Lajin vaihto edessä?

Eilen taas ylitin itseni ja käytiin Rillan kanssa hyppäämässä pieni luokka meidän kerhokisoissa. Kevään aikana ollaan hypitty lähinnä vaan itseksemme jotain pieniä mutta ajattelin että selvitään näin pienellä harjoittelulla 50-60cm radasta. Rilla oli jo ihan täpinässä kun näki ettei tallilla ollut ihan normaali päivä. Harmiksi kisat jouduttiin siirtämään vesisateen takia maneesiin ja siksi verkka oli pelottavan pieni. Verkassa meidän kanssa samaa aikaa oli muutama iso hevonen ja muutama shettis. Yritäppä siinä sitten väistellä kaikkia. Koulutuuppari kun ei ole tottunut tällaiseen vauhtiin. Verkkahypyt meni aluksi vähän mönkään mutta kun uskalsin antaa Rillan laukata vähän enemmän niin rupesihan ne paikatkin sieltä löytymään.

Rata oli mukavan helppo joten oikein sopiva meille. Rilla teki kyllä niin hienon suorituksen vaikkei kuski osannut ihan aina päättää mille esteelle oltiin menossa. Ihme kyllä annoin ponin laukata koko radan hyvää laukkaa vaikka se tuntuikin siltä että vauhtia oli paljon. Hieno 0/0 rata mutta ei ihan parhaalla ajalla. Tyytyväinen olin meidän molempien suoritukseen. Esteistä nyt innostuneena ilmoitin meidät ensi viikolla estetunnille. Katsotaan jos siirrytään kokonaan esteratsukoksi ja jätetään tuuppaaminen muille :)

c Johanna Allén
Meillä taisi molemmilla olla hauskaa

Vihdoinkin rupeaa tuntumaan kesältä

Rilla on saanut kevyemmän jakson Urjalan jälkeen ja eilen saimme vihdoinkin valmiiksi aidattua myös pienet kesälaitumet. Itse pitäisi jaksaa töissä enää kolme päivää. Tästä se kesä lähtee oikeasti käyntiin :)

Kummajaiset 2015

Viime perjantaina koitti vihdoin se kauan odotettu viikonloppu. Urjalassa järjestetyt Suomenhevosten kummajaiset ja Suomenpienhevosmestaruudet. Olin vain puoli päivää töissä kun hevosen kanssa oli tarkoitus lähteä matkaan 12 aikaan että ehtisin vielä perillä ratsastaa Rillan kevyesti. Tiistaisen Jennin tunnin jälkeen oli perhoset alkanut lennellä vatsassa ja torstaisen pakkaamisen jälkeen aloitin jännittämisen ihan todenteolla. Perjantaina päästiin ihan suunnitellusti matkaan ja Urjalaan köröteltiin täältä Pietarsaaresta 5 ja puoli tuntia. Huh mikä matka! Rilla oli matkan jälkeen onneksi ihan pirtsakan oloinen. Löysimme lopulta meidän karsinapaikan ja käytiin vajaa puolituntia ratsastamassa verkkakentällä. Rilla tuntui ihmeen vetreältä matkan jäljiltä joten en nähnyt tarpeelliseksi ratsastella sen enempää. Sinne poni jäi yötä ja me suunnistimme majataloon yöksi.

Aamusta ajoon tallille antamaan Rillalle aamuruoat ja takaisin majatalolle itse aamupalalle. Väsymys ei kumma kyllä painanut vaikka yö oli ollut vähäuninen. Takaison kisapaikalle tulimme yhdeksän aikaan ja kisat olivat siinä vaiheessa jo täydessä käynnissä. Rillan kanssa käytiin aamupäivä kävelyllä taluttaen ja sen jälkeen oli rutkasti aikaa katsella kisoja koska oma startti oli vasta kolmelta. Olin ilmoittautunut kahteen luokkaan mutta toisen luokan startti olisi ollut vasta 16.30 aikaan ja kotimatka oli vielä pitkä joten toisen luokan startti oli vielä vähän vaakalaudalla. Päivän aikana ehdin seurata monen tunnin ajan hienoja suomenhevosratsukoita ja pohdin moneen kertaan että mihin sitä on tullut lähdettyä. Senioreiden piekkarimestaruusluokassa oli mielestäni ihan kova taso ja hevoset olivat kyllä hienoja. Jännitys oli niin kova etten saanut syötyä koko päivän aikana oikein mitään. Kahden aikaan lähdettiin laittamaan Rillaa valmiiksi ja puoli kolmelta olin selässä.


