävimme valmennuksissa ja opimme uusia asioita. Jenni patisti meitä harjoittelemaan laukanvaihtoja ja edelleen hankkimaan ne kankisuitse joita Rillan päässä ei vielä tähänkään asti ole nähty. Ehdimme myös käydä vielä kauden viimeisissä kisoissa Vaasassa. Rutiini puuttui ratsastajalta ja rata oli huolimaton. Lopputulos ensimmäinen ei sijoittunut.


Marraskuussa Rillalle iski pieni räkätauti ja taas höllättiin vähän tahtia. Mukavan ja rauhalisen maastolenkin päätteeksi tipuin Rillan selästä ensimmäistä kertaa ja muutaman minuutin ajan oli jo pistämässä Rillaa kuoppaan kun luulin että ponin jalka meni rytäkässä poikki. Satiin valmennuksessa vihdoin myös hyiä fiiliksiä ja onnistumisia.


Joulukuussa Rilla pääsi taas hierottavaksi koska se tuntui ratsastaessa todella jäykältä. Pohdiskelin paljon meidän kehitystä ja vaikeaa vuotta. Rilla väläytteli todella hienoja pätkiä valmennuksessa ja lupasinkin jo Jennille että elän niillä laukkapiruettifiiliksillä seuraavat puolivuotta hymyssä suin. Sitten meidät tempaistiin ryminällä pilvilinnoista takaisin maanpinnalle ja vähän sen allekkin. Rilla sai todella voimakkaan ähkyn josta onneksi selvittiin säkähdyksellä. Alakulo jatkui ja viikko edellisestä ähkystä saatiin toinen lievempi. Heti mahdollisuuden tullen päästiin klinikalle joulun pyhien jälkeen ja Rillalla todettiin vatsassa hiekka kertymä ja vatsahaava. Tässä taas lomaillaan ja otetaan rauhassa ja parannellaan ponia.


Tästä päätellen ensi vuosi ei voi olla muuta kuin parempi.

Onne ja menestystä kaikille vuodelle 2015!

Diagnoosi jos toinenkin

Joulunpyhät meni pelko persuksissa että pysyykö Rilla kunnossa. Kävin kyllä ahkerasti juottamassa lämmintä vettä Rillalle pari kertaa päivässä. ajanvarauksen yhteydessä kehottivat klinkialta myös syöttämään magnesiamaitoa joka rauhoittaa vatsaa. Tähystystä varten joutui paastoamaan 14 tuntia ja kyllä aamulla teki pahaa katsoa hevosta karsinassa joka ei saanut aamuheiniä eikä millään ymmärtänyt miksi hänet unohdettiin. Onneksi saimme aikaisen klinikkaajan joten saatiin lähteä matkaan jo aikaisin aamulla.


Klinikalle oli matkaa melkein parisen tuntia ja yllätykseksi Rilla matkusti koko matkan hienosti vaikka ei saanutkaan kuluttaa aikaa syömällä. Hyvien tainnutuslääkkeiden jälkeen otettiin ensin röntgenkuva mahasta. Ensisilmäyksellä kuvassa ei näkynyt mitään ihmeellistä mutta kuvan tarkemman tarkastelun jälkeen voitiin todeta että mahassa on hiekkaa ja runsaasti. Kuvassa mahan alaraja oli hyvin selkeä mutta kertymän ylärajaa ei näkynyt ennen kuin kuvaa tummennettiin. Vaikka jo todettin hiekka mahassa niin tehtiin myös vatsalaukuntähystys. Ruokatorvessa löytyi pieniä ruhjeita mutta aiheuttaja on luultavasti ollut letku joka Rillalle laitettiin kotona ähkyhoidoissa. Tähystäessä löytyi yksi haavauma mikä olikin sitten vähän isompi. haavauman vieressä näy myös yksi vanha haava joka oli jo parantunut. Muuten vatslaukku oli eläinlääkärin mukaan todella siisti. Nämä vaviat yhdessä on siis aiheuttanut Rillan kipuilut. Helpotus oli että vaivoihin löytyi syys joka on hoidettavissa. Itse tietenkin harmittelen että miten en ole tajunnut tätä aikaisemmin ja tutkituttanut Rillaa jo aikoja sitten. Nyt aloitetaan sitten psyliumkuuri ja mahahaava lääkitys. Toivotaan että saadaan nyt näillä poni kuntoon ja ähkyt olisivat historiaa. Nyt otetaan taas pari viikkoa ihan rauhassa ja katsotaan miten Rilla reagoi lääkitykseen.

