Me selvittiin!

Jee! Me selvittiin eilisestä estetunnista hengissä ja uskalsin hypätä jopa vähän pelottavan näköisiä esteitä.


Tunti aloitettiin verkkaamalla ympyrällä olevilla puomeilla. Kaikkien meidän senioreiden kauhuksi opettaja käski nostamaan jalustimet ylös ja tulemaan puomeja ilman jalustimia.  Ilman jalustimia meno ei sinäänsä ollut mitenkään kamalaa. Kouluratsastajana lyhyemmät estejalustimet tuntuvat epämiellyttäviltä ja ratsastan muutenkin aina välillä ilman satulaa joten tasapainon pitäisi kyllä olla kunnosa. Rilla vaan kovasti ihmetteli lavoille nostettuja jalustimia ja kiemurteli niitä karkuu. Lopulta tuo herkkis tottui niihinkin ja työskenteli oikein hienosti ravipuomeilla. Laukkaa varten saatiin onneksi ottaa jo jalustimet takaisin jalkaan. Tultiin samoja puomeja laukassa joista kuitenkin keskimmäinen puomi oli nostettu vähän ylös. Rilla tuli nätisti ja tahdikkaasti puomien yli molempiin suuntiin. Viimeisille kierroksille keskimmäinen puomi nostettiin esteeksi jolloin saimme ensimmäisen kiellon. Minun ei tarvitse kun miettiä estettä lähestyttäessä ,että tuleepa huonoon paikkaan ja Rilla vetää liinat kiinni. Tässä vaiheessa sain pienen puhuttelun opettajalta. Nuo esteet oli niin pieni että Rilla olisi hypännyt ne vaikka takaperin. Joten pohkeet kiinni ja yli vaikka tuntuu ettei tule ihan täydelliseen paikkaan. Seuraavalla kerralla tuli epäröinti mutta kammettiin "esteen" yli lähes paikoiltaan ja sen jälkeen homma lähtikin rullaamaan.


Seuraavaksi otettiin muutama hyppy erikoisemmille esteille ennen kun ruvettiin tulemaan pitempää rataa. Kauhukseni opettaja kantoi esteeseen muoviset täytteet. Sanoin jo etten lähde edes yrittämään tulla tuota, mutta hyppäämäänhän meidät patistettiin. Esteellä oli korkeutta huimat 50cm. Itse himmasin kohti estettä joten Rillakin himmaasi mutta opettajan ohjeilla pohkeet kiinni, katse eteen ja sujuvasti mentiin yli ensimmäisellä yrittämällä. Hurraa huudot tulivat sekä muilta tuntilaisilta että katsomosta. Mahtavaa kun ihmiset tsemppaa mukana! Seuraavana oli kauhistuttava sianselkä este joka myös oli pieni mutta mukamas niin erikoinen. Siitäkin ekalla yrittämällä yli ja nyt jo ihan sujuvasti.




Ratapiirros

Seuraavaksi lähdettiin tulemaan 9 esteen rataa. Ohjeeksi sain ajatella vain laukan rytmiä ja olla välittämättä niin paljon oikeista ponnistuspaikoista koska Rilla pääsee kyllä näiden esteiden yli vaikkei ihan optimiin osukkaan. Rata tuntui pitkältä eikä happi meinannut riittää kuskilla koko radan ratsastukseen. Päästiin kuitenkin rata kunnialla läpi ilman yhtäkään kieltoa. Rata ei ollut mikään nätti, mutta päästiin yli ja Rilla oli innoissaan menossa esteeltä toiselle. Kuski olisi toki voinut ratsastaa esteiden välissä vähän tarkemmin, niin olisi homma helpottunut. Saatiin pitää pieni huilipaussi jonka jälkeen tultiin uudelleen. Sianselkä muutettiin pystyksi johon laitettiin täytteeksi sateenkaaret. Olin ihan varma että opettaja oli päättänyt tappaa minut vielä tunnin lopuksi lisäämällä lisää pelottavia esteitä. Rata oli tuota sateenkaariestettä lukuunottamatta sama. Toinen yritys oli ensimmäistä huomattavasti parempi ja saatiin paikatkin osumaan suurimmalle osalle esteitä. Aivan mahtavaa! Opettajan mielestä me molemmat ansaitsimme kiitostaputukset tuosta suorituksesta.