Lämmittelyssä Rilla ei olisi malttanut kävellä ollenkaan. Se tanssahteli ympäriinsä ja pelkäsi tuttiun tapaan muita verkassa olevia hevosia. Verkassa halusin vain Rillaa vain teräväksi ja raviin hyvää tahtia. Ravin tahdista ei tarvinnut kyllä olla huolissaan. Rilla ravasi hienolla moottorilla heti alusta alkaen ja kuskilla oli täysi työ saada pidettyä neiti edes pikkuisen hallinnassa. Ilma oli todella lämmin joten yritin kävellä välissä ettei Rilla ehtisi väsähtää ennen rataa. Kummasti se jännitys hävisi kun pääsin hevosen selkään ja sain muuta ajateltavaa. Rilla tuntui edelleen rataa kiertäessä todella hyvältä ja itselleni hoin vain ettei saa lähteä yliratsastamaan vaan ratsastaa ihan niin kuin aina muulloinkin.

Kuulemma meillä on monessa kuvassa Rillan kanssa samanlaiset ilmeet. Uskoisko tuota?

Ensimmäinen sisääntuloyritys meni vähän pitkäksi ja olisi mennyt ohi linjan joten tein vielä yhden voltin ja tulin uudestaan tervehdykseen. Rilla lähti hyvin tervehdyksestä liikkeelle ja jatkoi hienossa tarmokkaassa ravissa. Keskiravit lähti hyvin ja ravin tempo pysyi tasaisena volteilla ja kolmikaarisella. Kolmenaskeleen käyntisiirtymä lävistäjällä onnistui lähes yli odotusten. Keskikäynti on edelleen meidän heikkous koska Rilla ei ihan rentoudu ravin jälkeen käyntiin. Tällä kertaa käynti oli kuitenkin suurimmaksi osaksi puhdasta eikä passimaista. Ensimmäinen laukkaosuus meni ihan hyvin raviin siirtymään asti. Siirtymässä Rilla teki tasajalka pompun viimeisenä askeleena ja sehän näytti ihan vaihdolta. Radan peruutus taisi olla paras minkä Rilla on ikinä radalla tehnyt ja toisessa laukassa ei ollut mitään moitittavaa. Lopputervehdykseenkin tultiin suoraan ja hienossa ravissa. Radan jälkeen en voinut olla muuta kuin tyytyväinen. Ihan pari pientä rikkoa tuli mukaan mutta muuten rata oli mielestäni todella hyvä. Meillähän oli ihan omat kannatusjoukot katsomossa ja suuri kiitos heille. Koskaan ei ole kisaaminen tuntunut noin hauskalta.