Hyvää joulua!

Me lomaillaan Rillan kanssa joulunaika ja odotellaan että päästään klinikalle pyhien jälkeen. 

Käytiin tänään kuitenkin ottamassa vähän kuvia. Hyvää joulua kaikille!

Taas...

... vietettiin eilinen näissä tunnelmissa.

Rillan maha oli taas kipeä. Nyt tilanne onneksi rauhoittunut. Eikö tuo maa voisi jo jäätyä ettei sieltä pääsisi syömään kaikkea mahdollista.

Kehitystä

Viime viikolla Jennin tunnin jälkeen puhuttiin siitä kuinka pitää olla iloinen myös niistä pienistä asioista ja muistaa se mistä on lähdetty. Rilla on ollut minulla nyt lähes 2½ vuotta ja onhan sitä kehitystä tapahtunut. Se on jännä kuinka sitä unohtaa mistä on lahdetty ja kuinka pitkä matka on jo kuljettu. Jennin tunneilla ollaan käyty nyt pikkuisen reilun vuoden verran ja jo sinä aikana ollaan Rillan kanssa kehitytty ihan valtavasti vaikkei työnteko aina tunnu niin helpolta. Jenni kysyikin minulta muistanko miltä Rilla tuntui ja näytti vuosi sitten kun ensimmäistä kertaa tultiin tunnille. Mielestäni se ei ollut paljoa nykypäivästä huonomman näköistä menoa mutta Jennin mielipide oli aivan eri. Onhan Rillan muto muuttunut reippaasti vuoden takaisesta koska voimaakin on tullut lisää. Teknisesti olemme myös paljon taitavampia.

 

 

 

 

Jos kuitenkin siirretään katseet kesään 2012 jolloin Rilla muutti minun hoiviin niin on kehitys ollut huimaa. Silloin minulla oli alla innokas ralliponi joka ei malttanut kuunnella pidätteitä eikä muutenkaan osannut pahemmin peruasioita enempää. Laukat eivät aluksi edes Aina kunnolla nousseet molempiin suuntiin tai en voinut kuvitellakkaan kääntäväni laukassa laajaa keskiympyrää pienempää tietä. Ensimmäisen talven aikana mentiin isoin askelin eteenpäin. Rillan laukka vahvustui ja tehtiin siinäkin entistä enemmän töitä. Muistan meidän ensimmäiset vastalaukat ja laukanostot käynnistä. Olin aivan innoissani. Pohkeenväistöt tuottivat aluksi suurta tuskaa koska Rilla ei vain hahmottanut minne jalat pitää pistää.


Tähän päivään mennessä ollaa tehty lukemattomia tunteja töitä. Jos väistöt oli aikoinaan vaikeita niin nykyisin teemme avojen ja sulkujen lisäksi pohkeenväistöjä myös laukassa. Onhan Rilla väläytellyt myös ihan puhtaita laukanvaihtojakin. Välillä on hyvä katsoa taaksepäin niin voi olla tyytyväinen siitä mihin asti ollaan jo päästy.

 

 

 

Kinastelua ja kiitoksia

Eilen päästiin taas tunnille. Pitkästä aikaa kokeilin vaihtaa kuolainta ja tällä kertaa kokeilussa oli kuparirolleri. Eipä tuokaan tuntunut paremmalta kuin mikään muukaan mutta ei ihan totaalisen huonokaan ollut. Vähän jännitti menää tunnille päivä hieronnan jälkeen mutta Rilla ei onneksi vaikuttanut mitenkään kipeältä lihaksistaan.