Tuossa nuo pelottavat sateenkaaret jotka eilen oli ihan esteen alla pelottelemassa

Opettajan diagnoosi meidän aikaisempiin ongelmiin oli että Rilla on vaan herkkä hevonen joka lukee minua todella hyvin. Jos en ole itse menossa, ei ponikaan mene. Keskittyminen enemmän laukan laatuun ja rytmiin niin kyllä ne esteet sieltä tulee vastaan itsestään. Jatkamme harjoutuksia ja itseluottamuksen kasvattamista edelleen vaikka eilen otettiin jo suuri harppaus eteenpäin.

Kun mieli tekisi mutta jännitys meinaa viedä voiton

Kesällä päästiin Rillan kanssa todella hyvin vauhtiin hyppäämisen kanssa. Meillä on kesäisin yhdellä kentällä esteet aina esillä joten ainakin jotain tuli hypättyä lähes viikoittain. Syksyllä hommaan tuli paussi, vaikka muutamalla tunnilla käytiinkin. Alku syksystä tunneilla tuli muutama epäonnistuminen. Rillalla jäi yhdessä jänisloikassa puomi takajalkojen väliin mikä säikäytti poni paran. Seuraavalla kerrallä Rilla reagoi ilmeisesti vatsaa hypätessä ja oli todella vastahakoinen tekemään yhteistyötä joten tunti jäi sillä kertaa kesken. Päätettiin pitää taukoa hyppäämisestä ettei mahan takia hyppääminen tuntuisi inhottavalta.

Onhan meillä joskus ollut oikein hauskaakin hypätessä

Mahahan me saatiin taas oikeille raiteille kun vaihdoimme säilön kuivaheinään, joten marraskuussa taisin ottaa ensimmäisiä hyppyjä taas itsekseni. Rilla kielteli ihan oudosti kavaleteille, mikä oli ponilta aivan uutta toimintaa. Siinä minä itse tulin epävarmaksi ja jäin miettimään, mikä neitiä vaivaa kun ei halua hypätä. Kaikki fyysiset ongelmat ja vatsa tuli tietenkin ensimmäisenä mieleen mutta päätettiin kuitenkin mennä tunnille mukaan seuraavalla viikolla, josta varmasti saataisiin apua. Tunnilla Rilla kielteli ihan mitättömän pienelle esteelle. Itsellä meni täysin usko koko homaan ja tuntui siltä että emme päässyt mistään yli ja jos pääsimme niin itse en päässyt ainakaan hyppyihin mukaan.


Epävarmuus on nyt tuonut mukanaan jännityksen. Ihan pienessä ajassa olen ruvennut jännittämään hyppäämistä ihan toden teolla. Olen aina tykännyt hyppäämisestä kunhan esteet ovat pysyneet tarpeeksi matalina. Rilla taas tykkää hyppäämisestä ihan valtavasti, mikä vaikuttaa myös siihen että haluaisin säännöllisesti hypätä ihan hevosenkin takia. Viime aikoina ollaankin nyt tehty todella paljon puomityöskentelyä. Puomit sujuu oikein hyvin ja ollaan otettu mukaan muutamia hyppyjä kavaleteille. Viime viikolla päätin että nyt ilmottaudutaan taas tunnille mukaan. Lauantaina päätin kuitenkin ottaa muutamia hyppyjä itsekseni ettei lähdetä tunnille aivan kylmiltään.