Nuo takajalat <3

Molemmat taitaa olla tyytyväisiä

Ehdin vain saada takin päältä ja kävellä verkkaan kun tulokset jo päivittyi equipeen. Siinä vaiheessa mentiin kolmannelle sijalle ja ratsukoita oli jäljellä kuusi. Luokka sijoitus näytti todennäköiseltä mutta mestaruusmitali taitaisi jäädä haaveeksi. Kaksi ratsukkoa meni lopulta vielä meidän ohi ja lopullinen sijoitus oli 5/23. C tuomari antoi meille prosentit 65,4 ja sijoitti meidät luokan ykköseksi mutta M tuomari antoi vain 61% ja sijoitti meidät luokassa sijalle 16. M tuomari olisi halunnut ryhdikkäämpää muotoa ja nyt rokotti pisteitä etupainoisuudesta. Olin itse niin tyytyväinen rataan etten jäänyt edes murehtimaan menetettyä mitalia ja piste-eroa. Palkintojen jaon jälkeen kävin ilmoittamassa järjestäjille että emme starttaa seuraavassa luokassa vaan Rilla sai ansaitusti lähteä kotimatkalle hienon suorituksen jälkeen. Vasta kotimatkalla tajusin että pronssimitali jäi harmillisesti vain kolmen pisteen päähän. Ehkä ensi vuonna lähdetään sitten hakemaan mitali kotiin :) Nuo pari päivää olivat kyllä raskaita mutta todellakin kaiken sen vaivan ja jännittämisen arvoisia. Juhannusviikko saa nyt olla pieni lepoviikko meille molemmille ja ladataan akkuja loppukesän koitoksia varten.

Suville erityisen suuret kiitokset kun tuli kannustamaan meitä ja napsimaan meistä näin hienoja kuvia. Ihan iski valinnan vaikeus :)

Uskomaton kisalauantai

Launatina oli aikainen lähtö Seinäjoielle jossa oli tarkoitus ratsastaa kaksi luokkaa. Ensimmäinen luokka oli He B:3 ja toisena luokkana He A:2. Kisoihin lähdin aivan uudella innolla kun kuolainasia saatiin selville. Oli mukava lähteä kokeilemaan uutta kuolainta B:n radalla ja A:n ratsastin ensimmäistä kertaa kangilla.


Aamulla lähdin matkaan Rillan kanssa kaksisteen. Matka sujui oikein mukavasti ja päästiin perille ihan hyvissä ajoin ilman kiirettä. Kilpailut ratsastettiin kahdella radalla saman aikaisesti ja minun starttien välissä oli vain tunnin verran väliä. Ensimmäiseen luokkaan ajattelin verkata vähän vajaa puoli tuntia ja saada Rilla vain rennoksi ja aktiiviseksi. Verkka oli mahtavan iso ja tilaa oli monelle ratsukolle. Rilla oli taaskin hyvin epäluuloinen muita hevosia kohtaan joten oli onni että tilaa oli rutkasti. Tavoitteeksi itselleni olin laittanut B:stä 62%. B:3 kun on oikeastaan aika helppo rata missä ei hirveesti ole teknisiä tehtäviä. Pääasia on että hevonen kulkee tahdikkaasti ja tasaisessa muodossa. Rata tuntui selkään oikein mukavalta vaikka pitkillä linjoilla tuli hieman kiemurteluja. Lopputervehdyksen jälkeen olin todella tyytyväinen rataan ja kielikin pysyi sisällä koko ohjelman ajan. Radan jälkeen vähän kävelyä ja suitsien vaihtoon. Equipestä kävin vielä tarkistamassa tuloksen 63,8% ja siinä vaiheessa luokan kärkeen. Vitsi mikä fiilis! Luokassa oli kaikkiaan 37 lähtöä ja starttasimme luokan kuudentena joten pitkän aikaa sai jännittää vielä lopullista sijoitusta.


Kanget päähän ja pikainen verkka ennen A:n starttia. Lähtöjärjestyksessä olin luokassa toisena mutta ensimmäinen ratsukko oli jäänyt pois joten pääsimme radalle ensimmäisenä. Rilla tuntui edelleen hyvältä ja oli hienosti avuilla. A:2 ei myöskään ole mikään kovin vaikea A:n rata. Radan vaikeimmat osat on pohkeenväistöt keskihalkaisialta uralle ja laukanvaihto käynnin kautta. Sain useampaan kertaan kehua Rillaa radalla ihan ääneen kun se teki niin hienosti töitä. Keskiaskelajeista neiti tuli niin hienosti takaisin pelkällä istunnalla ilman mitään vetämistä. Harmillisesti unohdin radan ihan viime metreillä kun ajattelin tehdä samanlaisen tien vapaassa käynnissä kuin edellisessäkin radassa oli tehty. Tästä harmilliset -4 pistettä. Olin kuitenkin radan jälkeen iki onnellinen. Rilla oli koko päivän suorittanut hienosti ja täysin omalla tasollaan ilman mitään kiukutteluita. A:sta hieno tulos 61,7%.