Aluksi aloitettiin ihan käynnissä ympyrällä ja leikiteltiin vähän taivutuksen kanssa. Taivuteltii ihan reippaasti sisälle ja kun Rilla seurasi nätisti ohjaa sai se palkinnoksi suoristua. Vasen kierros oli yllättävän hyvä. Poni ei jäänyt kiinni vasempaan vaan taipui hyvin ja sain pidettyä myös oikean lavan kurissa. Oikeassa kierroksessa jouduin tekemään vähän enemmän hommia kun lapa meinasi karata ulos. Tässä jäin vain samalla tavalla nyhjäämään ohjan kanssa vaikka mitään ei tapahtunut. Jään usein toistamaan virhettä (yleensä siis vaan roikkumaan ohjaan) sen sijaan että yrittäisin jotain toista tapaa. Tässäkin rupesi lapa pysymään kurissa kun otin muutaman napakamman pidätteen ulkoa enkä vain vetänyt siitä vasemmasta ohjasta. Vihdoin kun sain Rillan myötäämään rehellisesti niskasta oli se todella hyvän tuntuinen ja Jenninkin mielestä se kulkee harvoin niin hyvällä ja pyöreällä niskalla.


Ravissa työskenneltiin avojen kanssa. Tässä korostu sama ongelman kun ympyrällä taivuttaessa. Jään vain itse pitämään ulko-ohjasta sen sijaan että tekisin napakamman pidätteen ja myötäisin sitten. Vasen kierros oli tässäkin helpompi ja oikeassa näkyi selvemmin meidän ongelmat. Rilla sai kunnon tinttakohtauksen ja minä ehdin jo hermostua hevoselle ja itselleni kun mikään ei meinannut onnistua. Välillä taidan olla kyllä oikein valmentajan painajainen kun rupean vänkäämään kuinka tästä ei vaan tule mitään. Jenni käki kuitenkin nollata tilanteen ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut kun Rilla antaa periksi. Joskus tulee jätettyä semmoinen riita fiilis päälle. Ravissa otettiin myös muutamat väistöt keskihalkaisialta uralle. Itse tavoittelin taas niitä täydellisiä suorituksia enkä taas osannut kiittää niistä pienistäkin hyvistä pätkistä. Kiitoksen ei tarvisi olla aina edes se taputus kaulalle vaan myötäys ohjasta tai paineen poistaminen riittää. Tässä asiassa pitää skarpata jatkossa!


Laukassa tehtii vielä lopuksi samanlaisia väistöjä uralle päin, vähän loivemmalla tiellä kylläkin. Vasen laukka ihan yllätti kuinka hyvin Rilla väisti pohjetta heti alusta asti. Oikean laukan kanssa oli ongelmia kun Rilla olisi mielellään esittänyt tänäänkin laukanvaihtoja. Tässä käänsin aluksi pois linjalta kun tuli laukanvaihto ja ajattelin ottaa kokonaan alusta. Virhe! Poni pääsee aina pälkähästä eikä sen tarvitse tehdä alkuperäistä tehtävää. Korjaus pitää tehdä linjalla tai muulla tiellä. Tässä tapauksessa laukka korjataan linjalla ja jos seinä ehtii tulla vastaan niin pyöristetään lyhytsivu ja pyydetään siirtämään vasemmasta pohkeesta pois. Sieltä tuli sitten ihan hyviä ristiaskelia vaikka jouduttiin väistättämään ympyrällä aluksi. Lopulta palattiin vielä alkuperäiselle linjalle ja saatiin yksi hyvä onnistuminen niin oli aika jättää asia sikseen. Onneksi laukasta jäi hyvä mieli niin ravin epäonnistumiset ei jäänyt päällimmäiseksi mieleen. Tämä kuski lähtee hakkaamaan päätä seinään ja oppii kiittämään sitä hevosta useammin.

Olisiko pian aika saada uusia kuvia ja videoita tähänkin blogiin?

