Kansallinen kilpailulupa

Kyllä, pitkän pohdinnan jälkeen päädyin lunastamaan ensimmäistä kertaa ikinä kansallisen kilpiluluvan. Tai A-lupahan se taitaa nykyään virallisesti olla. Kilpailukalenteria selatessa laskeskelin että saadaan ihan 100km etäisyydelle kolmet kansalliset tälle kaudelle. Kvaalituloksetkin saatin viime vuonna kun kahdesta heA startista saatiin yli 60%.

Rilla on tuntunut talven treeneissä niin hyvälle että uskaltausin maksamaan tuon kalliimman lisenssi. Silloin kun Rilla minulle tuli en koskaan unemoinut kansallisesta startista mutta nyt kilpaileminen helpoissa luokissa tuolla tasolla ei tunnu enää ihan mahdottomalta ajatukselta.


Saisi nämä pakkaset nyt loppua niin päästäisiin taas kunnolla kiinni viiko-ohjelmiin. Viime viikot ovat pitäneet sisällään paljon maastoilupäiviä kun maneesissä ei ole pahemmin huvittänyt käydä. Ratsastaminen kun ei tunnu kovin helpota kaikki toppavatteet päällä. Tänään tarkoituksena olisi käydä tekemässä kunnon hankitreeni hienossa talvi-ilmassa.

Tulihan se takaisku sieltä sittenkin

Taas pitää todeta ettei liikaa saa hehkuttaa jos ei halua että mitään pahaa tapahtuu. Tällä kertaa taidettiin selvitään kuitenkin vain säikähdyksellä. Kaikkea tuo poni keksii minun pääni menoksi.


Tiistaina olin juoksuttamassa neitiä maneesissa. Rilla riekkui oikeen kunnolla liinassa alkuravien aikana mitä se harvemmin tekee. Kylmät ilmat ovat kyllä tehneet tehtävänsä tämänkin viilipytyn kohdalla. Lyhyen "vapaana" ravaamisen jälkeen oli tarkoitus laittaa sivuohjat kiinni. Rilla tuttuun tapaan työntää kielensä ulos kun vasen sivuohja laitetaan kiinni. Siinä jo säikähdin että kielessä oli punainen läntti että poni puraisi nyt kieleen kun aikaisemmin niin hyppi ja pomppi. Uuden vilkaisun jälkeen meinasin lentää persiilleni. Ei ollutkaan mikään ihan pieni nirhauma kielessä vaan ihan kunnon reikä/viilto/vekki. Ihan oli siistin näköiset reunat joten aivan hetki sitten tulleesta vammasta ei ollut kyse. Rilla oli kuitenkin aikaisemmin syönyt ihan normaalisti ja otti kuolaimet suuhun aivan normaaliin tapaan joten kamalan kipeltä suu ei voinut tuntua. Juoksuttaminen jäi kyllä kaikiesta huolimatta siihen.


Tallissa yritettiin tutkailla kieltä vähän tarkemmin niin kauan kun Rilla suostui yhteistyöhön. Illalla ei oikein ollut enää mitään tehtävissä eikä tuo tosiaan näyttänyt ponia yhtään haittaavan niin päätin että soitan eläinlääkärin neuvoja vasta aamulla. Kovasti kyllä mietimme mistä moinen on aiheutunut kieleen. Verta ei kuitenkaan löytynyt mistään. Ei karsinasta eikä tarhasta. Rilla on syönyt joka päivä ihan normaalisti jättämättä mitään ruokia. Onko Rilla itse puraissut kieleensä? Onko karsina naapuri puraissut siihen kun Rilla on poiminut kaverin prixejä kaltereitten välistä? Onko se jäänyt pakkasella tarhan portin matalliosiin kiinni? Voiko olla mahdollista että ulkona juoma-astian jäätynneen veden jääreunat olisi viiltänyt kielen auki? Kuka tietää kun todistusaineistoa ei ole ja tarkkaa päivää tapaturmalle ei tiedetä.


Eläinlääkärin mukaan tuolle ei oikeastaan tarvitse tehdä mitään jos hevonen kerta syö ja elää ihan normaalisti. Omepeleminen saattaisi jopa kiepyttää kielen pahemmin. Ohjeeksi saatiin jatkaa ihan normaalia elämää. Kuolaimetksin saa laittaa suuhun koska haava ei ole lähelläkään kuolainta. Eilen en kyllä uskaltanut mennä kuin hackamorella mutta tänään olisi tarkoitus kokeilla ihan normaalia niveltä. Nyt tarkkaillan tilannetta mutta jatketaan normaalia arkea.