Päivä venyi pitkäksi kun odoteltiin B:n loppumista ja jännitettiin päästäänkö palkintojenjakoon. Lopultahan B:stä napsahti sijoitus 4/37 ja punainen ruusuke. Rilla ei vain ollut ruusukkeesta ja kättelevistä tuomareista kovin innoissaan. Palkintojenjaon jälkeen pakattiin poni kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kotiin. A:n loppumista ei jääty edes odottelemaan. Kotimatkalla ehdin vilkaista Equipeä muutaman kerran ja pirskatti kun se Rilla roikkui siinäkin vaan sijoituksissa kiinni. Lopputulos A:sta 9/38 ja vihreä ruusuke tuli tallituttavan kyydillä kotiin vielä illalla. Ei voi olla muuta kuin super iloinen. Tämä onnistuminen tuli todellakin tarpeeseen ja tästä on hienoa jatkaa ensi launtaina piekkarimestaruuksiin.

Ehkä vihdoinkin sopiva kuolain

Alkuviikosta kaivoin pitkästä aikaa kaapin pohjalta Happy mouth suoran kuolaimen jota en ole pahemmin Rillalla käyttänyt koska mielestäni kuolain oli hidas ja Rilla makaa ohjalla aika reippaasti tämän kanssa. Kisojen taas lähestyessä haluaisin löytää kuolaimen jonka kanssa Rilla olisi vähän tyytyväisempi eikä rokottaisi sitä kieltä ulkona niin paljoa. Ensimmäisen kerran ratsastin kuolaimella ihan kevyen jumpan kentällä ja suureksi iloksi huomasin että se kielihän pysyi sisällä lähes koko ratsastuksen ajan. Siis mitä ihmettä?!? Rilla ei ole kahteen vuoteen pitänyt suuta noin nätisti kiinni. Pienet hurraa huudot pääsi jo ilmoille. Ongelman vaan on että sääntökirjan mukaan kuolain ei tuollaisenaan ole sallittu kouluradalla koska kuolaimen keskiosa on muotoiltu eikä sileä kuten säännöissä.

 

Kuumeisena yritin etsiä verkkokaupoista muovista SUORAA kuolainta. Toivotonta! Kaikki markkinoiden kuolaimet ovat jollain tapaa muotoiltuja. Joko niissä on nystyröitä keskellä tai ne kapenevat keskiosaa kohti. Selailemalla löysin kuitenkin keskustelupalstoilta kokemuksi että tuolla kyseisellä kuolaimella on kyllä startattu kisoissa. Lähetin ratsasjainliittoon kyselyn jos kyseisen kuolaimen kanssa on tehty poikkeuksia ja se olisi sallittu. Nyt parin päivän jälkeen sain vihdoin vastauksen  koulukomitean sääntövastaavalta että kuolain on sallittujen listalla. Mahtava fiilis! Ehkä meidän viikonlopun paprei ei olisi täynnä kommennteja "kieli ulkona". Selailtuani tarpeeksi löysin nyt kuitenkin Englannista ihan oikeasti sääntöjen mukaisen happy mouth suoran kuolaimen jonka ehdin laittaa tilaukseen joten jäämme odottelemaan myös sitä. Eihän Rilla edelleenkän ole yhtä kevyt ratsastaa tuolla suoralla kuolaimella mutta ei aivan mahdotonkaan. Huomenna katsotaan kuinka radalla käy.

Rillan kielumuotia seurakisoista