Hieronta

Eilen Rilla sai tosiaa kokovaratlohieronnan. Itse tunnustelin ihan sattumalta Rillaa viikonloppuna niskasta ja kaulasta ja lihas tuntui vain isolta möykyltä joten ajattelin että on parasta tehdä puhelu.

Epäilyt sattuivat oikeaan ja Rillan niska ja vasen puoli kaulasta oli jumissa. Neiti ihan osoitti mieltään aluksi kun hieronta taisi hieman tuntua epämiellyttävältä ensi alkuun. Kyllähän se osasi sitten lopulta nauttiakkin. Kun veri lähti kiertämään olisi Rilla vain halunnut että häntä olisi rapsutettu kun joka paikasta tuntui kutisevan. Noskan ja kaulan lisäksi oli vähän myös sanomista ristiselän tienoilla ja lautasten päällä. Nyt vaan paljon taivuttelua molempiin suuntiin ja tekisi kuulemma hyvää päästä vähän isommin laukkailemaan niin eiköhän ristiselän jumi siitä aukeaisi. Takaosalle tekisi myös hyvää kunnon kavalettityöskentely. Eiköhän siis lauantaina kanneta kavaletit ja puomit esille ja lähdetään maastoon laukkailemaan kunhan pohjat antaa myöden.

Takaisin tunneille

Viimeisestä Jennin tunnista on vierähtänyt aikaa ihan luvattoman kauan ja se näkyy meidän ratsastuksessa epämääräisenä haahuiluna. Sunnuntaina käytiin tunnilla ja huomenna otetaan uusi sessio. Tässä viime aikoina ollaan menty puomeja, hypätty, maastoiltu ja ratsasteltu ilman satulaa joten jo oli aikakin saada kurinpalautus.


Sunnuntaina katsottiin taas ensin vähän vaihtoja. Vasemmasta oikeaan laukkaan vahdot ovat huomattavasti helpompia ja tulevat avusta. Aina ei ihan puhtaita mutta tulee kuitenkin. Oikealta vasempaa onkin sitten vaikeampaa. Rilla on mielestään keksinyt hyvän tavan vaihtaa yhden tai kahden raviaskeleen kautta. En sitten millään meinannut saada pidettyä ponia laukassa kun rupesin valmistelemaan vaihtoa. Yksi edes sinne päin vaihto tähän suuntaan kelpasi meille ja jätettiin asia muhimaan seuraavaan kertaan. Ravissa jatkettiin sitten suluilla uraa pitkin. Rilla on viime aikoina ollut todella jähmeä vasemmalle ja lähes tyhjä oikealle. Sulku on siis hyvä harjoitus tällaisessa tilanteessa jolloin tuntumaan tulisi saada ulko-ohjalle. Oikeassa kierroksessa sulku tuli kuin itsestään koska Rilla on vahvasti vasemmassa ohjassa jolloin saan pidettyä sen hyvin linjalla. Oikeassa kierroksessa oikean ohjan tyhjyys korostui. En saanut pidettyä hevosta linjalla eikä se oikein halunnut rehellisesti taipua. Voihan tuska kun itselle se olisi niin helppoa vaan roikkua siinä vasemmassa. Kotitehtävänä seuraavalle kerralle on ratsastaa vasemmassa kierroksessa ja tehdä siirtymiä käyttäen pelkästään oikeaa ohjaa ja harjoitella sulkuja. Laukassa myös avot pitkillä sivuilla jotta saataisiin vahvistettua sitä laukka entisestään kun hevonen joutuu ottamaan enemmän painoa sisätakajalalle.


Eilen menin kiltisti maneesiin ja harjoittelin niitä sulkuja. Sain Rillan jo hyvin oikealle ohjalle mutta sinnehän se sitten jämähti. Mistä löytyisi se kultainen keskitie? Avotkin onnistui lopulta hyvin kun kuski sai itsensä taas oikeaan asentoon selässä. Varaskinkin jo alkuviikosta Rillalle hieronnan kun se tuntui niin toispuoleiselta joten tänään Rilla saa pitää vapaata ja katsotaan mitä hieroja sanoo.