Usein jaksan moittia Rillan liiallista vauhtia ja jarrujen puuttumista mutta eilen totesin etten mistään hinnasta vaihtaisi liian reipasta ponia laiskaan. Meillä kun on Rillan kanssa ollut pidempi ratsastustauko niin väkisinkin on oma kunto myös heikentynyt. Kävellessä ja vähän ravatessa ei pahemmin tarvitse käyttää kroppaansa.
Enkä edes muista milloin viimeksi olen muiden hevosten selässä edes käynyt. Viikonloppuna ja eilen kapusin kuitenkin tallikaverin ponin selkään kun tallikaveri makaa kuumeessa kotona. Ponilla ei itsestään löydy kummoistakaan eteenpäinpyrkimystä joten ratsastaa sai ihan tosissaan.
Oma kunto oli todellisella koetuksella ja 45 minuutin jälkeen oli parempi lopettaa kun sain ratsastettua edes muutamia hyviä pätkiä. Tänään on kyllä kolottanut sellaisia lihaksi joiden olemassaolon olin jo lähes unohtanut. Kyllä tekisi hyvää päästä taas useammin muidenkin selkään käymään eikä lenkkeilykään kuulosta kovin huonolta idealta. Toivotaan että päästäisiin pikkuhiljaa myös Rillan kanssa takaisin työnteon pariin.
tiistai 27. tammikuuta 2015
torstai 22. tammikuuta 2015
Vauhti hirmu
Eipä viime aikoina ole tapahtunut mitään kovin kiinnostavaa Edelleen liikutaan yritetään liikkua kevyesti.
Eilen käytiin pakkasesta huolimatta maneesissa pyörimässä. Kylmä ilma on nostanut Rillan vireystasoa entisestään ja poni tuntui todella jännittyneeltä eilen. Korvat tötteröllä ja pikkuravia käveltiin maneesiin eikä maneesissakaan olisi millään malttanut kävellä. Selässä tunne oli kuin olisi rautakangella ratsastanut. Poni ei taipunut oikein mihinkään suuntaan eikä muutenkaan keskittynyt tekemiseen. Vasemmalle taipuminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin oikealle joten yritin vain kovasti saada ponin myös oikean ohjan tuelle. Pohkeenväistöt oli taas oiva liike tähän ongelmaan. Rillan ollessa niin innokas niin päätin ottaa vähän ravipätkiä mukaan. Jouduttiin tehdä kyllä useampikin siirtymä takaisin käyntiin kun pidätteet meni aivan kuuroille korville. 45 minuutin jälkeen poni oli enemmän kuin tyytyväinen itseensä ja ratsastaja tuskastunut tähän vauhti hirmuun. Jatketaan harjoituksia ja ehkä ne kadotetut jarrut löytyvät vielä.
Eilen käytiin pakkasesta huolimatta maneesissa pyörimässä. Kylmä ilma on nostanut Rillan vireystasoa entisestään ja poni tuntui todella jännittyneeltä eilen. Korvat tötteröllä ja pikkuravia käveltiin maneesiin eikä maneesissakaan olisi millään malttanut kävellä. Selässä tunne oli kuin olisi rautakangella ratsastanut. Poni ei taipunut oikein mihinkään suuntaan eikä muutenkaan keskittynyt tekemiseen. Vasemmalle taipuminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin oikealle joten yritin vain kovasti saada ponin myös oikean ohjan tuelle. Pohkeenväistöt oli taas oiva liike tähän ongelmaan. Rillan ollessa niin innokas niin päätin ottaa vähän ravipätkiä mukaan. Jouduttiin tehdä kyllä useampikin siirtymä takaisin käyntiin kun pidätteet meni aivan kuuroille korville. 45 minuutin jälkeen poni oli enemmän kuin tyytyväinen itseensä ja ratsastaja tuskastunut tähän vauhti hirmuun. Jatketaan harjoituksia ja ehkä ne kadotetut jarrut löytyvät vielä.
keskiviikko 14. tammikuuta 2015
Pöhkö poni
En uskalla mennä veikkaamaan tekeekö kylmät ilmat ponista pirtsakan vai olisiko sittenkin paranemisen merkkejä. Psylliumia Rilla on nyt saanut tehokuurin ja vatsahaava lääkitystä lähes kaksi viikkoa. Rauhallisesti ollaan otettu mutta liikuttu kuitenkin. Kävellen ollaan liikuttu vähän joka paikassa. Itsellekkin on kertynyt muutama askel talutellessa. Meidän ulkokenttä on nyt mahtavasa kunnossa ja siellä onkin mukava ratsastaa. Paikoitellen on vähän enemmän lunta joten Rilla sai eilen vähän kahlaillakkin. Kentälle mentiin aika vauhdikkaasti ja eilen otettiin ensimmäiset pätkät myös ravia koska poni ei olisi varmaan muuten pysynyt nahoissaan. Itse jännitin pysynkö ilman satulaa ja toppahousuilla kyydissä.
Edelleen jattketaan rauhassa mutta ohjelmaan pitäisi nyt ottaa huomattavasti enemmän jumppaa koska Rilla tuntuu olevan aika jäykkä molempiin suuntiin. Toivon kovasti että paraneminen etenee ja päästäisiin ehkä tänä vuonna vielä hankitreenailemaan vähän enemmän kun ei koskaan tietä milloin saadaan seuraavan kerran talveksi lunta.
Edelleen jattketaan rauhassa mutta ohjelmaan pitäisi nyt ottaa huomattavasti enemmän jumppaa koska Rilla tuntuu olevan aika jäykkä molempiin suuntiin. Toivon kovasti että paraneminen etenee ja päästäisiin ehkä tänä vuonna vielä hankitreenailemaan vähän enemmän kun ei koskaan tietä milloin saadaan seuraavan kerran talveksi lunta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)