Yksi vaihtoehto olisi pistää joku varmempi hyppääjä selkään

Rakensin meille yhden pysty-pysty suoran linjan ja lävistäjälle laitoin pienen pienen okserin. Rakentaessa esteet näyttivät sopivan matalilta mutta kun pääsin hevosen selkään ja oli tarkotus ruveta hyppäämään niin päätin vielä käydä laskemassa esteitä muutamalla reiällä ettei korkeudesta vain tule ongelmaa minulle. Kun alotettiin yritin vain pitää mielessäni että annan Rillan laukata enkä nypi laukkaa pois liikaa. Ensimmäiselle pystylle jota tulin aluksi ympyrällä tuli kielto. Täysin omaan piikkiin! En suoristanut ja näyttänyt estettä kunnolla, jolloin Rilla vähän yllättyi esteestä. Homma lähti kuitenkin ihan hyvin rullaamaan ympyrällä molempiin suuntiin. Sitten siirryttiin linjalle. Ensimmäinen kerta tulin hyvin ja Rilla olikin todella innoissaan. Toisella yrittämällä poni on vähän turhankin innoissaan joten teen pidätteen ensimmäisen esteen jälkeen jolloin tuloksena on pukki esteiden välissä ja huono päikka seuraavalle esteelle jolloin Rilla tekee tasajalkaloikan ja minä hypyssä jäljessä. Saan kerättyä itseni ja uusi yritys. Rilla jarruttelee jo linjan ensimmäiselle esteelle josta saan sen kuitenkin yli mutta toiselle tulee kielto. Epävarmuus ja jäänitys saa vallan. Keräilen itseäni vähän aikaa mutta luovutta ei saa vaikka olo ei tunnu mukavalta. Tehdään uusia yrityksiä mutta homma ei vaan suju. Rilla tuntui kyllä innokkaalta mutta yksikin minun epäröivä pidäte tai tujotus esteen pohjaan saa ponin pysähtymään.


Lopulta saan juonesta taas vähän kiinni ja saadaan muutama onnistuminen loppuun. Viimeisellä linjalla sain sen oikean tunteen kun hevonen tosiaan on ohjan ja pohkeen välissä ja imee esteelle ohjaa vasten, joten uskalsin vielä kääntää okserille jonka Rilla hyppäsi oikein hienosti. Siihen oli hyvä lopettaa. Onneksi loppuun saatiin onnistuminen koska oli lähellä että olisi lopettanut hommaa kesken. Me todellakin hypätään aivan maahan kaivettuja esteitä että tuntuu aivan naurettavalta jännittää niin paljon.  Vielä ei kuitenkaan luovuteta, vaikka välillä tuntuisi, että se olisi paras vaihtoehto. Tiistaina mennään tunnille ja toivotaan että löytäisin sen kadotetun itsevarmuuden takaisin.

Muista mistä on lähdetty

Omaa ja hevosen kehitystä tulisi videoida aina säännöllisin. Itseltä tämä jää kyllä harmittavan vähäiseksi ja videoiden välillä saattaa olla pitkiäkin aikoja. Ratoja tulee kyllä kesäisin kuvattua enemmän mutta ihan kotitreeni jää harmittavan vähäiselle. Joulukuun alussa sain avopuolison pitkästä aikaa mukaan tallille kuvaamaan meidän Jennin tuntia. Minulla meni pitkä aika saada video puhelimelta koneelle mutta nyt se on vihdoin tehty.


Tässä sairastellessa on ollut vähän tylsää ja nyt on ollut hyvin aikaa katsella myös noita vanhoja videoita Youtubesta. Onhan sitä kehitystä kyllä tullut Rillan liikkumiseen ja selkeästi myös omaan ratsastukseen. Kun näkee tämän eron niin voi olla ihan tyytyväinen omaan työhön. Ehkä me olemme jotain tässä vuosien aikana tehneet oikein.

Elokuu 2012

Joulukuu 2015